Nivalan kadulta tavoitetuille nuorille miehille itsenäisyyspäivä on arkinen asia. He keskittyvät korjaustöihin.
- Korjailen mopoa, ilmoittavat kaksi miestä nopeasti.
Jokavuotinen Linnan juhlat -spektaakkeli on seurattava, mutta Tuntematon sotilas jää katsomatta.
- Kun sen juonen jo tietää, sitä ei jaksa katsoa, mies analysoi.
Osalle taas suuri juhla on pyhä juhla. Vanha rouva odottelee lapsia kylään. Ja juhlapäivä on ehdottomasti pyhitetty juhlille.
- Jouluvalmisteluja ei parane vielä aloitella, vietetään nämä yhdet kemut ensin, rouva harkitsee.
Nuorehko nainen viettää päivän lokoisasti. Tekaisee ensimmäiset joulutortut ja katsoo televisiota. Ja monessa kodissa lippu vedetään salkoon, ja kynttilä syttyy.
Arjen sankareita Linnaan
Keski-ikäinen mies suuntaa mökille, mutta itsenäisyyspäivä jää sivurooliin.
- Korkeintaan kynttilä palaa, hän heittää.
Samoilla linjoilla on vanhempi herra, joka saattaa vilkaista Linnan juhlia, mutta ei missään nimessä kokonaan. Vilkaisu on tarpeeksi.
Yksitoista lapsisen perheen tyttö suuntaa kirkkoon ja käy isänsä haudalla.
- Isä kävi kaikki sodat ja murhe täyttää sydämen, kun kuulen sotilasmarssin. Kun meitä on yksitoista, niin hauta on valaistu upeasti kynttilöillä.
Kotiin päästyään nainen nauttii rauhasta ja hyvästä ruuasta. Untakin on saatava, koska työ hallitsee elämää. Linnan juhlat ovat ohjelmassa, mutta yksi asia harmittaa.
- Kenraali Adolf Ehrnroothia kaipaan, siinä vasta oli persoona! Ja Nivalastakin on juhlille menossa monta tavallistakin ihmistä, joita voi seurata, nainen ilahtuu.
Kutsu pitäisikin naisen mielestä kolahtaa useammin tavalliselle tallaajalle.
- Joku pikkupalkkainen, sellainen arjen sankari, niitä voisi kutsua lisää. Sellaisella on kuule satakymmenen hommaa ja yöstäkin pitää ottaa jatkoa, vihjaa nivalalainen suu hymyssä.