Artikkeli on yli 13 vuotta vanha

Hoitotyö ei onnistu sanakirja kädessä

17 espanjalaista sairaanhoitajaa aloitti työt joulukuussa Kymenlaaksossa. Sekä hoitajat että työnantajat ovat tyytyväisiä rekrytointiin. Kielen opiskelu vie kuitenkin aikaa.

Espanjalaiset hoitajat opiskelevat luokkahuoneessa.
Kuva: Juha Korhonen / Yle
  • Mirjam Tahkokorpi

Espanjalaiset sairaanhoitajat ovat opiskelleet säännöllisesti suomen kieltä sen jälkeen, kun he muuttivat töiden perässä Suomeen.

23-vuotiaat Garazi Melendez ja Ainhoa Hoyo aloittivat työt Kotkan hoivakodeissa kolme kuukautta sitten. Suomen kieli tarttuu pikkuhiljaa, mutta opittavaa on vielä paljon.

- Kieli on vaikeampaa, kuin odotin. Joskus ymmärrän, mitä ihmiset puhuvat, mutta muiden hoitajien puhetta en aina ymmärrä, sanoo Kotka-kodissa työskentelevä Garazi Melendez.

- Sanakirja pitää aina olla taskussa. Sanakirjaa ei kuitenkaan voi käyttää silloin, kun tekee töitä ja käsissä on hanskat, Karhula-kodissa työskentelevä Ainhoa Hoyo kertoo.

Kaikkiaan hoitajat ovat tyytyväisiä oloihinsa Suomessa. Vapaa-aikana he kokoontuvat yhdessä katsomaan elokuvia tai vaikkapa luistelemaan.

- Harrastamme kaikenlaista yhdessä. Emme ole koskaan kotona, Garazi Melendez kertoo.

Uusia kielikoulutuksia

Työnantajat ovat kiinnostuneet ulkomaalaisten rekrytoinnista, koska suomalaisista hoitajista on pulaa.

Espanjassa on käynnistynyt uusia kielikoulutuksia, ja tarkoituksena on, että Suomeen saadaan töihin tänäkin vuonna viitisenkymmentä espanjalaista hoitajaa. Tässä vaiheessa työnantajat vielä tunnustelevat kokemuksia.

- Nämä kokemukset näyttävät ainakin, että suunta on hyvä ja me tulemme toimeen ulkomailta tulleiden hoitajien kanssa. Luulen kuitenkin, että tämä vaihe riittää meille. Nyt meillä on riittävä määrä sairaanhoitajia, sanoo Palvelutaloyhdistys Koskenrinteen palvelujohtaja Pirjo Laine.

Ulkomailta rekrytoiminen vaatii työnantajalta sitoutumista.

- Kotouttamiseen, asuntojen hankkimiseen, kielen opiskeluun ja työpaikkaan perehdyttämiseen on tarvittu paljon sitoutuneita ihmisiä. Helsingin yliopisto antoi mentorikoulutusta ja työyhteisökoulutusta, jotka auttoivat sopeutumisvaiheessa, Pirjo Laine kertoo.

Ainhoa Hoyo suhtautuu avoimesti tulevaisuuteen ja mitä siihen, mitä se tuo tullessaan.

- En ajattele tulevaisuutta, vaan nykyhetkeä. Nyt olen onnellinen täällä. Jos jonain päivänä huomaan, ettei tämä ole minun paikkani, niin se on sitten siinä. Nyt olen jäämässä tänne, toteaa Ainhoa Hoyo.