Traagisen historian omaavalla Utön saarella on ollut tärkeä asema merenkulkijoille. Sen lähistön vaikeakulkuiset väylät ovat kuitenkin vaatineet veronsa. Tästä todisteena ovat lukuisat haaksirikot ja laivanhylyt. Vuonna 1973 ilmestyneessä ohjelmassa Utö – Portti Itämerelle rantaudutaan saarelle ja tutustutaan sen tarinaan.
"Luonto on sirotellut ikään kuin merenkulkijoiden kiusaksi lähes lukemattoman määrän kareja", kertoo ohjelman selostaja ja kirjailija Veikko Hannuniemi.
Utö on muutakin kuin majakka, linnake, saari ja tärkeä meriväylä. Se on myös Korppoon kuntaan kuuluva kylä, jossa on siiviliasutusta. Ohjelmassa haastateltava Eversti Yrjö Pohjanvirta toivookin, ettei turismi hallitsisi liiaksi saaren tunnelmaa.
Merimiehille saari on tullut tutuksi kauan aikaa sitten. Jo 1200-luvulla tiedetään merenkulkuväylän kulkeneen Utön vierestä. Saarelta on lähtenyt luotseja avustamaan merenkulkijoita 1600-luvulta lähtien.
Utö ja siitä kahdeksan meripeninkulmaa eli noin 15 kilometriä koilliseen sijaitseva Jurmo toimivat aikoinaan merirosvojen pesäpaikkana. "Kustaa Vaasa määräsi poltettavaksi saaren tammimetsät ja tapatti kiinnijääneet rosvot. Saman kohtalon koki myös Utö", valottaa Hannuniemi
Majakkamestari Torsten Sjöblom kertoo majakan toiminnasta. Vuonna 1814 valmistunut, filmillä näkyvä majakka toimii koko saaren sähkönlähteenä. Sen tornissa on myös majakkakirkko.
Saaren läheisyydessä on lukuisia laivanhylkyjä. Vaikeakulkuinen ja karikkoinen vesistö on ollut monen laivan ja veneen kohtalona. "Jouluyönä 1947 tuhoutui amerikkalainen höyrylaiva Park Victory. Kymmenhaarainen kynttilänjalka Utön kirkossa muistuttaa kymmenestä onnettomuudessa menehtyneestä merimiehestä", kertoo Hannuniemi.
Ohjelmassa näkyy vuonna 1967 haaksirikkoutuneen ruotsalaisen M/S Torsholmin kivillä lepäävä runko. Se on kuin "haaksirikkojen saaren" muistomerkki, kuvailee selostaja. Muita alueelle uponneita laivoja ovat muun muassa puulaiva Draken sekä höyrylaivat S/S Schwalbe ja S/S Olivia.
