Vielä viitisen vuotta sitten Omppu Koivu pukeutui ulos lähtiessään keltaiseen sadetakkiin, pinkkiin pipon ja turkooseihin kumisaappaisiin. Värikäs ulkomuoto oli Koivun suoja-asu, jonka avulla syrjityksi tuleminen oli epätodennäköisempää.
– Ihmiset katsovat silloin värejä ja ajattelevat, että onpa liikuttavan näköinen tyyppi. Sanoin aina, että näytin aikuisen kokoiselta taaperolta.
Näin ihmiset suhtautuivat häneen neutraalisti tai jopa positiivisesti. Kukaan ei supissut, osoitellut, huutanut tai tuijottanut, niin kuin muulloin.
Koivu on muunsukupuolinen ja panseksuaali. Nykyään syrjintä ei vaikuta hänen asuvalintoihinsa yhtä paljon. Julkisilla paikoilla hän joutuu olemaan koko ajan varuillaan. Koska tahansa vastaan voi tulla ihminen, joka käyttäytyy häntä kohtaan asiattomasti.
Hän on huomannut, että hänen sukupuolinormeista poikkeava ulkonäkönsä saa jotkut jopa suuttumaan. Maskuliininen olemus yhdistettynä rintoihin herättää joissakin ihmisissä vahvoja tunteita.
Koivulle on huudeltu kadulla ja lähetetty vihaviestejä.
– Ihmiset lähettävät hirveitä juttuja varsinkin deittimaailmassa. Miehet kyselevät minun genitaaleistani lähes päivittäin. Se on aika ahdistavaa.
Varuillaan olo saa stressitasot nousemaan. Jatkuva stressaaminen aiheuttaa ahdistuksen lisäksi fyysisiä oireita: sydän tykyttää, hikoiluttaa ja uuvuttaa. Jatkuva jännittäminen saa lihakset jumiin.
Tutkimusten mukaan vähemmistöön kuuluvilla on valtaväestöä enemmän terveysongelmia. Vähemmistöstressiteorian mukaan syynä eroon on, että vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä syrjitään enemmän, mikä luo paljon stressiä
Moni vähemmistöön kuuluva joutuu maksamaan terveydellään siitä, ettei mahdu yhteiskunnan antamaan muottiin.
Ahtaat normit aiheuttavat vähemmistöille stressiä
Tässä jutussa vähemmistöstressiä käsitellään erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien kokemusten kautta, mutta lähes jokainen vähemmistöön kuuluva kokee jonkinlaista stressiä.
– Vaikka ei olisi henkilökohtaisesti kokenut syrjintää tai kiusaamista, voi kokea stressiä. Jo tieto siitä, että maailmassa on hirveä määrä ihmisiä, jotka eivät hyväksy tai ymmärrä omaa olemassaoloa, aiheuttaa stressiä, selittää Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen sosiaaliohjaaja Enni Happonen.
Vähemmistöstressiä on koettu aina, mutta vasta viime vuosina siitä on puhuttu enemmän. Happonen uskoo, että sosiaalinen media ja uutisointi translain uudistuksesta ovat tuoneet aihetta pinnalle. Nyt entistä useampi tietää, että ahdistus onkin osa isoa ilmiötä eikä vain yksilöllinen kokemus.
Happosen mukaan vähemmistöstressin aiheuttaja on yhteiskunta. Kulttuurimme on täynnä ahtaita normeja, joiden takia ihmisten oletetaan olevan esimerkiksi heteroita, syntymässä määriteltyä sukupuolta, vammattomia ja valkoisia.
Normit näkyvät valtavan monissa arkisissa asioissa. Esimerkiksi henkilötiedoissa vaihtoehtona on vain mies tai nainen ja suurin osa vessoista on joko miehille tai naisille.
– Jos vaikka kampaaja kysyy seksuaalivähemmistöön kuuluvalta naiselta hänen miehestään, hän joutuu miettimään, haluaako tulla kaapista ulos. Pitää jatkuvasti miettiä, voiko tilanteessa tulla kaapista ulos vai pitääkö vain vaieta, Happonen kuvailee.
Yhteiskunnan normit ovat niin syvällä, että valtaosa enemmistöön kuuluvista ei edes huomaa niitä. Jotta vähemmistöstressi loppuisi, maailman täytyisi vielä muuttua paljon hyväksyvämpään suuntaan.
Pienillä teoilla maailmasta tulee parempi paikka
Sekä Koivu että Happonen uskovat, että jokainen ihminen pystyy vaikuttamaan vähemmistöstressin vähenemiseen.
Koivu kehottaa jokaisia miettimään etuoikeuksiaan, niiden tuomia valta-asemia ja ihmisryhmiin liittyviä pelkoja. Näin voi huomata, ettei maailma ole tasa-arvoinen kaikille ja opetella pois ennakkoluuloista.
– On tärkeää puuttua tilanteisiin ja tukea vähemmistöön kuuluvia. Ei voi puuttua ja tukea, jos ei tiedä asioista tai jos itsellä on pinttyneitä ajatusmalleja.
Lisäksi Koivu toivoo, että ihmiset kuuntelisivat ja uskoisivat, kun vähemmistöön kuuluvat kertovat kokemuksistaan.
– Todella usein käy niin, että kuunnellaan ja sitten väitellään. Näissä asioissa puhutaan mielipide-eroista. Mutta minun ihmisoikeuteni eivät voi olla kenenkään mielipiteestä kiinni. Se on syrjintää.
Happonen ymmärtää, että ihmisiltä ei voi kieltää oletusten tekemistä. Hän toivoo, että ihmiset opettelevat olettamaan moninaisuutta. Lähtökohtana siis pitäisi olla, että emme tiedä esimerkiksi ihmisen sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.
Lisäksi jo huomion kiinnittäminen kielenkäyttöön voi auttaa.
– Ei sukupuoliteta turhaan tai suljeta omalla puheella vaihtoehtoja. Totta kai saa sanoa mies tai nainen, mutta pitää huomioida myös muut. Jos kysyy perhemuodosta, ei oleteta, että naisen kumppani on mies.
Koivu pitää myös päättäjien roolia maailman muuttamisessa äärimmäisen tärkeänä.
– Se on huono tilanne, jos on lakeja, joita voidaan siteerata meitä vastaan. Lakeja täytyy muuttaa, huonoja poistaa ja tehdä uusia lakeja.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 19.6.2022 kello 23.00:een saakka.
Lue lisää:
Muuttaminen suvaitsevaan maahan vähentää selvästi homo- ja bi-miesten itsemurhariskiä