Mummon kukkapenkki oli terve, rehevä ja värikäs – ota mallia ja saa perennasi kukoistamaan

Vanhat lajikkeet ovat sopeutuneet oloihimme ja vaativat vähemmän hoitoa ja vettä.

Kuvassa on ryhmä pieniä violetteja phlox-kukkia, jotka kasvavat vihreiden lehtien keskellä. Taustalla näkyy punainen puinen rakennus.
Tarhaillakko sopii hyvin ”mummon kukkapenkkiin”. Kuva: Janina Dahlback / Yle

Useimmat toivovat helppohoitoista, kaunista ja rehevää perennapenkkiä. Puutarhaliikkeiden kasvitarjonta kasvaa ja uusia lajikkeita kehitetään jatkuvasti. Taimikaupassa on helppo innostua liikaa. Harkintakyky katoaa ja kantaa kotiin joukko perennoja, jotka eivät viihdykään siellä, missä on ajatellut.

Pahimmassa tapauksessa uudesta kukkapenkistä ei tule sen enempää helppohoitoinen, kaunis kuin reheväkään, vaan taimista tulee niin heiveröisiä, että luonnon omat suosikit saavat tilaa.

Jos on onni saada uudistaa olemassa olevaa kukkapenkkiä, näkee nopeasti, millaiset perennat siinä viihtyvät. Silloin on helpompi täydentää sitä. Täysin uuden kukkapenkin kohdalla pitää ottaa huomioon aurinkotunnit, sijainti ja maaperä.

Mummon kukkapenkki loistaa kaikissa väreissä

Mummon kukkapenkistä tulee ehkä mieleen romanttisesti sommiteltu ylitsevuotava kukinta talon seinustoilla. Ennen aikaan perustuksia vasten pantiin eristeeksi multaa ja istutettiin siihen kukkia. Kasveja jaettiin ystävien ja tuttavien kanssa.

Kyse ei ollut mistään minimalistisista kukkapenkeistä, jotka olivat saman sävyisiä. Niissä oli päinvastoin more is more, monessa kerroksessa kasvava väri-ilottelu tarjosi pölyttäjille suuren pitopöydän.

Kestävät, terveet ja rehevät taimet kukkivat pitkään. Usein ne voivat säilyä jopa vuosikymmeniä ilman että kukaan huolehtii niistä.

On tärkeää, että huolehdimme vanhanaikaisista perennoista. Se edistää biologista monimuotoisuutta, koska kukinta kestää usein pitkään ja siitepölyä on tarjolla runsaammin kuin monissa jalostetuissa kasveissa.

Kesäinen puutarha kukoistaa värikkäiden pinkkien ja purppuranväristen kukkien loistossa.
Tässä jaloritarinkannus ja pioni kasvavat yhdessä mehiläisten ja meidän värejä rakastavien iloksi. Kuva: Carina Ahlskog / Yle

Vanhan ajan kasvit ovat vastustuskykyisiä

Perinteiset vanhan ajan perennat on kehitetty pitkän ajan kuluessa, ja ne ovat sopeutuneet meidän ympäristöolosuhteisiimme, minkä ansiosta ne ovat usein vastustuskykyisempiä taudeille ja tuholaisille. Ne vaativat vähemmän hoitoa ja tuholaistorjuntaa, joka on vuorostaan hyväksi kestävälle puutarhalle.

Jalostetut perennat, eli kasvit, jotka on jalostettu jonkin tietyn ominaisuuden vuoksi (värin, muodon, kukinta-ajan tai vastustuskyvyn) ovat usein herkempiä ja vaativat enemmän hoitoa. Meillä on nykyään hyvin laaja valikoima kasveja ja lajikkeita ja mahdollisuus luoda hyvin monipuolisia ja näyttäviä istutuksia. Mutta jos valitsee arempia kasveja, on myös tärkeää huomioida niiden yksilölliset tarpeet, jotta varmistaa kauniin ja rehevän istutuksen.

Oikea kasvi oikeaan paikkaan säästää työaikaa, mutta myös vettä. Kuivuutta kestävät perennat kuivilla kasvupaikoilla säästävät monia litroja kasteluvettä.

Suunnittele kukkapenkkisi ennen kuin lähdet ostoksille. Pyydä apua myymälässä, jotta varmistat, että saat oikean kasvin oikeaan paikkaan, ja kerää sadevettä kasteluun.

Kevätvuohenjuuret loistavat auringonpaisteessa.
Kevätvuohenjuuri kuuluu kevään ensimmäisiin. Lehdet ovat vihreitä jo, kun lumi sulaa. Kuva: Susanna Ström-Wilkinson / Yle

Lenan ehdottamia vanhanaikaisia ja vastustuskykyisiä perennoja:

Achillea ptarmica – Koreakärsämö

Delphinium sp – Jaloritarinkannus

Doronicum orientale – Kevätvuohenjuuri

Hemerocallis – Päivänliljat

Hesperis matronalis – Tarhaillakko

Kuvassa on särkynytsydän-kasvi (Lamprocapnos spectabilis), joka tunnetaan kauniista, sydämenmuotoisista kukistaan.
Särkynytsydän kukkii touko- ja kesäkuussa. Kuva: Carina Ahlskog / Yle

Lamprocapnos spectabilis – Särkynytsydän

Leucanthemum vulgare – Päivänkakkara

Lilium lancifolium – Tiikerililja

Lonicera caprifolium – Tuoksuköynnöskuusama

Lythrum salicria – Rantakukka

Paeonia – Pioni

Polemonium caeruleum – Lehtosinilatva

Rudbeckia lancinata – Kultapallo

Saponaria officinalis – Rohtosuopayrtti

Silene calchedonica – Palavarakkaus

Stachys macharanta – Jalopähkämö

Jotkin kukat ovat kaksivuotisia, mutta siementävät hyvin, ja siksi niitä voi ilmestyä vähän minne sattuu puutarhassa. Tällaisia ovat akileija, sormustinkukka, malva, harjaneilikka ja salkoruusu.

Vaaleanpunainen malvikki kukkii puutarhassa punaisen lautaseinän edessä, pisaroita terälehdillä.
Malva voi ilmestyä vähän minne sattuu puutarhassa. Kuva: Susanna Ström-Wilkinson / Yle