ILOMANTSI Emäntä Riitta-Miina Piipponen kutsuu kyytöt laitumelta.
– Tsie, tsie, tsie Auroora, tsie, tsie tsie Bambi!
Itäsuomenlehmät maleksivat omaa tahtiaan jonossa laitumelta kohti navettaa. Matkalla on muutama rehevä voikukkamätäs – niitä jäädään maistelemaan. Helsinkiläinen Sari Atula antaa lehmälle apuja työntämällä reippaasti takapuolelta. Aamulypsy on alkamassa.
Atulan perhe oli vuosi sitten kesällä sattumalta muutaman päivän Ilomantsissa ja päätyi Piipposen tilalle. He ihastuivat kyyttöihin ja tilan elämänmenoon ja päättivät tulla nelipäiväiselle lehmäleirille.
– Ehkä oon kerran 10-vuotiaana päässyt lypsämään. Tyypillinen helsinkiläinen siis, sanoo Sari Atula.
Tyttäret Saara, Roosa ja Iiris ovat vielä kokemattomampia lehmien hoitajia. Edelliskesän vierailu oli heille ensikosketus lehmiin. Mutta nyt lypsetään!
– Tätä odotin eniten. Nyt pääsin ja vähäsen maitoakin tulee, alkukankeuksien jälkeen, näyttää Roosa.
Iiris Atula harjaa Kaneliomena-nimistä kyyttöä ja kuvailee sitä "lehmämäiseksi." Kaneliomenan kylki on sileä ja ihmeellisen lämmin. Se ei ole vieraan ihmisen käsittelystä moksiskaan.
– Nää on hirveen rauhallisia ja kilttejä, kertoo Iiris.
Navetan ulkopuolella Leena-Marja Kauranne saa syliinsä leiriläisten lemmikit, Hannu ja Kerttu -karitsat.
– Nämä ovat orpoja ja seuraavat meitä joka paikkaan. Nää on siis aivan ihania!
Hannu ja Kerttu ikuistetaan kymmeniin kuviin. Ne pyrkivät jokaisen halukkaan syliin. Myös isommat lampaat ovat seurallisia ja käyvät välillä navetassa tutkimassa aamutoimien etenemistä. Sitten koittaa halutun työtehtävän vuoro. Hannu ja Kerttu syötetään tuttipulloilla.
– Tää on ihan parasta täällä, sanovat töihin pääsevät Anni Alakiikonen ja Eija Eerola.
Tuttipullot tyhjenevät vauhdilla, mutta kuvia ehditään onneksi ottamaan. Myös Anni ja Eija ovat tulleet Ilomantsiin Helsingistä. Leiriläiset majoittuvat läheisellä Mustikkamäen matkailutilalla.
– Eilen tehtiin itse kyytönmaitojuustoa, jossa on villiyrttejä, he kertovat.
Lehmäleirejä on pidetty Maukkulassa vuodesta 2009. Niiden suosio ei ole yllättänyt maatalousyrittäjä Riitta-Miina Piipposta.
– Kyytöt ovat mukavia hoidettavia, hoidanhan minäkin niitä. Vain se on yllättänyt, että melkein kaikki leiriläiset tulevat kaukaa pääkaupunkiseudulta asti. Ja aikuiset haluavat tehdä kamalasti töitä.
Lypsäminen sujuu... Sinnepäin
Lasten lehmäleireillä kokeillaan vaikkapa vasikka-agilityä, joka on kuulemma todella vaikeaa, sillä vasikat pomppivat minne sattuu. Mutta aikuisten leireillä työskennellään ja retkeillään aamusta iltaan.
– Tämä voittaa kaikki ulkomaanmatkat, kun täällä saa tehdä itse kaikkea, eikä tarvitse vain makoilla jossain, sanoo Sari Atula.
Kyyttöjen harjaaminen, lypsäminen, laitumelle vieminen ja niiden ja muiden alkuperäisrotuihin kuuluvien eläinten kanssa oleminen ja uuden oppiminen täyttää odotukset.
– Pari kertaa olen nyt lypsänyt, ehkä se ei ihan mene mestaritasolla. Mutta kyllä sinne ämpäriin aina jotain heruu. Siitä saa niin ihanan tunteen, että tämmöstä pystyy tekemään itse, kertoo Sari.
Roosa Atula ei ole ehtinyt edes someen, vaikka kuvia onkin otettu. On niin paljon tekemistä. Loman jälkeen Helsingissä on aikaa kerrata mitä tuli koettua.
– On tämä vähän tämmönen eksoottisempi lomakokemus.