– Jotkut eivät voi sietää, mutta jotkut ovat tosi fanaattisia.
Näin Erika Vikman, 28, pohtii omaa artistin imagoaan puolitoista vuotta sitten tapahtuneen radikaalin muodonmuutoksen jälkeen.
Vuoden 2016 tangokuningatar räväytti viime vuoden Uuden musiikin kilpailussa täysin uudistuneella tyylillään. Kukkamekko oli vaihtunut lateksiasuun ja sanoitukset romantiikasta erotiikkaan.
Vastaavanlainen nahan luominen suomalaisessa popissa oli aikaisemmin nähty vain Antti Tuiskulta.
Vikman haluaa artistina tuoda esiin ennen kaikkea naisellisuutta ja seksuaalisuutta, ja sitä että sen voi tehdä ilman estoja. Laulaja uskoo, että ensi viikolla julkaistava, laulajan nimeä kantava, esikoisalbumi vahvistaa tätä mielikuvaa.
– Annan kaikille aikaa tutustua minuun ja yrittää ymmärtää, mikä juttuni on.
Uusiutuminen alkoi Mökkitieltä
Erika Vikman esiintyi vielä vuonna 2018 Iskelmä-festivaalilla tangokuningattarena tanssiyleisön edessä. Hän puhui tuolloin Ylen haastattelussa iskelmäkulttuurin puolesta.
– Totta kai sitä haluaisi, että nuorempi sukupolvi kiinnostuisi tanssilavameiningistä. Aion olla edustamassa sitä nuorta polvea, joka pitää meininkiä elossa, Vikman sanoi.
Samoihin aikoihin Vikman oli kuitenkin jo pohtinut uralleen aivan toista suuntaa.
Laulaja sai tilaisuuden esitellä ideaansa, kun hän oli esiintymässä helsinkiläisellä pikkufestarilla. Hän meni esittäytymään pääesiintyjänä olleelle Arttu Wiskarille sekä tämän edustaman ja osittain omistaman Mökkitie Records -levy-yhtiön ihmisille.
Hän kertoi haluavansa olla naispoppari, joka ottaa vaikutteita menneestä, leikittelee, provosoi ja kantaa ylpeästi feminiinisyyttä.
– Taisin ehkä esitellä sen niin, että haluan olla tämän ajan junttidiskon kuningatar.
Laulaja Kikan jalanjäljissä kulkeva Vikmanin idea sopi Mökkitie Recordsille, sillä heidän tuotantonsa Wiskaria myöten luottaa kansojen syvien rivien puhuttelemiseen ja junttiuteen.
Yhteistyö tuotti pikaisesti tulosta ja keväällä 2020 Erika Vikman säväytti Uuden musiikin kilpailussa kappaleella Cicciolina. Tangokuningattaresta kuoriutui kaikkien yllätykseksi häpeämättömästi naisellisuutta ja seksuaalisuutta esiin tuova artisti.
Cicciolinasta tuli yksi vuoden suurimmista hiteistä Suomessa, vaikka se UMK-finaalissa sijoittuikin toiseksi. Seuraava kappale, Syntisten pöytä, oli vielä isompi radiohitti. Se osoitti, ettei Vikman aikonut jäädä yhden hitin ihmeeksi.
– Suomalaisessa musiikkikentässä oli Erika Vikmanin mentävä aukko. Aion tehdä kaikkeni, että lunastan sen paikan ja aion olla rehellinen siinä, mitä teen.
Ei tabuja aiheita
Kun Erika Vikman on esillä, huomio kiinnittyy usein hänen esiintymiseensä tai vaatteisiinsa. Varjoon jää se, että hän on mukana musiikkinsa tekemisessä.
Mökkitie Recordsin Janne Rintala on Vikmanin kappaleiden pääasiallinen säveltäjä ja sanoittaja, mutta laulaja osallistuu koko tuotantoprosessiin. Hän esimerkiksi heittää biiseihin ideoita ja sanoittaa.
