Heidän tarinansa on kertomus mahdottomista vaalivoitoista, mutta myös suurista henkilökohtaisista tragedioista, moraalisista valinnoista ja virheistä.
Bernie Sanders ja Joe Biden syntyivät molemmat toisen maailmansodan aikana ja kiinnostuivat politiikasta opiskelijoina 1960-luvulla. Silti heidän elämänsä ovat olleet kovin eri näköiset.
Sanders on koko ikänsä kannattanut jonkinlaista vallankumousta. Hän ei ole koskaan oikein uskonut USA:n kaksipuoluejärjestelmän kykyyn ratkaista maan ongelmia.
Biden taas on koko ikänsä edustanut demokraattipuolueen maltillisia ja uskonut, että poliittisten kompromissien kautta on mahdollista saada aikaa tuloksia.
Molempien historiassa on mokia, joita he saavat yhä edelleen toistuvasti selitellä.
Nyt he kamppailevat Yhdysvaltain demokraattien presidenttiehdokkuudesta.
Keitä he siis oikeastaan ovat?
Sanders ja Biden syntyivät maailmaan, joka kävi sotaa
Bernie Sanders syntyi vuonna 1941 New Yorkin Brooklynissa juutalaisen maalikauppiaan ja kotiäidin perheeseen. Hänen isänsä oli saapunut 17-vuotiaana siirtolaisena Puolasta.
Perhe ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta Sanders on sanonut, että juutalaisuus muokkasi hänen ajatteluaan. Isän perhealbumeista käytiin läpi keskitysleireillä vastikään kuolleiden sukulaisten kuvia.
Bernie Sandersin isoveli Larry kuvasi haastattelussa vuonna 2016, että heidän vanhempansa riitelivät usein talousasioista, kun raha oli tiukassa.
”Luulen, että Bernard ja minä ymmärsimme siitä, että talousongelmat eivät koskaan ole pelkästään talousongelmia. Ne vaikuttavat syvästi ja henkilökohtaisesti ihmisten elämään”, Larry Sanders selitti.
Joe Biden taas syntyi vuonna 1942 Pennsylvaniassa irlantilaiskatolilaiseen perheeseen. Hänen varsinainen kotikaupunkinsa on kuitenkin Wilmingtonin kaupunki Delawaressa, jossa hän on asunut lähes koko ikänsä. Perhe ehti olla hetken suhteellisen varakas, mutta suvun liiketoimien mentyä mönkään Biden kasvoi tavanomaisessa alemman keskiluokan valkoisessa perheessä.
Bidenin lapsuuden suuri trauma oli änkytys. Hän pääsi siitä kuitenkin eroon ankaralla lausuntaharjoittelulla peilin edessä. Hän kävi katolista koulua ja haaveili lapsena papiksi ryhtymisestä.
Sekä Biden että Sanders elivät lapsuutensa aikana, jolloin lapset leikkivät paljon nykyistä itsenäisemmin kaduilla.
”Kaduilla ja pelikentillä, joilla vietimme suuren osan ajastamme, ei ollut koskaan paikalla aikuisia”, Sanders kertoo kirjassaan.
”Se oli käsittämättömän demokraattinen ja itseohjautuva yhteisö, ja se opetti minulle ihmisten kanssa toimimisesta sellaisia asioita, jotka ovat syöpyneet lähtemättömästi mieleeni.”
Sanders on sanonut, että hänen poliittiseen heräämiseensä vaikutti vahvasti Brooklyn Dodgers -baseball-joukkueen siirtyminen Los Angelesiin vuonna 1957. Harva asia oli brooklynilaisille yhtä tärkeä kuin oma baseball-joukkue, jonka omisti Walter O’Malley.
”Kun Dodgers oli muuttamassa Los Angelesiin, Brooklynissa kiersi sanonta, joka oli jotakuinkin tällainen: nykyhistorian kolme pahinta tyyppiä ovat olleet Adolf Hitler, Joseph Stalin ja Walter O’Malley, muttei välttämättä juuri tässä järjestyksessä”, Sanders muistelee.
Se, että vahvasti kaupunginosan identiteettiin vaikuttanut joukkue voitiin noin vain siirtää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi, tuntui nuoresta Sandersista käsittämättömältä.
