Julkaisimme nettisivuillamme videon, jossa ohjeistimme autoilijoita ohittamaan pyöräilijäryhmän turvallisesti. Videon kommenttikenttään alkoi kertyä paljon keskustelua.
Osa totesi, katsokaa ja ottakaa videosta mallia. Osa taas kirosi pyöräilijät sinne minne pippuri kasvaa. Osa kiinnitti huomionsa videon taustalla näkyvään pienempään tiehen. Sinne ne pyöräilijät kuuluisivat! Mitä tulevat tukkimaan meidän maantiemme! Pysykööt poissa autoilijoiden tieltä kiusaa tekemästä! Ajavatkin vielä ryhmässä!
Miksi aivan tavallinen ohjevideo sai aikaan tällaisen solvausryöpyn? Miksi edes keskusteltiin siitä, että maantiepyöräilijöiden tulisi ajaa taustalla näkyvällä tiellä, josta kukaan ei edes pystynyt sanomaan, onko kyseessä kävelytie vai kevyen liikenteen väylä?
Kävelytiellä ei saa ajaa kuin alle 12-vuotias pyöräilijä. On totta, että kevyen liikenteen väylällä tulisi ajaa myös maantiepyörällä. Laissa otetaan kuitenkin se huomioon, että aina kevyen liikenteen väylällä ei ole turvallista ajaa. Pyöräilijät joutuvat tätä arvioimaan ajaessaan. Esimerkiksi videossa näkyvällä tienpätkällä liikkuu paljon lapsiperheitä lastenvaunuineen, koiranulkoiluttajia, jopa hevosia ratsastajineen. Joskus väylällä on niin paljon hiekkaa ja routavaurioita tai suojatien laidat ovat niin korkeat, että ajaminen ei ole turvallista – edes alle 25 kilometrin tuntivauhtia. Pitkillä, jopa yli 100 kilometrin lenkeillä, ajetaan väistämättä maantiellä muun liikenteen seassa.
Muualla Euroopassa pyöräilijät eivät tunnu olevan ainakaan yhtä suuri ongelma autoilijoille. Esimerkiksi pyöräturisteista elävällä Mallorcalla annetaan tietä ja ohitetaan kaukaa. Keskisormea en ole kertaakaan nähnyt autoilijoilta siellä maantiepyörällä ajaessani.
Malttia luulisi sekin lisäävän, että pyöräilijä on autoilijaan nähden suojattomassa asemassa. Vaaratekijöitä on jo ilman varomattomia autoilijoitakin paljon. Joskus kaatuminen on kypärästä huolimatta kohtalokas. Jokainen voi lukea Hanna Lankisen tarinan ja miettiä sen jälkeen asennoitumistaan uudestaan.