Koulun ensimmäiset luokat mainiosti selvittänyt kajaanilainen Mikko Leskinen muistaa tapahtuman ja hetken, jonka myötä hän alkoi pelätä aikuisia.
– Kolmannella luokalla muistan painineeni toisen oppilaan kanssa, tilanteeseen tullut opettaja raahasi meidät vessaan ja nosti rinnuksista ylös pitkin kaakeliseiniä.
– Ensimmäinen ja toinen luokka sujuikin hyvin, koska minulla oli ihana opettaja. Tykkäsin koulusta tosi paljon ja kahtena ensimmäisenä vuonna ei ollutkaan mitään ongelmia.
Samalla mies osoittaa tutun kerrostalon taakse, jonka takaa näkyy lapsuudesta tuttu koulu.
– Kouluun oli 50 metriä matkaa. Olin hyvin vilkas ja energinen lapsi. Tykkäisin kimpoilla ympäri Kajaanin Lohtajan asuinaluetta. Jo ihan pienenä poikana äitini sai pelätä, kun juoksin tien yli ilman, että katsoin liikenteessä olevia autoja.
Keskittyminen suuntautui kiusaamiseen
Koulussa koetulla kovalla kokemuksella oli kenties vaikutusta siihen, että Leskisen kiinnostus opiskelua kohtaa lopahti. Tilalle tuli kapina.
– Sillä oli tosi suuri vaikutus siihen, mitä polkua pitkin aloin kulkea. Vaikka koulunkäynti jatkui, niin keskittyminen oli luokkakavereiden ja opettajien kiusaamisessa. En tietenkään tajunnut, että teen siinä vaiheessa itselleni hallaa.
Olin varmaan jo siinä vaiheessa adrenaliininarkomaani, koska se pelko toi niin mahtavan tunteen.
Mikko Leskinen
Pienen pojan ensimmäinen kohtaaminen poliisin kanssa sai alkunsa leikistä, jossa Leskinen keksi heittää poliisiautoa lumipallolla.
– Tuulilasiinhan se pallo mäsähti, ja me lähdimme juoksemalla karkuun naapurikerrostalon ylimpään kerrokseen, josta sitten kurkittiin, että pysähtyvätkö poliisit. Ne ajoivat monta kertaa hiljaa ohi, emmekä me jääneet kiinni.
Tilanteen mukana tuoma jännityksen ja pelon adrenaliini alkoi kiehtoa, pian rosvo ja poliisi -leikit olivat Leskisen todellisuutta.
– Olin varmaan jo siinä vaiheessa adrenaliininarkomaani, koska pelko toi niin mahtavan tunteen.
"Enää en ehkä polta röökiä, en ehkä koskaan"
Mikko Leskinen kertoo olleensa aina hyvin herkkä ja kirjoittaneensa ajatuksensa päiväkirjoihin.
– Justkatsoin merkintää vuodelta 1996, jolloin jäin 11-vuotiaana kiinni tupakanpoltosta. Päiväkirjaan olin kirjoittanut tapahtuman sanasta sanaan ja luvannut, että enää en ehkä polta röökiä, en ehkä koskaan.
Röökin polttaminen jatkui, isompien poikien kaljan juominen alkoi kiinnostaa, kuin myös samojen poikien järjestämät kahakat lähiravintolan asiakkaiden kanssa.
– Semmoinen pieni nassikka katsoi sitä touhua silmät suurena, ylöspäin. Eikä ymmärtänyt, mitä ne tapahtumat tarkoittivat. Silloin minun elämä sai huonon käänteen.
Rikollisten poikien viisaat päät
Noin 13-vuotiaana Leskinen poltti ensimmäisen kerran pilveä. Myös näpistykset ja varkaudet lisääntyivät.
Meitä oli lopulta kertynyt porukkaan eri kaupungin osista joukko rikoksentekijöitä, jotka muka aina löivät viisaat päänsä yhteen.