Kuohuvan 1960-luvun opiskelijaradikalismi – kaksi erilaista tietä vie eri suuntiin
Sandersin lopullinen poliittinen herääminen tapahtui Chicagon yliopistossa, jossa hän opiskeli politiikan tutkimusta. Kovin ahkera opiskelija hän ei ilmeisesti ollut, mutta vietti kuitenkin paljon aikaa yliopiston kirjastossa. Hän luki paljon historiaa ja sosiologiaa, jopa Marxin ja Leninin teoksia. Hän myös liittyi jo nuorena sosialistiseen nuorisojärjestöön.
Sanders osallistui aktiivisesti sekä mustien kansalaisoikeustaisteluun että Vietnamin sodan vastustamiseen. Hän yritti kieltäytyä omantunnon syihin vedoten asepalveluksesta, mutta hakemus hylättiin. Liian vanhana hän kuitenkin vältti Vietnamin sodan.
Myös Joe Biden vältti Vietnamin. Hän sai vapautuksen ensin opintojen ja sitten astman takia.
Joe Bidenista tuli sukunsa ensimmäinen korkeakoulutettu, kun hän pääsi Delawaren osavaltion yliopistoon. Myöhemmin hän opiskeli lakimieheksi.
Biden inspiroitui politiikasta, kun katolinen John F. Kennedy nousi presidentiksi vuonna 1961. Bidenia näyttää kuitenkin alusta alkaen kiinnostaneen erityisesti poliitikon ura, enemmän kuin politiikan sisältö. Toisin kuin Sanders, Biden vierasti 1960-luvun kuohuvaa radikalismia. Hän asemoi itseään alusta asti enemmän kohti poliittista keskustaa.
Bidenia ja Sandersia käsittelevässä keskustelussa Yhdysvalloissa ei ole juuri lainkaan nostettu esiin kysymystä uskonnosta. Se on oikeastaan hämmästyttävää.
Enemmistö amerikkalaisista on varsin uskonnollista ja enemmistö on protestantteja.
Biden taas on katolilainen ja Sanders juutalainen. Yhdysvalloissa on ollut täsmälleen yksi katolilainen presidentti, John F. Kennedy. Yhtään juutalaista presidenttiä maassa ei ole ollut.
Hädin tuskin virkaikäinen senaattori
Sekä Sanders että Biden ovat voittaneet vaaleja, joita heidän ei olisi ikinä pitänyt voittaa.
Nuori lakimies Joe Biden päätti 1970-luvun alussa kylmästi aloittaa poliittisen uransa suoraan huipulta.
Biden oli juuri tullut valituksi paikallisen piirikunnan valtuustoon uransa ensimmäisessä vaalissa, kun hän ilmoitti yrittävänsä mahdotonta.
Hän päätti pyrkiä senaattoriksi. Eikä suinkaan Delawaren osavaltion kongressiin, vaan suoraan Washingtoniin, valtakunnan politiikan huipulle.
Ajatus vaikutti järjettömältä.
Bidenin vastaehdokas, republikaanien Cale Boggs, oli jo kaksi kautta senaatissa istunut entinen Delawaren kuvernööri, jota pidettiin osavaltion ylivoimaisesti suosituimpana poliitikkona.
Nuori Biden onnistui kuitenkin luomaan ”lasten vallankumouksen”, hädin tuskin äänestysikäisten vapaaehtoisten armeijan, joka kampanjoi väsymättä hänen puolestaan. Kampanja muistutti Sandersin nykyistä presidentinvaalikampanjaa, joka myös nojaa vahvasti nuoreen kampanjaväkeen.
Paitsi että vuonna 1972 Bidenin kampanjassa myös ehdokas oli nuori.
Joe Biden oli vaalipäivänä vasta 29-vuotias, kun senaattoreiden lakisääteinen minimi-ikä on 30 vuotta. Biden kuitenkin totesi, että hän ehtisi täyttää 30 vuotta ennen virkaan astumista.
Biden vastusti kampanjassaan Vietnamin sotaa, mutta pyrki luomaan itsestään kuvaa sovittelevana keskitien kulkijana.
Kaikkien hämmästykseksi Biden voitti.
