Kun vasemmistoradikaalina tunnettu Kalle Holmberg ohjasi kevättalvella 1971 säyseän Jääkärin morsiamen Turun kaupunginteatterissa, puhuttiin vuoden teatteritapauksesta. Oliko Holmbergista tullut nationalisti, kysyttiin ironisesti.
Turun teatterielämässä puhalsivat vuonna 1971 muutoksen tuulet. Kaupunginteatteriin johtoon asettui kaksi kärkevää teatterintekijää: Ralf Långbacka sen taiteelliseksi johtajaksi ja Kalle Holmberg pääohjaajaksi. Ensimmäisten ohjausten joukkoon kuului Sam Sihvon laulunäytelmä Jääkärin morsian.
Koska Holmbergin pelättiin tekevän vaarallista teatteria, kerrotaan, että osa katsojista otti esitykseen mukaan pillin. Protestivihellyksiä ei kuitenkaan kuultu. Tv-kameran edessä yleisö luonnehti esitystä isänmaalliseksi.
Turun yliopiston kansleri Tauno Nurmela kirjoitti Suomen Kuvalehteen pakinan, missä hän poleemisesti vertasi Holmbergia 1920-luvun Akateemisen Karjala-Seuran nationalisteihin. Pakinassaan Nurmela myös arveli, että juuri Jääkärin morsiamen ohjaus oli Holmbergilta oivallinen keino päästä turkulaisen ”kerman” suosioon. ”Minä nyt en pidä niin suurta eroa tällä oikeistolaisella ja vasemmistolaisella kermalla”, hän kommentoi hymyillen toimittajalle.
Holmberg kuittasi kuittailut lyhyesti. Tavoitteena oli antaa "naivistisin keinoin" ihmisille mahdollisuus samaistua roolihenkilöihin. ”Samalla olen pyrkinyt lyömään palleaan muutamissa kohdissa. Voi olla, että olis pitänyt potkia enemmän päähän.” Turkulaisten mielistelyn hän kiistää. ”Ei minulla mitään syytä ole kumarrella tai nuoleskella turkulaisia, en minä edes tunne heitä niin hyvin vielä.”
Långbacka ja Holmberg johtivat Turun kaupunginteatteria vuoteen 1977 asti. ”Turun kotkien” aikakaudella teatteri nousi kansainväliseen maineeseen. Kotimaassa aikakausi sen sijaan muistetaan teatterisodasta, jota vasemmistolaisuudellaan ärsytystä aiheuttanut kaksikko kävi sekä lehdistöä että teatterilautakuntaa vastaan.
