Artikkeli on yli 11 vuotta vanha

Tepa haaveilee suurista saleista

Kemiläinen juurimuusikko Tepa Lukkarinen ansaitsee elantonsa musiikilla, vaikka erään iskelmän sanoin "moni saa puuronsa helpommalla".

Tepa Lukkarinen (oik.) rumpali Jari Keinäsen ja basisti Janne Kotilan kanssa keikalla. Kuva: Ahti Lukkarinen
  • Kati Siponmaa

Laulaja ja lauluntekijä Tepa Lukkarinen tunnetaan kotikaupungissaan useammistakin kokoonpanoista.

- Monia viritelmiä on vuosien aikana ollut. Jostain 70-luvun puolivälistä alkaen on ollut julkisia esiintymisiä. 12-vuotiaana sain äidiltä lahjaksi kitaran.

12-vuotiaana sain äidiltä lahjaksi kitaran.

Tepa Lukkarinen

Lukkarinen kertoo, että hänestä olisi pitänyt tulla rumpali, mutta äiti oli ratkaissut soitinvalinnan käytännön syistä - perhe asui Tepan lapsuudessa kerrostalossa.

Leipä soitosta

Lukkarinen on työskennellyt musiikkia liippaavissa hommissa miltei aina. Miehellä on ollut musiikkiliikettä, ja levy-yhtiötoimintaa on pienimuotoisesti vieläkin. Nykyään leipä tulee pääasiassa soittohommista.

- Kyllä se mun henkilökohtainen hiekkalaatikko on aika pieni, että muusikkona hallitsen työkalut, joilla liikutaan suvereenisti juurimusiikissa eli blues ja country -ympäristössä. Ei minusta oikein jazz-mieheksi ole.

Lukkarisen omin porukka on neljä pitkäsoittoa julkaissut De Soto -orkesteri, jonka riveissä mies saa toteuttaa juurevaa tyyliään.

Lukkarisen meriitteihin voi lukea soittamisen Jope Ruonansuun ensimmäisillä levyillä. Tepan kitarointia on voinut kuulla myös torniolaislähtöisen CMX-yhtyeenkin esikoislevyllä.

Nykyään Lukkarista voi nähdä keikoilla De Soton lisäksi esimerkiksi säestämässä Maya Paakkaria The Grand men -kokoonpanossa.

Mies ja kitara

Lukkarisen mukaan trubaduurikeikat ovat kustannusrakenteeltaan kannattavimpia, kun jakajia keikkapalkkiolle ei ole.

- Mulla on sellainen country-painotteinen ohjelmisto, mitä muut ei oikeastaan vedä. Siinä on omia biisejä ja Johnny Cash-tyyppisiä covereita. Jos joku haluaa yhteislaulua ja suomirokkia, niin se en ole sitten minä, Lukkarinen naurahtaa.

Lukkarinen pohtii, että paremmin hän pärjäisi, jos "leikkaisi tukan ja menisi oikeisiin töihin".

- Työpäiviä on periaatteessa kaksi viikossa. Mutta jos perjantai ja lauantai on asiallisella liksalla buukattu, niin kyllähän se menee, mutta mitään yllättävää siinä ei kestä sattua.

Lukkarisen mielessä muhii nyt uuden musiikin julkaisu De Soton tai jopa ihan omissa nimissä, mutta isojakin unelmia miehellä riittää klubeja ja pieniä festareita kiertäessä.

- Olisihan se kiva vetää joskus 50 000-päiselle yleisölle stadionkeikka, Lukkarinen heittää.