Nuori senaattori, jolla oli vastustamaton hymy, kaunis vaimo ja kolme suloista pientä lasta huomattiin nyt myös valtakunnallisesti.
Sitten kaikki romahti.
Bidenin elämän suurin tragedia
Joe Biden ei ollut ennättänyt edes vannoa senaattorin virkavalaa, kun täydelliseltä näyttänyt elämä muuttui.
Edellisenä iltana Bidenin vaimo, Neilia, oli kirjoittanut joulukortteja. Hän totesi illalla miehelleen:
”Mitä tapahtuu Joe? Asiat ovat liian hyvin.”
Seuraavan päivänä Neilia lähti lastensa kanssa autolla ostoksille. Auto joutui pahaan onnettomuuteen, ja Neilia ja perheen 13-kuukautinen tyttövauva kuolivat. Perheen 4- ja 3-vuotiaat pojat, Beau ja Hunter loukkaantuivat pahoin, mutta jäivät henkiin.
Joe Biden ei tragedian jälkeen ensin halunnut ottaa senaattorin paikkaa vastaan, vaan halusi omistaa aikansa pojilleen.
Demokraattien johto sai kuitenkin taivuteltua nuoren tähtensä. Biden vannoi virkavalansa poikiensa sairaalahuoneessa ja aloitti puolen vuosisadan uransa valtakunnan politiikassa.
Biden oli kokenut elämänsä suurimman, mutta ei suinkaan ainoaksi jäävän perhetragediansa.
Köyhätasku Sanders pikkupuolueen ehdokkaana
Samaan aikaan kun Biden nousi senaattiin, Bernie Sanders elätti itseään Vermontin osavaltiossa sekalaisilla töillä, työskennellen esimerkiksi puuseppänä ja toimittajana.
Lokakuussa 1971 Sanders lähti ystävänsä houkuttelemana pienen Vietnamin sotaa vastustaneen Liberty Union -puolueen kokoukseen. Kun tilaisuudessa kysyttiin, kuka haluaisi olla puolueen ehdokas senaattiin, ensimmäistä kertaa puolueen kokoukseen osallistunut Sanders nosti kätensä.
Hän pyrki 1970-luvulla Liberty Unionin ehdokkaana useamman kerran senaattiin sekä Vermontin kuvernööriksi, saamatta koskaan yli kuutta prosenttia äänistä.
Pyrkiessään kuvernööriksi vuonna 1976 hän joutui tekemään ilmoituksen taloudellisista sitoumuksistaan.
“Valitettavasti ei ole paljon raportoitavaa”, ehdokas Sanders kirjoitti. “Tällä hetkellä olen noin 1100 dollarin ‘arvoinen’, se pitää sisällään säästötilin ja 1967 vuosimallin auton. En omista asuntoja, osakkeita enkä obligaatioita.”
Sosialisti Sanders nousee pormestariksi – poliisien tuella
Sanders menestyi politiikassa paljon paremmin jätettyään Liberty Union -puolueen ja siirryttyään kampanjoimaan riippumattomana ehdokkaana.
Vuonna 1981 hän voitti ensi kertaa vaalin, jossa hänellä ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia. Sen tempun hän on sitten toistanut urallaan monta kertaa.
Hänet valittiin 10 äänen enemmistöllä Burlingtonin kaupungin pormestariksi. Burlington on Vermontin osavaltion suurin kaupunki, tosin siellä asuu vain hieman yli 40 000 asukasta.
Sandersin mukaan ratkaisevaa oli, kun paikallinen poliisien ammattiyhdistys asettui tukemaan hänen kampanjaansa.
”Ei ole epäilystäkään siitä, kuinka ensiarvoista poliisien yhdistyksen tuki oli. Jos vasemmistolainen populisti ja entinen Vietnamin sodan vastustaja onnistui voittamaan puolelleen konservatiiviset tinanapit, olimme oikealla tiellä”, Sanders muisteli kirjassaan.
Uuden pormestarin vuosipalkka oli runsaat 33 000 dollaria, mikä oli valtavasti enemmän kuin 39-vuotias Sanders oli koskaan elämässään ansainnut.
Parkkeerattuaan vanhan volkkarinsa pormestarille varatulle paikalle kaupungintalon eteen Sanders sai sakot. Pysäköinninvalvoja ei voinut uskoa, että autonrämä kuului pormestarille.
