hile

See also: Hile and hilé

English

Etymology 1

Noun

hile (plural hiles)

1. (botany, archaic) hilum

References

• “hile”, in Webster’s Revised Unabridged Dictionary, Springfield, Mass.: G. & C. Merriam, 1913, →OCLC.

Etymology 2

Noun

hile (plural hiles)

1. (old South-West England dialect) A bundle of sheaves of wheat (or similar crop) stacked vertically to dry; a stook.

Verb

hile (third-person singular simple present hiles, present participle hiling, simple past and past participle hiled)

1. (old South-West England dialect) To form sheaves into a hile.

Anagrams

• Heil, Ihle, Lehi, elhi, heil, heli-

Albanian

Noun

hile f (plural hile, definite hilja, definite plural hilet)

1. trick, cheat

Related terms

• skile

Finnish

Etymology

Probably hil- +‎ -e.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhileˣ/, [ˈhile̞(ʔ)]
• Rhymes: -ile
• Hyphenation^(key): hi‧le

Noun

hile

1. (usually in the plural) small ice crystal, often found floating in air
2. glitter

Declension

Inflection of hile (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative		hile	hileet
genitive		hileen	hileiden hileitten
partitive		hilettä	hileitä
illative		hileeseen	hileisiin hileihin
		singular	plural
nominative		hile	hileet
accusative	nom.	hile	hileet
	gen.	hileen
genitive		hileen	hileiden hileitten
partitive		hilettä	hileitä
inessive		hileessä	hileissä
elative		hileestä	hileistä
illative		hileeseen	hileisiin hileihin
adessive		hileellä	hileillä
ablative		hileeltä	hileiltä
allative		hileelle	hileille
essive		hileenä	hileinä
translative		hileeksi	hileiksi
abessive		hileettä	hileittä
instructive		—	hilein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of hile (Kotus type 48/hame, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative hileeni hileeni accusative nom. hileeni hileeni gen. hileeni genitive hileeni hileideni hileitteni partitive hilettäni hileitäni inessive hileessäni hileissäni elative hileestäni hileistäni illative hileeseeni hileisiini hileihini adessive hileelläni hileilläni ablative hileeltäni hileiltäni allative hileelleni hileilleni essive hileenäni hileinäni translative hileekseni hileikseni abessive hileettäni hileittäni instructive — — comitative — hileineni second-person singular possessor singular plural nominative hileesi hileesi accusative nom. hileesi hileesi gen. hileesi genitive hileesi hileidesi hileittesi partitive hilettäsi hileitäsi inessive hileessäsi hileissäsi elative hileestäsi hileistäsi illative hileeseesi hileisiisi hileihisi adessive hileelläsi hileilläsi ablative hileeltäsi hileiltäsi allative hileellesi hileillesi essive hileenäsi hileinäsi translative hileeksesi hileiksesi abessive hileettäsi hileittäsi instructive — — comitative — hileinesi first-person plural possessor singular plural nominative hileemme hileemme accusative nom. hileemme hileemme gen. hileemme genitive hileemme hileidemme hileittemme partitive hilettämme hileitämme inessive hileessämme hileissämme elative hileestämme hileistämme illative hileeseemme hileisiimme hileihimme adessive hileellämme hileillämme ablative hileeltämme hileiltämme allative hileellemme hileillemme essive hileenämme hileinämme translative hileeksemme hileiksemme abessive hileettämme hileittämme instructive — — comitative — hileinemme second-person plural possessor singular plural nominative hileenne hileenne accusative nom. hileenne hileenne gen. hileenne genitive hileenne hileidenne hileittenne partitive hilettänne hileitänne inessive hileessänne hileissänne elative hileestänne hileistänne illative hileeseenne hileisiinne hileihinne adessive hileellänne hileillänne ablative hileeltänne hileiltänne allative hileellenne hileillenne essive hileenänne hileinänne translative hileeksenne hileiksenne abessive hileettänne hileittänne instructive — — comitative — hileinenne third-person possessor singular plural nominative hileensä hileensä accusative nom. hileensä hileensä gen. hileensä genitive hileensä hileidensä hileittensä partitive hilettään hilettänsä hileitään hileitänsä inessive hileessään hileessänsä hileissään hileissänsä elative hileestään hileestänsä hileistään hileistänsä illative hileeseensä hileisiinsä hileihinsä adessive hileellään hileellänsä hileillään hileillänsä ablative hileeltään hileeltänsä hileiltään hileiltänsä allative hileelleen hileellensä hileilleen hileillensä essive hileenään hileenänsä hileinään hileinänsä translative hileekseen hileeksensä hileikseen hileiksensä abessive hileettään hileettänsä hileittään hileittänsä instructive — — comitative — hileineen hileinensä

Derived terms

• hileinen
• jäähile

 

Further reading

• “hile”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• Heli

French

Etymology

From Latin hilum.

