Pimeänä helmikuisena iltana Tampereen seudun työväenopiston tiloissa Sampolassa syttyy kirkas lamppu. Sen valokeilaan astuu alastomaksi riisuutunut Tanja Merikoski. Hän nojautuu seinään ja nostaa toisen käden lanteilleen.
Toistakymmentä piirtäjää terästäytyy telineidensä äärellä. Osa nostaa lyijykynän kädenmitan päähän ja mittailee mallia etäältä. Sitten aletaan työhön.
Merikosken vartalo alkaa piirtyä papereille vaihtelevaan tahtiin ja erilaisin tekniikoin.
– Ryhmässä piirtäminen on hirmuisen terapeuttista. Täällä ollaan porukassa, mutta kukin hakee omaa rytmiään, kertoo kurssin opettaja Maarit Blomqvist.
Ammattimuotoilija rentoutuu harrastaessaan
Kersti Raitanen on piirtänyt koko ikänsä, mutta osallistuu työväenopiston kurssille nyt ensimmäistä kertaa. Kotona taiteileminen tuppaa joskus jäämään, ja kurssilla nuori nainen toivookin pitävänsä taitoa yllä.
Kynä kädessä pääsee omaan maailmaansa, Raitanen sanoo.
– Piirtäessä pääsee rentoutumaan ja tekemään omaa juttua. Kurssilla aihetta ei tarvitse pähkäillä, ja siksi tämä on todella antoisaa.
Kalustemuotoilijana työskentelevä nuori nainen kertoo piirtävänsä kaikkein mieluiten ihmisiä.
– Yleensä piirrän kasvoja. Pienetkin asiat merkitsevät paljon ihmisen ulkonäölle, ja kasvoissa on paljon kaikkea jännittävää.
Kurssille tuntemaan luomisen tuskaa
Illan puolivälissä pidetyn tauon jälkeen Tapio Holappa tarttuu uudelleen työhön. Miehen ote on tottunut, sillä sitä on hiottu 50-luvulta saakka. Holappa on käynyt mm. Lahden taidekoulun, jossa hänestä "yritettiin kouluttaa kuvataiteilijaa".
– Perheen toimeentulon vuoksi palasin takaisin päivätöihin. Nykyään olen eläkkeellä ja käyn kerran viikossa elävän mallin kurssilla irrottelemassa ja tuntemassa luomisen tuskaa, Holappa nauraa.
Viikottaisen irroittelun lisäksi Holappa tarttuu lyijykynään ja vesiväreihin silloin, kun joku läheinen tarvitsee vaikkapa kortin. Kädenjälki on vuosien saatossa muuttunut.
– Ei ole tarkoituskaan pyrkiä nuoruuden kynänjälkeen, nyt vedetään rennommin.
Perustaito ei kuitenkaan katoa minnekään, mies arvioi.
– Jollakulla on sävelkorvaa, joka kulkee aina mukana. Samaan tapaan piirtäminen tulee jostain aivojen syövereistä, eikä se taito sieltä mihinkään mene.
Rauhaa hätäiseen viivaan
Iltayhdeksältä taiteilut on taiteiltu. Kynät pakataan takaisin koteloihinsa.
Malli Tanja Merikoski on pukenut vaatteet ylleen ja kiertelee katsomassa, millaisena kurssilaiset ovat hänet nähneet.
– Tänään onkin näemmä tosi onnistuneita töitä. Kirkas valo loi taakseni hurjan valon, ja nyt syntyi oikein taideteoksia pelkkien mallitutkielmien sijaan, nainen kehuu.
Myös kurssilaisia jututtanut toimittaja on ehtinyt piirtää näkemänsä. Opettaja Maarit Blomqvist nyökkää hyväksyvästi Juha Kokkalan kuulakärkikynäpiirustukselle.
– Olet selvästi hyvä piirtäjä. Pelkistys- ja muototaitosi ovat ihan ookoo, mutta tarvitset rauhaa hätäiseen viivaasi, jotta se alkaisi elää.
Niin kokeneelle taiteilijalle kuin vähemmän piirtäneellekin Blomqvist suosittelee treeniksi nopeita pikapiirustuksia.
– Niissä voi ihan vaistomaisesti saada mallista irti jotakin hyvin oleellista.