hoitua

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

hoitumassa

—

elative

hoitumasta

—

illative

hoitumaan

—

adessive

hoitumalla

—

abessive

hoitumatta

—

instructive

hoituman

hoiduttaman

4th³

verbal noun

hoituminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	hoitumaisillani	hoitumaisillamme
2nd	hoitumaisillasi	hoitumaisillanne
3rd	hoitumaisillaan hoitumaisillansa

Anagrams

hautoi, huitoa, ohuita, tuohia

Ingrian

Etymology

From hoitaa (“to keep safe”) +‎ -ua. Akin to Finnish hoitua.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhoi̯tuɑ/, [ˈho̞i̯to̞]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈhoi̯tuɑ/, [ˈho̞i̯tuɑ]
(Hevaha) IPA^(key): /ˈhoi̯tuɑk/, [ˈho̞i̯tuɑɡ̊]
Rhymes: -oi̯toː, -oi̯tuɑ
Hyphenation: hoi‧tu‧a

Verb

hoitua

(intransitive) to be present
- 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 16:
  Näis sannois hoituut i geminatta i pitkä vokala ja neet kirjutoksees pittää merkitä.
  In these words both a geminate and a long vowel are present and it's necessary to mark these in writing.
(intransitive) to be kept safe

Conjugation

Conjugation of hoitua (type 1/ampua, oit-oij gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hoijun	en hoiju	1st singular	oon hoitunt, oon hoitunut	en oo hoitunt, en oo hoitunut
2nd singular	hoijut	et hoiju	2nd singular	oot hoitunt, oot hoitunut	et oo hoitunt, et oo hoitunut
3rd singular	hoituu	ei hoiju	3rd singular	ono hoitunt, ono hoitunut	ei oo hoitunt, ei oo hoitunut
1st plural	hoijumma	emmä hoiju	1st plural	oomma hoituneet	emmä oo hoituneet
2nd plural	hoijutta	että hoiju	2nd plural	ootta hoituneet	että oo hoituneet
3rd plural	hoituut¹⁾, hoituvat²⁾, hoijutaa	evät hoiju, ei hoijuta	3rd plural	ovat hoituneet	evät oo hoituneet, ei oo hoijuttu
impersonal	hoijutaa	ei hoijuta	impersonal	ono hoijuttu	ei oo hoijuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hoijuin	en hoitunt, en hoitunut	1st singular	olin hoitunt, olin hoitunut	en olt hoitunt, en olt hoitunut
2nd singular	hoijuit	et hoitunt, et hoitunut	2nd singular	olit hoitunt, olit hoitunut	et olt hoitunt, et olt hoitunut
3rd singular	hoitui	ei hoitunt, ei hoitunut	3rd singular	oli hoitunt, oli hoitunut	ei olt hoitunt, ei olt hoitunut
1st plural	hoijuimma	emmä hoituneet	1st plural	olimma hoituneet	emmä olleet hoituneet
2nd plural	hoijuitta	että hoituneet	2nd plural	olitta hoituneet	että olleet hoituneet
3rd plural	hoituit¹⁾, hoituivat²⁾, hoijuttii	evät hoituneet, ei hoijuttu	3rd plural	olivat hoituneet	evät olleet hoituneet, ei olt hoijuttu
impersonal	hoijuttii	ei hoijuttu	impersonal	oli hoijuttu	ei olt hoijuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	hoituisin	en hoituis	1st singular	olisin hoitunt, olisin hoitunut	en olis hoitunt, en olis hoitunut
2nd singular	hoituisit, hoituist¹⁾	et hoituis	2nd singular	olisit hoitunt, olisit hoitunut	et olis hoitunt, et olis hoitunut
3rd singular	hoituis	ei hoituis	3rd singular	olis hoitunt, olis hoitunut	ei olis hoitunt, ei olis hoitunut
1st plural	hoituisimma	emmä hoituis	1st plural	olisimma hoituneet	emmä olis hoituneet
2nd plural	hoituisitta	että hoituis	2nd plural	olisitta hoituneet	että olis hoituneet
3rd plural	hoituisiit¹⁾, hoituisivat²⁾, hoijuttais	evät hoituis, ei hoijuttais	3rd plural	olisivat hoituneet	evät olis hoituneet, ei olis hoijuttu
impersonal	hoijuttais	ei hoijuttais	impersonal	olis hoijuttu	ei olis hoijuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	hoiju	elä hoiju	2nd singular	oo hoitunt, oo hoitunut	elä oo hoitunt, elä oo hoitunut
3rd singular	hoitukoo	elköö hoituko	3rd singular	olkoo hoitunt, olkoo hoitunut	elköö olko hoitunt, elköö olko hoitunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	hoitukaa	elkää hoituko	2nd plural	olkaa hoituneet	elkää olko hoituneet
3rd plural	hoitukoot	elkööt hoituko, elköö hoijuttako	3rd plural	olkoot hoituneet	elkööt olko hoituneet, elköö olko hoijuttu
impersonal	hoijuttakkoo	elköö hoijuttako	impersonal	olkoo hoijuttu	elköö olko hoijuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	hoitunen	en hoitune
2nd singular	hoitunet	et hoitune
3rd singular	hoitunoo	ei hoitune
1st plural	hoitunemma	emmä hoitune
2nd plural	hoitunetta	että hoitune
3rd plural	hoitunoot	evät hoitune, ei hoijuttane
impersonal	hoijuttannoo	ei hoijuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		hoitua	present	hoituva	hoijuttava
2nd	inessive	hoitujees	past	hoitunt, hoitunut	hoijuttu
2nd	instructive	hoituen	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (hoitukaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	hoitumaa
	inessive	hoitumaas
	elative	hoitumast
	abessive	hoitumata
4th	nominative	hoitumiin
	partitive	hoitumista, hoitumist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 66
Arvo Laanest (1997) Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 37

Finnish

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

Pronunciation

Verb

Conjugation

References