Kysyimme tiistaina, millaisia muistoja mieleen tuo kouluaikojen TET-harjoittelu eli työelämään tutustuminen. Vastauksia tuli reilusti yli kolmekymmentä, ja tässä ovat niistä parhaat palat. Toisille TET-jakso ei tarjonnut juuri mitään työelämään valmistavaa, toisille kyseisen jakson kautta avautui jatkopestejäkin.
Nimimerkki Kasiysi oli 2000-luvulla harjoittelussa. Hänen TET-jaksonsa poiki konkreettista hyötyä seuraavia työpaikkoja varten.
Olin suuren kunnan sairaalan röntgenissä ysiluokalla sen kummemmin tulevaisuuden suunnitelmistani tietämättä. Paikka oli koulun tekemällä ehdotuslistalla, jos muuta mieluista paikkaa ei keksinyt. Sain tehdä kaikkea, mihin kyvyt ja into riittivät – ainakin toimistotyötä, arkistoon perehtymistä, asiakaspalvelua ilmoittautumisessa sekä hoitajien ja lääkäreiden työn seuraamista. Sain myös katsella röntgen- ja ultraäänikuvia hoitajien ja lääkärin kanssa. Koko hoitohenkilökunnan suhtautuminen tettiläiseen oli oikein innostunutta, ja positiivista palautetta myös annettiin ääneen. Konkreettista hyötyä oli työnsaannissakin, sillä seuraavina kesinä tein hoitoalan töitä. Toivottivat tettiläisen tervetulleeksi alalle sitten aikanaan – ja kas, lääkäriksi päädyin.
Hiukan erilaiselta vaikutti Pankkineidin harjoittelujakso 80-luvulla. Suuria mekaanisia laskukoneita ei taida enää pankeista löytyä.
Olin silloisessa Postipankissa, leimasin jotain papereita isot pinot ja kuljettelin mappeja paikasta toiseen. En jäänyt alalle enkä edes toimistohommiin. Oli jännää päästä pankissa sinne minne normaalisti ei asiakkaana päässyt, kuten toiseen kerrokseen ja pankinjohtajan opastuksella tutustumaan pankin tiloihin. Ihailin suuresti mekaanisia laskukoneitaan näppäileviä pankkineitejä, jotka näyttivät niin tärkeiltä kaikkien papereidensa kanssa ja osasivat auttaa kassalle tulleita asiakkaita. Jännä, miten nuorena näki asiat sillä tavalla. Ei mahtasi nyt olla töitä, jos olisi alalle päätynyt. Ellei oisi innostunu pankinjohtajan hommista – hän oli rennonoloinen vanha(lta nuoresta tuntunut) mies, joka vaikutti viisaalta ja kaikkitietävältä. Oli vähä kuin presidentti omassa pankkivaltakunnassaan.
90-luvun lamavuosiin liittyy monenlaisia kokemuksia ja muistoja. Laman uhri sattui käymään TET-jakson juuri synkimpään lama-aikaan.
Elettiin synkintä lama-aikaa ja pääsin yläastelaisena työharjoitteluun paikalliseen autoliikkeeseen. Pidin hommaa huippuna, mutta jo ensimmäisenä aamuna ihmettelin paikan tunnelmaa ja hiljaisuutta. Keskiviikkoaamuna menin jälleen töihin, mutta autoliikkeen ovet olivat lukossa ja ikkunassa pieni lappu, jonka mukaan firma on suljettu konkurssin vuoksi. Se TET loppui siihen ja loppuviikon vietinkin kotona. Tuli kerralla tutuksi lama-ajan työelämän realiteetit!
M-nimimerkki sentään sai pitää työpaikkansa koko jakson, mutta eipä harjoittelusta paljoa käteen jäänyt.
Se on kokemus muiden joukossa. Aina ei voi mennä ihan putkeen, eikä elo ole aina ruusuilla tanssimista.
Tanja Ruotsalainen
Kyseessä oli erään valtion organisaation konttori. Työnkuvaani kuului lähinnä sen katseleminen, miten aikuiset ihmiset käyttivät valtaosan työpäivästään rupatteluun ja kahvitaukoihin. Päätin siltä istumalta että minusta ei kahdeksasta neljään -työntekijää tule koskaan, jos meno on kerran tällaista. Päätös piti, ja minusta tuli sittemmin yksityisyrittäjä. Ihan hyvin tämä työelämästä vieroittaminen siis kohdallani päättyi.
Hiukan vastaavia kokemuksia on nimimerkillä paperityöukko:
Olimme TET-harjoittelussa parin kaverin kanssa sellutehtaassa. Viikon saldoksi jäi yksi tehdaskierros ja tutustuminen valvomon työhön. Vierestä katsottuna valvomon työ näytti koostuvan mukavissa työtuoleissa keikkumisesta, jonkun hakekasan etäohjattavan kameran käyttämisestä, lahden sorsien pesimäpuuhien tarkkailusta sekä kaikkien mahdollisten aamulehtien ja iltapäivälehtien lukemisesta useampaan kertaan vuoron aikana. Sellun tekemisen prosessista en muista mitään, ainakaan TET-jakson ansiosta, mutta työtuolit oli suunnitellut Volvo, se muistettiin mainita monta kertaa.
Toisin kävi niin ikään 90-luvulla TET-harjoittelun tehneelle Argonautille.
Tet-paikka järjestyi viikoksi sukulaisen työpaikalle. Alasta en tiennyt mitään, suostuin menemäänkin vain koska kotipaikkakunnalta oli vaikea löytää paikkaa. Mutta kuinkas sitten kävikään! Ihastuin! Ja puskin itseni niihin hommiin, vaikka vaatimuksena oli yliopistotutkinto, jota suorittamaan hyväksyttiin vain kymmenesosa hakijoista. Nyt on kymmenen vuotta vierähtänyt siinä paikassa, josta sain työtä opintojen loppuvaiheessa. Ilman tettiä en olisi ikinä osannut ajatella alaa.
Oppilaanohjaaja: Aina elo ei ole ruusuilla tanssimista
–Työelämässä on omat säännöt ja niiden tunteminen on tärkeää. Töissä ollaan ajoissa ja noudatetaan annettuja ohjeita. Samalla saa kosketusta ammattialaan, sanoo oppilaanohjaaja Tanja Ruotsalainen.
Hän työskentelee Kajaanin Lyseon ja Hauholan koulun oppilaanohjaajana. Myös huonosti menneestä TET-jaksosta on hyötyä, muistuttaa Ruotsalainen.
– Se on kokemus muiden joukossa. Aina ei voi mennä ihan putkeen, eikä elo ole aina ruusuilla tanssimista. Silloin nuori voi todeta, että mielikuva ammatista on erilainen kuin mitä todellisuus – ja lähteä miettimään muita vaihtoehtoja. On kuitenkin muistettava, etteivät kaikki yritykset ole samanlaisia, vaikka kyse olisi samasta ammattialasta, Ruotsalainen sanoo.
Moni nuori hakeutuu turvalliseen TET-paikkaan vanhempien tai tuttavien yrityksiin. Kauemmas kannattaisi myös kurkistaa, sanoo Ruotsalainen.
– Yleisesti jos perheellä on yritys, nuori kyllä ehtii tehdä siellä kesä- ja viikonlopputöitä. Ihan hyvä kokemus on katsoa eri aloja myös muualla.
Korjaus 30.3. klo 11:14: Ruotsalainen on töissä Kajaanin lyseon lisäksi Hauholan koulussa eikä Kajaanin keskuskoulussa, kuten aiemmin mainittiin.