Emilia Wegeliuksien, 16, jalkapalloura koki kovan kolauksen vuosi sitten syksyllä. Ottelu Suomen mestaruudesta oli edennyt jo toiselle puoliajalle, kun Emilia kuljetti palloa ja teki äkkipysähdyksen kovassa vauhdissa.
Yhtäkkiä, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, polvesta kuului kova rysähdys. Viiltävä kipu pakotti Emilian kentän pintaan. Ottelu oli hänen kohdaltaan ohi.
Parin päivän päästä saatu diagnoosi oli lohduton. Polven eturistiside oli mennyt poikki, ja edessä oli pitkä tauko peleistä. Vamma vaati leikkaushoitoa, josta toipuminen voi viedä pisimmillään jopa vuoden.
Se oli järkyttävää. Kesti kauan ennen kuin pystyin sisäistämään, että joutuisin olemaan poissa pelikentiltä niin kauan.
Emilia Wegelius
– Edessä oli valtavasti kuntoutusta, että paluu kentille olisi mahdollista, Emilia sanoo.
Nuorten nivelsidevammojen määrä on lisääntynyt viime vuosina. Naisilla ja tytöillä riski polven tai nilkan nivelsidevammaan on moninkertainen miehiin ja poikiin verrattuna.
Yksi syy tähän löytyy anatomiasta. Tytöillä ja naisilla on leveämpi lantio, mikä laittaa erityisesti alaraajojen nivelet koville nopeissa liikkeissä. Tampereen urheilulääkäriaseman ja UKK-instituutin tutkija, dosentti Mari Leppänen löytää myös muita syitä tyttöjen ja naisten vammaherkkyyteen.
– Naishormoni estrogeeni vaikuttaa nivelsiteisiin saakka ja voi olla yksi altistava tekijä, Yksi merkittävä tekijä on myös voima, jota naisilla ja tytöillä on suhteessa miehiä ja poikia vähemmän. Voimaa tarvittaisiin kehon ja alaraajojen hallintaan erityisesti nopeissa liikkeissä, Leppänen kertoo.
Lohdullista on, että jopa puolet naisten eturistisidevammoista olisi ennaltaehkäistävissä. Ilman kontaktia syntyneitä vammoja voitaisiin välttää tekemällä harjoituksia, jotka kehittävät monipuolisesti hermolihasjärjestelmän toimintaa eli parantavat voimaa ja lihasten aktivoitumista, kehonhallintaa, tasapainoa ja koordinaatiota.
Ruotsalaistutkimuksen mukaan eturistisiteen korjausleikkauksen jälkeen riski uuteen polvivammaan onkin tytöillä ja naisilla erityisen suuri.
– Harmittavan usein uusi vamma kohdistuu terveeseen polveen. Taustalla ovat todennäköisesti samat tekijät kuin ensimmäisen vamman kohdalla tai sitten kuntoutus on epäonnistunut, Leppänen sanoo.
Nuoren vakava loukkaantuminen ja eturistisidevamma on tragedia paitsi urheilijalle itselleen niin myös koko lähipiirille. Leppänen näkee, että eturistisidevammoilla saattaa olla myös kauaskantoisia vaikutuksia.
– Tiedetään, että polven eturistisidevammat sekä nivelsidevammat ylipäätään altistavat varhaiselle nivelrikolle. Meidän tulisikin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mikä on urheilijoiden terveys uran jälkeen ja ymmärtää, että vammat eivät kuulu urheiluun, vaan niitä voidaan ennaltaehkäistä, Leppänen sanoo.
Suuri rooli vammojen ennaltaehkäisemisessä on varattu valmentajille, joiden tulisi ottaa asia omakseen ja teettää harjoituksia, joiden tiedetään vahvistavan nuoria urheilijoita.
Uusiutuuko vamma?
Eturistisidevamma ei ollut Emilialle entuudestaan tuttu, vaikka jotkut pelikaverit olivatkin kärsineet samasta vaivasta aikaisemmin. Heti diagnoosin jälkeen Emilia oppi polvivammastaan paljon.
– Eniten järkytti se, että noin puolet naisista saa saman vamman uudestaan. Tuollaisia asioita oli pelottava ajatella, mutta piti vain koittaa keskittyä tekemään kuntoutus huolella ja uskoa, että kyllä siitä (polvesta) hyvä tulee.
Emilia käytti polvensa kuntouttamiseen paljon aikaa. Kuntoutus myös rytmitti vapaa-aikaa, ja sen myötä hän pystyi myös pitämään yhteyttä myös joukkuekavereihinsa.
Koulupäivän jälkeen Emilia suuntasi tunnollisesti tekemään omaa harjoitustaan Tapiolan urheilupuistoon seuraten samalla vierestä, kun muu joukkue valmistautui tulevaan kauteen.
Oli surullista katsoa, kun muut menivät eteenpäin ja itse jouduin tekemään lähinnä pieniä ja yksinkertaisia jalan nostoja.
Emilia Wegelius
Vakava vamma voikin olla urheilijalle henkisesti kova paikka. Erityisen huolissaan urheilupsykologi Riikka Pasanen on nuorista, jotka eivät ole ehtineet välttämättä muodostamaan kokonaisvaltaista identiteettiä itsestään.
– Vammautuminen voi olla raskas ja pitkäkin prosessi. Jos nuoren minäkuva on sidottu pelkästään urheiluun, sitä joutuu miettimään, mitä muuta on kuin urheilija. Tällaisissa tilanteissa lähimmäisten ja tukiverkkojen rooli on todella tärkeä. Heidän tehtävänään on tukea ja kuunnella ettei nuori jää asioiden kanssa yksi, Pasanen muistuttaa.
Onnistunut paluu kentille
Emilialla tukiverkko on ollut lähellä ja hän on kokenut saaneensa paljon tukea niin perheeltään kuin läheisiltään. Erityisen tärkeää on ollut myös vertaistuki ja jaetut kokemukset saman vamman kokeneiden pelikavereiden kanssa. Hän on myös oppinut löytämään iloa pienistä välitavoitteista.
Kuntoutumisen eteneminen hitaasti oli välillä turhauttavaa. Sitä kuitenkin aina piristyi, kun sai uusia liikkeitä ja oppi tekemään niitä.
Emilia Wegelius
Ajan kanssa pienet välitavoitteet kasvoivat suuremmiksi. Kävely vaihtui juoksuksi, kuormitus kasvoi ja kuntoutus eteni suunnitelmien mukaan ilman vastoinkäymisiä.
Kuntoutuminen takaisin pelikuntoon vei kuitenkin paljon aikaa. Emilian kohdalla paluu pelikentille virallisessa ottelussa tapahtui lopulta lähes vuosi vamman syntymisen jälkeen.
– Paluu kentälle tuntui aivan uskomattomalta. Kyllä se jännitti, mutta hyvin pääsin vauhtiin mukaan. Perheenjäsenet taisivat jännittää katsomossa minua enemmän.
Katso, millaisissa tunnelmissa Emilia palasi pelikentille.