Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Oli jouluaatto ja Hannu Rantalalle tuli kiire. Riistakamerassa näkyi joku.
– Tulin siihen hissun kissun, tuttu polku ja vähän kuutamoa, hän kertoo.
– Pistin taskulampun 50 metrin päähän, ilves seisoi siinä riistakameran edessä ja katsoi minua. Se oli Laitilan Kauhu, se iso katti.
Rantalalla on tiettävästi Suomen laajin, erityisesti ilvesten seuraamiseen viritetty yli sadan kameran riistakameraverkosto.
Raumalla asuva, metsurina ja arboristina leipänsä tienannut Rantala on seurannut ilvesten elämää monen kissasukupolven ajan. Hän tunnistaa eri yksilöitä ja antaa niille nimiä.
– En minä niitä minään sylikissoina ajattele, mutta niin minun on helpompi keskustella ihmisten kanssa eri yksilöistä, hän sanoo.
– Jos sanon vain että semmoinen tai tuommoinen täplä ja viiva tuossa, niin nehän on ihan H–Moilasia, että mikä ilves.
Siispä Rantala puhuu Laitilan Kauhusta, Arkin Kollista, Nykerönenästä, Lumileopardista, Samettisilmästä, Ärmätistä tai Parta-Joosepista.
Tarkkailija, jolla ylivertaiset aistit
Harva on päässyt vähän mystisenä pidetyn ilveksen kanssa ihan kasvokkain. Ei edes Rantala, vaikka niitä nyt eläkkeellä ollessaan melkein työkseen seuraileekin.
– Ihmisen on erittäin vaikea havaita ilvestä. Sillä on niin ylivertaiset aistit.
– Varsinkin sen kuulo on mielettömän hyvä. Se kuulee monen sadan metrin päähän pupunkin puputukset. Olen huomannut lumijäljistä, että minuakin on tarkkailtu tuhannet kerrat.
Parta-Jooseppi kävi kylässä
Ilves on varovainen tarkkailija. Rantala kertoo toisinaan vain aistivansa ilveksen läsnäolon ilman näköhavaintoa.
– Kun minä huomaan sen, on katti jo kauan naureskellut minua. Vaikka ovat ne näyttäytyneet minulle muutamien kymmenien metrien päästäkin, pysähtyneet kaikessa rauhassa ojan penkalle ja katselleet tarkkaan.
Parta-Jooseppi kävi merkkailemassa Rantalan pihasaunan kulmaa ja tuijotteli avonaista makuuhuoneen ikkunaa, jossa mies oli heräilemässä. Piha uskallettiin ottaa poikueen kulkureitiksi.
Tuleva elokuvatähti
Rantalasta on tekeillä Ilveskuiskaaja-niminen dokumenttielokuva. Kansainväliseen levitykseen pääsevää Wacky Tie Filmsin ja ohjaaja Juha Suonpään elokuvaa on kuvattu jo seitsemän vuoden ajan.
Kansainvälinen ensi-ilta on tilanteesta riippuen joko tämän vuoden tai ensi vuoden marraskuussa. Yle on yksi elokuvan rahoittajista ja ohjelmistossa se nähdään keväällä 2024.
Riistakameroita neljässä maakunnassa
Tällä hetkellä Rantalalla on riistakameroita Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä. Lisää kameroita on tulossa Forssan, Tampereen ja Lahden liepeille.
Myös Suomen Luonnonvarakeskus on hyödyntänyt Rantalan riistakameroita tutkimuksissaan.
Sukupuutto uhkasi
Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan ilveskanta on kasvanut yli 10 prosenttia viime vuodesta.
Yli vuoden ikäisiä ilveksiä on nyt noin 2200.
– Se on meidän ainoa kissapetomme ja tärkeä monimuotoisuuden säilyttäjä, sanoo Rantala.
–J otta luonto voisi hyvin, tarvitsee se niin saalistajia kuin saalistettaviakin. Muuten ei pysy tasapaino.
1950-luvun puolivälissä ilves oli hävitetty Suomesta niin vähiin, että kun se 60-luvun alkupuolella rauhoitettiin, oli Suomessa jäljellä enää kolmisenkymmentä yksilöä.
Elävä kirja
Hannu Rantala pysähtyy irrottamaan jäätynyttä riistakameraa. Se viedään sulamaan ja kuivumaan ja tuodaan takaisin, kun se taas on käyttökunnossa. Metsässä kun on vaikka mitä mielenkiintoista tarkkailtavaa.
Rantala on kulkenut ikänsä luonnossa ja suosittelee metsäreissuja muillekin.
–Se on tärkeää meidän terveytemmekin kannalta, hän sanoo. –Siellä on kaiken näköistä tallaajaa, siivekästä ja touhuajaa.
Suomalaisten luontosuhdetta hän pitää katoavana kansanperinteenä.
–Siitä voisi sanoa vähän kirpeästikin. Mutta jos sanotaan vähän maltillisemmin niin kehittämisen varaa olisi.
Itse hän tuntee olevansa metsässä kotonaan.
– Minä luen luontoa, se on kuin elävä kirja.
Ja koskaanhan ei tiedä, milloin ilves ja ilveskuiskaaja taas saavat vainun toisistaan.
– On ollut etuoikeus päästä niiden kanssa väleihin, hän sanoo.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 27.3. klo 23:een asti.