Vikman sanoo, ettei hänellä ole käsiteltävien aiheiden kanssa mitään tabuja.
– Muut joutuvat välillä sensuroimaan ideoitani, laulaja nauraa.
Vikman pitää tärkeänä, että hän on mukana kappaleiden tekemisessä tavalla tai toisella. Silloin ne kuulostavat häneltä itseltään.
Laulajan mukaan hän miettii tarkkaan Mökkitie Recordsin muusikoiden kanssa sitä, kuinka samaistuttavia kappaleet ihmisille ovat.
– Se ei saa olla pelkästään omaa taidetta, jota kukaan muu ei ymmärrä. Haluamme tehdä lauluja, jotka kolahtavat.
Ihmisten lähettämän palautteen perusteella Vikman tiimeineen on onnistunut tehtävässään. Esimerkiksi moni on samaistunut Syntisten pöytä -kappaleen sanoitukseen, jossa puhutaan ulkopuolisuuden tunteesta ja syrjimisestä. Ihmiset ovat kertoneet tarinoita, kuinka heidät on potkittu pois yhteisöstä.
– Monet eivät tykkää sanasta voimaannuttava, mutta sitä nämä biisini ovat ihmisille olleet. Jotkut haluavat ilmaista seksuaalisuuttaan radikaalimmin kuin keskivertotyypit. He saavat niistä voimaa, ja voivat olla ylpeästi sellaisia kuin ovat.
“Yksinäisyys on ollut minussa aina”
Erika Vikmanin musiikista tulee yleensä ensimmäisenä mieleen pikkutuhmat ajatukset. Siihen sopivasti esikoislevyllä on kappale pizzasta, joka kertoo kuitenkin aikuisviihteen katsomisesta.
Laulaja haluaa silti käsitellä vakavempiakin aiheita. Yksi kappale kertoo yksinäisyydestä. Vikmanin mukaan siihen tunteeseen voi jokainen jollakin tavalla samaistua.
– Vaikka minullakin on paljon ihmisiä ympärillä, niin ehkä tietty yksinäisyys on ollut minussa aina. Tuntuu, että muilla menee hyvin ja itse vaan kerää niitä kiitoskortteja jääkaapin oveen muiden häistä ja ristiäisistä.
Jos Vikman ei olisi artisti, hän olisi terapeutti. Häntä on aina kiinnostanut psykologia ja ihmisen mieli.
– Jos olisin käynyt lukion hyvin ja halunnut yliopistoon, olisin varmasti halunnut lähteä lukemaan psykologiaa. Mielen kiemurat kiinnostavat minua.
Toisaalta laulaja kokee, että hän pystyy olemaan terapeuttina ihmisille musiikkinsa kautta.
– Musiikki auttaa vaikeiden asioiden kanssa. Se avaa tunteita ja luo niitä. Musiikki voi olla tärkeämpää kuin oikea terapia.
Viihdyttäminen verissä
Erika Vikman poseeraa valokuvaajalle varmoin ottein. Hän tietää, mitkä kuvakulmat ja asennot toimivat parhaiten. Laulaja on opetellut niitä tangokuningatar-ajoista lähtien.
Hän päätyy pohtimaan, mitä ajattelee tuosta tanssilavoilla kiertäneestä aiemmasta artistiminästään.
– Se Erika Vikman tiesi kyllä, että sillä on palo viihdyttäjäksi ja minkälaista musiikkia se haluaisi tehdä. Silloin ei vain ollut oikea aika, paikka ja ihmiset.
Vikman sanoo, että hän on tehnyt artistimuutoksen eteen paljon töitä. Se on ollut palkitsevaa, sillä hän kokee voivansa tehdä nyt itsensä näköistä musiikkia vapautuneesti.
Ja ennen kaikkea hän saa olla viihdyttäjä.
– Toivon, että tulevaisuudessakin saan tuoda ihmisille hyvän ja vapautuneen fiiliksen. Viihdyttää.