Mikko Leskinen
– Silloin huumeiden käyttö ja ostaminen oli jotenkin erilaista. Piti tuntea rikollinen tai olla niissä piireissä. Sitä vaan hakeutui koko ajan isompien poikien joukkoon. Se oma rooli on jo muotoutunut, siihen myös meni syvemmälle ja syvemmälle.
Mikon kontolle kertyi myös mökki- ja automurtoja, joilla haettiin lisää jännitystä ja rahaa.
– Meitä oli lopulta kertynyt porukkaan eri kaupunginosista joukko rikoksentekijöitä, jotka muka aina löivät viisaat päänsä yhteen. Siitä alkoivat murtosarjat.
– Noilta ajoilta minulla on kerättynä lehtileikkeitä. Ei mitenkään leuhkimismielessä vaan esimerkkeinä, jota ei tahtoisi tapahtuvan omille tai ystävien lapsille. Käytän niitä myös hyväksi nuoriso-ohjaajan työssäni, ettei kukaan ajautuisi samalla polulle.
Lehtileikkeitä ja kuolintodistus vuosilta, jolloin oltiin isoa herraa
Pahan pojan roolin syventymisestä Leskinen käyttää esimerkkinä hänen yritystään asettua Jyväskylään.
– Peruskoulusta päästyäni tuli se vaihe, että oli kokeiltava omia siipiä. Puoli vuotta kerkesin siellä opiskella, mutta sain potkut koulusta ja tulin maitojunalla takaisin kotiin Kajaaniin. Sittenhän sitä oltiin niin isoa herraa, kun olin käynyt isommassa paikassa katsomassa meininkejä.
Sittenhän sitä oltiin niin isoa herraa, kun olin käynyt isommassa paikassa katsomassa meininkejä.
Mikko Leskinen
– Olin niin tietävänäni asioita ja samalla olin taas vain syvemmällä roolissani.
Leskinen palaa lehtileikkeiden myötä vuoteen 2002, jolloin tapahtui hänen ensimmäinen pidätyksensä huumeisiin liittyen.
– Just katsoin, että mulla on myös sen toisen mukana olleen alaikäisen kuolintodistus. Itellä on ollut siinä mielessä hyvä onni ja lähtökohdat, että lähipiiristä on löytynyt tukea ja jaksamista.
– Olen lähtöisin tavallisesta suomalaisesta, rakastavasta perheestä. Kotona on aina ollut turvallista, on ollut ruokaa ja puhtaita vaatteita.
"'Isin pitää käydä hoitamassa tämä homma, sen jälkeen ei tarvitse pelätä"
Pahan pojan ura oli Leskisen tietoinen päätös, vaikka hänelle riitti tukeakin. Hän kertoo kuvitelleensa rikollis- ja huumemaailmasta jotain ihan muuta kuin mitä se todellisuudessa oli.
– Piti nähdä pohja, ennen kuin mittari tuli täyteen. 2006 kävin ensimmäisen vankeustuomion, joka oli 5 kuukautta, mutta se taisi olla liian lyhyt pätkä, kun vauhti oli niin kova. 2008 lähdin viimeiselle kahden vuoden tuomiolle. Tuolloin 3-vuotias tyttäreni saattoi poliisiautoon ja sanoi, että älkää viekö isiä minnekään.
– Sanoin tytölle, että isin pitää käydä tämä homma hoitamassa, sen jälkeen ei tarvitse pelätä.
Myös päihteiden käyttö loppui samalla kuin seinään. Mikko Leskinen sanoo, että kemikaalien haihtuminen päästä vei puoli vuotta.
– Kyllä tässä on voitto otettu, tämä on kahdeksas vuosi kuivilla. Nöyränä pitää olla joka päivä. Nykyjään minulla on kaksi tervettä tyttöä, vaimo, olen suhteellisen terve ja saan työskennellä erityisnuorisotyönohjaajana.
– Isä aina sanoi, että kun on aika, voit käyttää hyväksesi menneisyyttäsi. Nyt, kun se aika on, niin kyllä se ne sanat muistuvat mieleen.