Burlington oli vuosikymmeniä ollut demokraattijohtoinen. Lähes koko kaupunginvaltuusto vastusti pormestaria ja demokraatit tekivät kaikkensa kaataakseen sosialistina pidetyn häirikön.
Sanders valittiin pormestariksi neljä kertaa peräkkäin.
Presidenttiehdokas Joe Biden – 33 vuotta sitten
Joe Biden pyrki ensimmäisen kerran presidentiksi jo vuonna 1987.
Tuolloin 44-vuotias senaattori puhui uuden, nuoremman sukupolven vuorosta nousta valtaan.
Nyt 77-vuotiaana hän tuntuu edelleen nojaavan samaan sukupolveen kuin tuolloin, sillä tämän hetken nuorta sukupolvea hän ei tunnu tavoittavan.
Bidenin ensimmäinen presidentinvaalikampanja kaatui kuitenkin ennen kuin esivaalit edes kunnolla alkoivat.
Hän kampanjansa kompastui ongelmaan, joka on vaivannut hänen poliittista uraansa aina, ja vaivaa edelleen.
Joe Biden on niin kuuluisa kiusallisista möläytyksistään, että niille on oma sanakin, bidenismi.
Helmikuussa 1987 hän kehui yleisölle kokemuksiaan 1960-luvulta mustien kansalaisoikeustaistelussa:
– Kun marssin kansalaisoikeustaistelussa, marssin kymmenien tuhansien mukana muuttaaksemme asenteita. Ja me muutimme asenteita, Biden julisti.
Sinänsä hienoa. Paitsi, että toisin kuin Bernie Sanders, Joe Biden ei osallistunut aikoinaan kansalaisoikeustaistelumarsseille.
Syyskuussa 1987 Biden jäi kiinni siitä, että oli vaaliväittelyssä kopioinut suoraan Britannian työväenpuolueen johtajan Neil Kinnockin puhetta, esittäen lauseet ominaan. Lehdet kaivoivat esiin myös tiedon siitä, että Biden oli jo opiskeluaikanaan joutunut plagiointisyytösten kohteeksi.
Biden keskeytti kampanjansa ennen esivaaleja. Se saattoi pelastaa hänen henkensä.
Esivaalien aikaan keväällä 1988 hän sai kaksi vakavaa aivoverenvuotoa. Sairaalassa katolinen pappi teki hänelle jo kuoleman varalta viimeisen voitelun, mutta leikkaukset pelastivat Bidenin.
Samaan aikaan Bernie Sanders oli vasta aloittamassa valtakunnallisen poliitikon uraa.
Sanders valitaan kongressiin – aselobbarien tuella
Vuonna 1990 Bernie Sanders pyrki Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen. Hänen republikaaninen vastaehdokkaansa tuki rynnäkköaseidenkieltoa, mikä sai vaikutusvaltaisen aseenkanto-oikeutta ajavan Nation Rifle Association -järjestön (NRA) tukemaan Sandersia.
Sanders voitti vaalin ja lähti riippumattomana ehdokkaana kongressiin.
NRA:n tuki on kuitenkin Sandersin uralla monien silmissä iso häpeätahra. Syy on se, että aseteollisuuden käsikassarana pidetty NRA on monien demokraattiäänestäjien silmissä kaikkein vastenmielisimpänä pidetty lobbausjärjestö.
Joe Biden on tämän vuoden väittelyissä jatkuvasti kritisoinut Sandersia tuolloista aserajoitusta vastustavaa kantaa. Sanders on myöntänyt aiemmin tukeneensa aseteollisuutta vaalitaktisista syistä, mikä heikentää hänen mainettaan ehdottoman periaatteellisena poliitikkona.
Sosialisti Sanders lähtee Washingtoniin
Sanders oli ensimmäinen sosialisti Yhdysvaltain kongressissa sitten 1920-luvun.
Bernie Sanders ei ole koskaan peitellyt sosialismiaan, vaikka hän vuosikymmeniä saanut toistaa, ettei ole koskaan kannattanut Neuvostoliiton kaltaista pakkovaltaa.
