kartta

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrtːɑ/, [ˈkɑ̝rt̪ːɑ̝]

• Audio:

  (file)

• Rhymes: -ɑrtːɑ
• Hyphenation^(key): kart‧ta

Etymology 1

Borrowed from Swedish karta, ultimately from Latin charta, from Ancient Greek χάρτης (khártēs).

Noun

kartta

1. map (visual representation of an area)
2. map (diagram of components of an item)

   Synonym: kaavio

3. (differential geometry, topology) coordinate chart

Declension

Inflection of kartta (Kotus type 9*C/kala, tt-t gradation)
nominative		kartta	kartat
genitive		kartan	karttojen
partitive		karttaa	karttoja
illative		karttaan	karttoihin
		singular	plural
nominative		kartta	kartat
accusative	nom.	kartta	kartat
	gen.	kartan
genitive		kartan	karttojen karttain rare
partitive		karttaa	karttoja
inessive		kartassa	kartoissa
elative		kartasta	kartoista
illative		karttaan	karttoihin
adessive		kartalla	kartoilla
ablative		kartalta	kartoilta
allative		kartalle	kartoille
essive		karttana	karttoina
translative		kartaksi	kartoiksi
abessive		kartatta	kartoitta
instructive		—	kartoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kartta (Kotus type 9*C/kala, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative karttani karttani accusative nom. karttani karttani gen. karttani genitive karttani karttojeni karttaini rare partitive karttaani karttojani inessive kartassani kartoissani elative kartastani kartoistani illative karttaani karttoihini adessive kartallani kartoillani ablative kartaltani kartoiltani allative kartalleni kartoilleni essive karttanani karttoinani translative kartakseni kartoikseni abessive kartattani kartoittani instructive — — comitative — karttoineni second-person singular possessor singular plural nominative karttasi karttasi accusative nom. karttasi karttasi gen. karttasi genitive karttasi karttojesi karttaisi rare partitive karttaasi karttojasi inessive kartassasi kartoissasi elative kartastasi kartoistasi illative karttaasi karttoihisi adessive kartallasi kartoillasi ablative kartaltasi kartoiltasi allative kartallesi kartoillesi essive karttanasi karttoinasi translative kartaksesi kartoiksesi abessive kartattasi kartoittasi instructive — — comitative — karttoinesi first-person plural possessor singular plural nominative karttamme karttamme accusative nom. karttamme karttamme gen. karttamme genitive karttamme karttojemme karttaimme rare partitive karttaamme karttojamme inessive kartassamme kartoissamme elative kartastamme kartoistamme illative karttaamme karttoihimme adessive kartallamme kartoillamme ablative kartaltamme kartoiltamme allative kartallemme kartoillemme essive karttanamme karttoinamme translative kartaksemme kartoiksemme abessive kartattamme kartoittamme instructive — — comitative — karttoinemme second-person plural possessor singular plural nominative karttanne karttanne accusative nom. karttanne karttanne gen. karttanne genitive karttanne karttojenne karttainne rare partitive karttaanne karttojanne inessive kartassanne kartoissanne elative kartastanne kartoistanne illative karttaanne karttoihinne adessive kartallanne kartoillanne ablative kartaltanne kartoiltanne allative kartallenne kartoillenne essive karttananne karttoinanne translative kartaksenne kartoiksenne abessive kartattanne kartoittanne instructive — — comitative — karttoinenne third-person possessor singular plural nominative karttansa karttansa accusative nom. karttansa karttansa gen. karttansa genitive karttansa karttojensa karttainsa rare partitive karttaansa karttojaan karttojansa inessive kartassaan kartassansa kartoissaan kartoissansa elative kartastaan kartastansa kartoistaan kartoistansa illative karttaansa karttoihinsa adessive kartallaan kartallansa kartoillaan kartoillansa ablative kartaltaan kartaltansa kartoiltaan kartoiltansa allative kartalleen kartallensa kartoilleen kartoillensa essive karttanaan karttanansa karttoinaan karttoinansa translative kartakseen kartaksensa kartoikseen kartoiksensa abessive kartattaan kartattansa kartoittaan kartoittansa instructive — — comitative — karttoineen karttoinensa