Pronunciation

• ^{(aspirated h)} IPA^(key): /il/

• Audio:

  (file)

Noun

hile m (plural hiles)

1. hilum

Further reading

• “hile”, in Trésor de la langue française informatisé [Digitized Treasury of the French Language], 2012.

Middle English

Etymology 1

Noun

hile

1. Alternative form of hele (“heel”)

Etymology 2

Noun

hile

1. Alternative form of yle

Spanish

Verb

hile

1. inflection of hilar:
   1. first/third-person singular present subjunctive
   2. third-person singular imperative

Turkish

Etymology

Inherited from Ottoman Turkish حیله, from Arabic حيلة (ḥīla, “trickery”).

Pronunciation

• IPA^(key): /hi(ː)ˈle/
• Hyphenation: hi‧le
• Rhymes: -lɛ

Noun

hile (definite accusative hileyi, plural hileler)

1. deceit, ruse, trick
2. adulteration (with the intent of deceiving buyers)

Declension

Inflection
Nominative	hile
Definite accusative	hileyi
	Singular	Plural
Nominative	hile	hileler
Definite accusative	hileyi	hileleri
Dative	hileye	hilelere
Locative	hilede	hilelerde
Ablative	hileden	hilelerden
Genitive	hilenin	hilelerin
Possessive forms Nominative Singular Plural 1st singular hilem hilelerim 2nd singular hilen hilelerin 3rd singular hilesi hileleri 1st plural hilemiz hilelerimiz 2nd plural hileniz hileleriniz 3rd plural hileleri hileleri Definite accusative Singular Plural 1st singular hilemi hilelerimi 2nd singular hileni hilelerini 3rd singular hilesini hilelerini 1st plural hilemizi hilelerimizi 2nd plural hilenizi hilelerinizi 3rd plural hilelerini hilelerini Dative Singular Plural 1st singular hileme hilelerime 2nd singular hilene hilelerine 3rd singular hilesine hilelerine 1st plural hilemize hilelerimize 2nd plural hilenize hilelerinize 3rd plural hilelerine hilelerine Locative Singular Plural 1st singular hilemde hilelerimde 2nd singular hilende hilelerinde 3rd singular hilesinde hilelerinde 1st plural hilemizde hilelerimizde 2nd plural hilenizde hilelerinizde 3rd plural hilelerinde hilelerinde Ablative Singular Plural 1st singular hilemden hilelerimden 2nd singular hilenden hilelerinden 3rd singular hilesinden hilelerinden 1st plural hilemizden hilelerimizden 2nd plural hilenizden hilelerinizden 3rd plural hilelerinden hilelerinden Genitive Singular Plural 1st singular hilemin hilelerimin 2nd singular hilenin hilelerinin 3rd singular hilesinin hilelerinin 1st plural hilemizin hilelerimizin 2nd plural hilenizin hilelerinizin 3rd plural hilelerinin hilelerinin

Derived terms

• hileli (“dishonest, fraudulent; adulterated”)

References

• “hile”, in Turkish dictionaries, Türk Dil Kurumu
• Nişanyan, Sevan (2002–) “hile”, in Nişanyan Sözlük
• Redhouse, James W. (1890) “حیله”, in A Turkish and English Lexicon‎^[2], Constantinople: A. H. Boyajian, page 816

Yola

Noun

hile

1. Alternative form of hele (“hill”)
   • 1867, GLOSSARY OF THE DIALECT OF FORTH AND BARGY:

     Vearnee-hile.

     Ferny hill.

References

• Jacob Poole (d. 1827) (before 1828) William Barnes, editor, A Glossary, With some Pieces of Verse, of the old Dialect of the English Colony in the Baronies of Forth and Bargy, County of Wexford, Ireland, London: J. Russell Smith, published 1867, page 74