Sanders sanoo olevansa demokraattinen sosialisti. Yhdysvaltain demokraattiset sosialistit ovat itse asiassa useimpia eurooppalaisia sosialidemokraatteja enemmän vasemmalla.
1980-luvulla pormestari Sanders kävi 10 päivän matkalla Neuvostoliitossa. Sanders kehui isännille muun muassa asuntojen halpuutta Neuvostoliitossa.
Palattuaan Sanders ehdotti, että vermontilainen jäätelöjätti Ben&Jerry’s rakentaisi tehtaan Neuvostoliittoon.
”Neuvostoliittolaiset rakastavat jäätelöä, ja Ben & Jerry’s ansaitsee valtavasti”, Sanders lupaili.
Hämmästyttävästi tehdas todella rakennettiin. Neuvostoliiton Ben&Jerry’s-tehdas tosin ei tuottanut omistajilleen kuin tappiota.
Sandersin matkalla mukana ollut vermontilainen liikemies kuvasi Washington Postin haastattelussa, että kun Sanders näki omin silmin kommunistimaan valtavat ongelmat, se todennäköisesti muutti hänen ajatteluaan.
Nykyisin Sanders tuntuu pitävän sosialismina lähinnä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, mikä hänen puheissaan näyttää kyllä ehkä ruusuisemmalta kuin se todellisuudessa on.
Yhdysvaltain kongressissa demokraatit eivät aluksi halunneet päästää riippumatonta Sandersia osaksi edustajaryhmäänsä. Tosin pian he ymmärsivät tarvitsevansa myös Sandersin äänen.
Sanders ei silti ole edelleenkään demokraattipuolueen jäsen, vaikka pyrkii jo toista kertaa puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Ensimmäisessä puheessaan kongressissa vuonna 1991 Sanders vastusti voimakkaasti Persianlahden sotaa, siis George Bush vanhemman sotaa ajaa Irakin Saddam Hussein ulos valtaamastaan Kuwaitista. Sanders piti sitä vaarallisena ennakkotapauksena hoitaa asioita sodilla.
Onkin hyvin selvää, että jos Sanders valittaisiin presidentiksi, hän olisi erittäin haluton käyttämään Yhdysvaltain sotilaallista voimaa.
Sanders on myös systemaattisesti vastustanut vapaakauppasopimuksia, joita hän pitää haitallisina Yhdysvaltain työväestölle. Siinä asiassa hän on lähellä Donald Trumpin näkemyksiä.
Sanders on hämmästyttävästi kerta toisensa jälkeen osoittanut pystyvänsä voittamaan vaaleja, joissa hänellä ei periaatteessa pitäisi olla mitään mahdollisuuksia.
Kun Sanders pyrki ensi kertaa Yhdysvaltain senaattiin vuoden 2006 vaalissa, hän sai demokraattipuolueen johdon tuen. Hänet on valittu senaattiin jo kolmesti, joka kerta selvällä äänienemmistöllä.
Juuri Sandersin kyky voittaa kerta toisensa jälkeen kaksipuoluejärjestelmän ulkopuolelta on tehnyt hänestä itsevarman. Samasta syystä hän uskoo, että voi voittaa erikoisella kampanjallaan myös Trumpin.
Biden teki merkittävän uran senaattorina – hyvin kauan sitten
Vuosia ennen kuin Sanders saapui Washingtoniin, Joe Biden oli noussut kongressin huipulle.
Biden teki pitkän uran erityisesti ulkoasiainvaliokunnassa ja nousi sen puheenjohtajaksi.
Hyvin harvalla presidentillä on ollut virkaan astuessa sellainen ulkopoliittinen kokemus kuin Bidenilla on.
Biden saattaa edelleen kampanjapuheissaan muistella esimerkiksi, kuinka hän heristi nyrkkiään jollekin neuvostojohtajalle. Hän ei aina hahmota, että suuri osa yleisöstä ei välttämättä ole koskaan kuullutkaan Bidenin tapaamista menneiden vuosikymmenten poliittisista johtajista, sillä Neuvostoliitto kaatui jo lähes 30 vuotta sitten.
