Artikkeli on yli 14 vuotta vanha

Matti Heinivaho haluaa jatkaa musiikin parissa

Musiikkiviihteen monitoimimiehen Matti Heinivahon 60-vuotista taiteilijauraa juhlistetaan tänään Tampereella. Tampere-talon lavalle kiipeää Heinivahon lisäksi lukuisa määrä miehen ystäviä ja työkavereita vuosikymmenten varrelta. Heinivaho muistetaan muun muassa hiteistään Lännen tie ja Tunturin juurella.

Matti Heinivaho soittaa vibrafonia.
Matti Heinivaho soittaa vibrafonia juhlakonsertin harjoituksissa Tampere-talossa. Kuva: YLE / Petri Aaltonen

Matti Heinivahon laulajanura alkoi Tip Top -orkesterin solistina vuonna 1951.

- Monta kertaa olen ajatellut, että olisi kiva kuulla se esitys, September In The Rain, minkä siellä lauloin, tunnustaa Heinivaho. Minähän soitin viulua ja lauloin siinä orkesterissa Nurmen lavalla.

Matti Heinivahosta tuli 16-vuotiaana Pelimannipojat-yhtyen solisti ja vibrafonistiksi.

- Se oli merkittävä orkesteri täällä Tampereella. Se toi tullessaan myös vibrafonin ja rupesin soittamaan jazzia.

Viihteen konkari Heikki Kahila on tuntenut Matti Heinivahon 50-luvulta saakka.

- Matti on täysin poikkeuksellinen hämäläinen, jonka jazz-basilli on saastuttanut kauan sitten ja tehnyt hänelle vain hyvää. Matti on uniikki tapaus kokonaisuudessaan, ylistää konsertin tänä iltana juontava Heikki Kahila.

Tuttuja juttuja

Matti Heinivaho kertoo konsertin ohjelmistoon valikoituneen hyviä, vanhoja tuttuja.

-Ne ovat vanhoja, hyviä ystäviä, ja joidenkin kanssa olen tehnyt töitä. Laura Voutilaisen kanssa olen tehnyt juttuja, Pate Mustajärvi oli Sing Sing Singissä mukana - ja Pate on muutenkin niin hyvä.

Konsertissa kuullaan myös harvinaisen hyvää swing-laulantaa, mikäli uskominen on illan juontajaa Heikki Kahilaa.

- Matin taito laulaa swing-tyyppista jazzia on ihan kärkeä Suomessa. Matti laulaa erinomaisen hyvällä svengillä, jota ei enää tänä päivänä juuri kuule.

Lähes ihmisiän musiikkiviihteen parissa töitä tehnyt Heinivaho ei vieläkään ole saanut hommasta tarpeekseen.

- Unelmanani on, että jaksaisin yhä jatkaa, koska soittaminen on minulle enemmän kuin puoli elämää. Ja myöskin kehittää itseään siinä samalla, koska musiikissa ei tule koskaan valmiiksi, ei ikinä, Heinivaho tunnustaa.