Taidepajassakin on kesä

Kesästä ja lämmöstä olen nauttinut tähän mennessä jo useassakin eri järvessä. Järvivesien lämpötilat alkavat olla jo isommissakin järvissä 20:n paikkeilla ja pienissä ylikin. Hyvin tarkenen juosta(=järvihölkätä) noin tunnin aina kerrallaan.

Taidepajassakin on tapahtunut. Työmaa siirtyi normaaliin tapaan ulkoterassille, jossa on mukavampi tehdä isoja ja roskaavia töitä. Mielikuvitus ja ideat laukkaavat päässä ja esittelen niistä teille nyt yhden tuotoksen ja sen tekovaiheet.

Lopputuloksena oli tämä majakka:

Tässä valmis majakka on omalla paikallaan kivien päällä

Työvaiheet olivat moninaiset ja aina välillä piti odotella seuraavaan päivään, että liima ja/tai maali kuivuvat. 

      

          


Ensin pesin saviruukut ja ne kuivuivat vuorokauden. Sitten levitin ne sanomalehtien päälle vanhalle suurelle puutarhapöydälle. Siinä spray-maalasin ne valkoisella (vasen kuva). Sitten kuivuttuaan nostelin ne yksi kerrallaan työpajani pöydälle ja liimasin aina seuraavan ruukun edelliseen. Liimauksen tein  siksi, että koska tornista tuli lähes metrin korkuinen, se ei pysyisi suorassa ilman, että ruukut kiinnitetään liimalla (keskimmäinen kuva). 

Liimauksen jälkeen maasin ruukut akryylimaalilla (kestää pakkasta ja talvea) valkoisiksi ja ruukkujen leveät reunat mustiksi (kuva oikealla).

             


Sitten vielä maalasin ikkunat mustiksi (vasen kuva) ja oveksi liimasin kolme lasimosaiikkia ja maalasin oven punaiseksi (kuva keskellä). Näyttää aivan kuin olisi vanhoista laudoista tehty, eikö vain? Katolle liimasin aiemmin mustaksi maalatun kukkalautasen ja sen päälle aurinkoladattavan lampun (kuva oikealla). Ja tässä koko komeus työpöydällä odottamassa siirtoa loppusijoituspaikalleen:

Tänne:

Majakka vuodelta 1798

Sen verran pikaisesti tuli otettua tuo viimeinen kuva, että oven päällä oleva vuosiluku jäi kuvaamatta. Unohdin maalata vuosiluvun työpöydällä ja siksi maalasin sen makaamalla nurmikolla, että sain numerot sotkeentumatta.

Seuraava työ on jo muhinut päässä ja saatu alulle, se vaatii aikaa ja ideoiden pyörittelyä, mutta kerrottakoon, että se liittyy niihin suksiin, jotka mieheni ystävällisesti käytöstä poistettuaan luovutti köyhän taitelijan käyttöön ideoitavaksi. Toinen päässä muhiva idea on vanha polkupyörä 1950-luvulta, Crescent. Lahjoittaja on sama kuin suksilla, ikää hieman enemmän, pyörällä siis.

Nyt nautin Suomen kesästä ja blogiin putkahtaa jotain jos on aihetta, tai sitten ei ja rauhoitun kesään maalla ja varsinkin järve(i)ssä.