Bidenin tapa värittää menneisyyttään on tullut esiin myös nykyisen kampanjan aikana. Helmikuussa hän kertoi, kuinka hän oli 1970-luvulla ollut amerikkalaisdelegaation matkalla apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa. Biden väitti pyrkineensä tapaamaan vangittua vapausoikeustaistelija Nelson Mandelaa ja joutuneensa itse pidätetyksi.
”Minulla oli suuri kunnia joutua YK-lähettiläämme kanssa pidätetyksi Sowetossa”, Biden sanoi, selittäen, että he olivat matkalla Robben Islandille, jossa Mandela oli vangittuna.
Jälleen hieno tarina, joka ei ollut tosi. Senaattori Biden kävi kyllä Etelä-Afrikassa, mutta ei missään vaiheessa joutunut pidätetyksi. Sitä paitsi Robben Island sijaitsee yli tuhannen kilometrin päässä Sowetosta.
Biden ja Anita Hill – me too -liikkeen suuri edelläkävijä
Biden johti senaattorin urallaan myös lakivaliokuntaa. Se käsittelee esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomarinimitykset.
Eräs näistä nimityskamppailuista on noussut taas vuosikymmenien jälkeen otsikoihin. Se johtuu paitsi Bidenin kampanjasta myös me too -liikkeestä.
Vuonna 1991 korkeimpaan oikeuteen oli ehdolla Clarence Thomas, erittäin konservatiivinen musta tuomari.
Valiokunnan kuulemisessa nuori oikeustieteen professori Anita Hill syytti Clarence Thomasia seksuaalisesta häirinnästä.
Kuulemista johti Biden, joka antoi pelkästään valkoisista miehistä koostuvan paneelin höykyttää professori Hilliä yksityiskohtaisessa kuulustelussa. Sen sijaan Biden ei sallinut kolmen muun naisen todistaa. Naiset olisivat olleet valmiita kertomaan samankaltaisista kokemuksista Clarence Thomasin kanssa.
Televisioidut kuulemiset olivat aikoinaan valtava tapahtuma Yhdysvalloissa ja ne käynnistivät voimakkaan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä.
Clarence Thomas valittiin korkeimpaan oikeuteen, missä hän on istunut jo lähes 30 vuotta.
Biden esitti viime vuonna pahoittelunsa siitä, mitä tuossa kuulemisessa tapahtui.
Samaan aikaan kun senaattorit kuulivat Anita Hillin todistusta, Bernie Sanders vasta aloitteli kongressiuraansa.
Kahdeksan tunnin puhe, joka loi Sanders-ilmiön
Bernie Sanders on pikkuhiljaa oppinut lainsäätäjäksi, joka saa myös aikaan, ei vain vastusta molempia valtapuolueita.
Silti valtakunnan julkisuuteen hänet nosti jarrutuspuheenvuoro.
Joulukuun 10. päivän aamuna, vuonna 2010, klo 10.25 Bernie Sanders aloitti senaatin lattialla puheen. Kun hän lopetti puheensa ja istui vihdoin alas, kello oli seitsemän illalla.
Sanders vastusti puheessaan demokraattipresidentti Barack Obaman suunnitelmaa jatkaa edellisen presidentin, republikaanien George Bushin veronalennuksia, jotka oli suunnattu myös rikkaille.
Sandersin puhe taloudellisesta eriarvoisuudesta keräsi netissä niin paljon katsojia, että senaatin verkkopalvelimet kaatuivat.
Jarrutuspuheenvuoro ei lopulta auttanut, vaan veronalennuksia jatkettiin selvällä enemmistöllä.
Mutta legenda oli syntynyt. Sandersin kannattajat tuntevat yli kahdeksan tunnin puheen yksinkertaisesti nimellä The Speech, eli Se Puhe. Koko puhe on myöhemmin julkaistu kirjana.
Sanders vetoaakin juuri niihin, jotka pitävät republikaanien lisäksi myös demokraattipuolueen perinteistä eliittiä Wall Streetin ja miljardöörin käsikassarana.
Tosin Sanders on itsekin nykyisin miljonääri. Merkittävä osa tuloista on peräisin kirjojen tekijänoikeusmaksuista.
Sanders on periaatteessa oikeassa siinä, että demokraattien perinteinen eliitti, esimerkiksi demokraattipresidentit Bill Clinton ja Barack Obama, kuuntelivat hyvin tarkalla korvalla finanssimaailman toiveita talouspolitiikasta.