Derived terms

• kartasto
• kartoittaa
• kartturi

 

compounds

• aarrekartta
• ajatuskartta
• bittikartta
• geenikartta
• hakukartta
• ilmailukartta
• ilmakuvakartta
• indeksikartta
• istuinkartta
• kaavakartta
• kallioperäkartta
• kartanlukija
• kartanluku
• kartanpiirtäjä
• kartanpiirustus
• karttaharjoitus
• karttajousi
• karttajäkälä
• karttakaavio
• karttakeppi
• karttakirja
• karttakokoelma
• karttakoordinaatisto
• karttakoordinaatit
• karttakotelo
• karttakuva
• karttakäärö
• karttalanka
• karttalaukku
• karttalehti
• karttaliite
• karttaluonnos
• karttamerkki
• karttamittari
• karttaoppi
• karttapallo
• karttapalvelu
• karttaperhonen
• karttapiirros
• karttaplotteri
• karttapohja
• karttapohjoinen
• karttapoikkeama
• karttaprojektio
• karttapöytä
• karttarajat
• karttarulla
• karttaselitys
• karttatasku
• karttateline
• karttatie
• karttatiede
• kasvikartta
• katsomokartta
• kaupunkikartta
• kiinteistörekisterikartta
• kohokartta
• korkeuskartta
• korkokartta
• käsitekartta
• latukartta
• linjakartta
• maailmankartta
• maaperäkartta
• maastokartta
• matkailukartta
• merikartta
• mielikuvakartta
• miellekartta
• murrekartta
• opaskartta
• osoitekartta
• paikkatietokartta
• pallokartta
• peruskartta
• pikkukartta
• puoluekartta
• pöytäkartta
• rautatiekartta
• reittikartta
• reliefikartta
• retkeilykartta
• seinäkartta
• sienikartta
• sivukartta
• suunnistuskartta
• syntymäkartta
• syvyyskartta
• sääkartta
• teemakartta
• tekstuurikartta
• tiekartta
• tilannekartta
• toimituskartta
• tonttikartta
• topografikartta
• tuulikartta
• tähtikartta
• ulkoilukartta
• unelmakartta
• virastokartta
• värikartta
• yleiskartta
• yleissilmäyskartta

 

Related terms

• kartoittaa

Descendants

• → Northern Sami: gárta

Further reading

• “kartta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Noun

kartta

1. partitive singular of karsi

Anagrams

• kartat, tarkat

Ingrian

Kartta (1).

Etymology

Borrowed from Russian карта (karta). Only distantly related to Finnish kartta and Swedish karta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑ/, [ˈkɑrtː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑrtːɑ/, [ˈkɑrtːɑ]
• Rhymes: -ɑrtː, -ɑrtːɑ
• Hyphenation: kart‧ta

Noun

kartta

1. map
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 36:

     Yhteiset meil ollaa riissat - perot, krantossit ja kirjat, veel i tetretit i kartat, stoolit, lavvat, sumat, partat, klaassan seinät, klaassan maa.

     We have shared objects - pen tips, pencils and books, also notebooks and maps, chairs, benches, bags, desks, walls of the classroom and the floor of the classroom.

2. playing card

Declension

Declension of kartta (type 3/kana, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	kartta	kartat
genitive	kartan	karttoin
partitive	karttaa	karttoja
illative	karttaa	karttoi
inessive	kartaas	kartois
elative	kartast	kartoist
allative	kartalle	kartoille
adessive	kartaal	kartoil
ablative	kartalt	kartoilt
translative	kartaks	kartoiks
essive	karttanna, karttaan	karttoinna, karttoin
exessive1)	karttant	karttoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• geografiakartta

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 139