erottelu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

erotella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈerotːelu/, [ˈe̞ro̞t̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): erot‧te‧lu

Noun

[edit]

erottelu

  1. separation, segregation
    Ei ole enää erottelua metsäkansan ja kalakansan välillä.
    There's no longer any discrimination between the forest people and the fish people.
  2. sorting

Declension

[edit]
Inflection of erottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative erottelu erottelut
genitive erottelun erottelujen
erotteluiden
erotteluitten
partitive erottelua erotteluja
erotteluita
illative erotteluun erotteluihin
singular plural
nominative erottelu erottelut
accusative nom. erottelu erottelut
gen. erottelun
genitive erottelun erottelujen
erotteluiden
erotteluitten
partitive erottelua erotteluja
erotteluita
inessive erottelussa erotteluissa
elative erottelusta erotteluista
illative erotteluun erotteluihin
adessive erottelulla erotteluilla
ablative erottelulta erotteluilta
allative erottelulle erotteluille
essive erotteluna erotteluina
translative erotteluksi erotteluiksi
abessive erottelutta erotteluitta
instructive erotteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of erottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]