Samaa linjaa edustaa myös Sandersin nykyinen vastaehdokas, Joe Biden.
Biden tuki Irakin sotaa ja pankkisääntelyn purkamista
Joe Bidenin lähes 50-vuotinen ura valtakunnan politiikassa pitää sisällään tuhansia äänestyksiä.
Muutamat niistä ovat kuitenkin osoittautuneet jälkikäteen erityisen ongelmalliseksi demokraattiäänestäjien silmissä.
Vuonna 1999 hän äänesti investointipankkien ja liikepankkien välisen sääntelyn purkamisen puolesta. 1930-luvun laman seurauksena säädetyn pankkisääntelyn purkamista on pidetty yhtenä keskeisenä syynä finanssikriisiin. Biden on itse todennut, että vuoden 1999 pankkiäänestys oli “huonoin äänestyspäätös, jonka koko senaattoriurallani tein”.
Biden kannatti myös Irakin sotaa. Hän oli myös yksi pääarkkitehti vuoden 1994 rikoslakiuudistuksessa, jonka nykyisin arvioidaan kohdistuneen hyvin kohtuuttomasti mustaan väestöön.
On hieman hämmästyttävää, että Bernie Sanders, joka on parikymppisestä asti taistellut rotusortoa vastaan, on nykyisin mustien äänestäjien joukossa huomattavasti epäsuositumpi kuin Joe Biden.
Presidenttiehdokas, varapresidentti ja uusi tragedia
Vuonna 2008 Biden pyrki uudelleen presidentiksi 20 vuoden tauon jälkeen – jälleen surkein tuloksin. Demokraattien esivaalin voittanut Barack Obama valitsi kuitenkin Bidenin omaksi varapresidenttiehdokkaakseen.
Obama epäilemättä toivoi, että Biden toisi nuorelle mustalle ehdokkaalle valkoisen työväestön ääniä, Biden kun on aina ollut suosittu ammattiyhdistysväen ja teollisuustyöläisten piirissä.
Samalla kokematon Obama sai hallintoonsa miehen, jolla oli vuosikymmenten kokemus sekä ulkopolitiikasta että Washingtonin valtapelistä.
Biden ei oman kertomansa mukaan ollut lainkaan innokas ryhtymään varapresidentiksi. Hän tiesi varapresidentin tehtävän olevan lähinnä vitsien aihe. Muistelmakirjassaan hän kertoo erään entisen varapresidentin keksimän jutun:
”Naisella oli kaksi poikaa. Toinen karkasi merille, toinen valittiin varapresidentiksi. Kummastakaan ei kuultu koskaan sen jälkeen.”
Silti Obaman kahden kauden jälkeen Bidenin oletettiin pyrkivän presidentiksi. Niinhän olisi saattanut tehdäkin, jollei hänen elämänsä olisi iskenyt uusi perhetragedia.
Bidenin esikoispoika Beua kuoli aivokasvaimeen juuri, kun hänen isänsä olisi pitänyt aloittaa presidentinvaalikampanja.
Biden päätti olla pyrkimättä presidentiksi vuoden 2016 vaalissa, toki myös siitä syystä, että hän olisi saattanut hävitä demokraattien ehdokkuuden Hillary Clintonille.
Nyt Biden yrittää siis presidentiksi lähes puoli vuosisataa sen jälkeen, kun tuli valituksi ensimmäisen kerran senaattoriksi.
Vallankumouksellinen vai sovittelija?
Monet näkevät demokraattien esivaalissa nyt selkeän valinnan kahden perusajatuksen välillä.
Ne, jotka uskovat, että maan poliittinen järjestelmä on rikki ja vaatii täysremontin, kannattavat Bernie Sandersia.
Ne taas, jotka uskovat, että järjestelmä on pelastettavissa, kannattavat Joe Bidenia.
On sanottu, että Trumpin valinnan jälkeen demokraattipuolueesta on tullut yhä selkeämmin naisten, vähemmistöjen ja nuorten puolue.
Siitä huolimatta puolue on nyt valitsemassa ehdokkaaksi kahdeksaakymmentä lähentelevän valkoisen miehen.
Lue myös: