loppua

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *loppudak. Equivalent to loppu (“end”) +‎ -ua or (dialectal) loppea (“to finish”) +‎ -ua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlopːuɑˣ/, [ˈlo̞pːuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -opːuɑ
• Syllabification^(key): lop‧pu‧a

Verb

loppua

1. (intransitive) to (come to an) end, finish, get over, stop, cease

   Synonyms: lakata, päättyä, herjetä

2. (intransitive) to run out (be consumed in its entirety so that nothing remains)

   Aika loppuu.

   Time is running out.

Conjugation

Inflection of loppua (Kotus type 52*B/sanoa, pp-p gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lopun	en lopu	1st sing.	olen loppunut	en ole loppunut
2nd sing.		loput	et lopu	2nd sing.	olet loppunut	et ole loppunut
3rd sing.		loppuu	ei lopu	3rd sing.	on loppunut	ei ole loppunut
1st plur.		lopumme	emme lopu	1st plur.	olemme loppuneet	emme ole loppuneet
2nd plur.		loputte	ette lopu	2nd plur.	olette loppuneet	ette ole loppuneet
3rd plur.		loppuvat	eivät lopu	3rd plur.	ovat loppuneet	eivät ole loppuneet
passive		loputaan	ei loputa	passive	on loputtu	ei ole loputtu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lopuin	en loppunut	1st sing.	olin loppunut	en ollut loppunut
2nd sing.		lopuit	et loppunut	2nd sing.	olit loppunut	et ollut loppunut
3rd sing.		loppui	ei loppunut	3rd sing.	oli loppunut	ei ollut loppunut
1st plur.		lopuimme	emme loppuneet	1st plur.	olimme loppuneet	emme olleet loppuneet
2nd plur.		lopuitte	ette loppuneet	2nd plur.	olitte loppuneet	ette olleet loppuneet
3rd plur.		loppuivat	eivät loppuneet	3rd plur.	olivat loppuneet	eivät olleet loppuneet
passive		loputtiin	ei loputtu	passive	oli loputtu	ei ollut loputtu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loppuisin	en loppuisi	1st sing.	olisin loppunut	en olisi loppunut
2nd sing.		loppuisit	et loppuisi	2nd sing.	olisit loppunut	et olisi loppunut
3rd sing.		loppuisi	ei loppuisi	3rd sing.	olisi loppunut	ei olisi loppunut
1st plur.		loppuisimme	emme loppuisi	1st plur.	olisimme loppuneet	emme olisi loppuneet
2nd plur.		loppuisitte	ette loppuisi	2nd plur.	olisitte loppuneet	ette olisi loppuneet
3rd plur.		loppuisivat	eivät loppuisi	3rd plur.	olisivat loppuneet	eivät olisi loppuneet
passive		loputtaisiin	ei loputtaisi	passive	olisi loputtu	ei olisi loputtu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		lopu	älä lopu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		loppukoon	älköön loppuko	3rd sing.	olkoon loppunut	älköön olko loppunut
1st plur.		loppukaamme	älkäämme loppuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		loppukaa	älkää loppuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		loppukoot	älkööt loppuko	3rd plur.	olkoot loppuneet	älkööt olko loppuneet
passive		loputtakoon	älköön loputtako	passive	olkoon loputtu	älköön olko loputtu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		loppunen	en loppune	1st sing.	lienen loppunut	en liene loppunut
2nd sing.		loppunet	et loppune	2nd sing.	lienet loppunut	et liene loppunut
3rd sing.		loppunee	ei loppune	3rd sing.	lienee loppunut	ei liene loppunut
1st plur.		loppunemme	emme loppune	1st plur.	lienemme loppuneet	emme liene loppuneet
2nd plur.		loppunette	ette loppune	2nd plur.	lienette loppuneet	ette liene loppuneet
3rd plur.		loppunevat	eivät loppune	3rd plur.	lienevät loppuneet	eivät liene loppuneet
passive		loputtaneen	ei loputtane	passive	lienee loputtu	ei liene loputtu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		loppua		present	loppuva	loputtava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st loppuakseni loppuaksemme 2nd loppuaksesi loppuaksenne 3rd loppuakseen loppuaksensa		past	loppunut	loputtu
2nd	inessive2	loppuessa	loputtaessa	agent4	loppuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st loppuessani loppuessamme 2nd loppuessasi loppuessanne 3rd loppuessaan loppuessansa		negative	loppumaton
	instructive	loppuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	loppumassa	—
	elative	loppumasta	—
	illative	loppumaan	—
	adessive	loppumalla	—
	abessive	loppumatta	—
	instructive	loppuman	loputtaman
4th3	verbal noun	loppuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st loppumaisillani loppumaisillamme 2nd loppumaisillasi loppumaisillanne 3rd loppumaisillaan loppumaisillansa

Derived terms

• lopahtaa
• loppumaton

 

Related terms

• nouns: loppu
• verbs: lopahtaa, lopettaa

Further reading

• “loppua”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈlo̞pːuɑ̝]
• Rhymes: -opːuɑ
• Syllabification^(key): lop‧pu‧a

Noun

loppua

1. partitive singular of loppu

Anagrams

• popula

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *loppudak, equivalent to loppu (“end”) +‎ -ua. Cognates include Finnish loppua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːuɑ]
• Rhymes: -opːoː, -opːuɑ
• Hyphenation: lop‧pu‧a

Verb

loppua

1. (intransitive) to end
   • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 4:

     Äänt möötä hyvin saat tolkku kual loppuu meeli.

     Based on the sound you have a good understanding where a thought ends.

2. (intransitive, + illative) to end (in)
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:

     Kumpa loppuu konsonanttaa.

     Which ends in a consonant.

Conjugation

Conjugation of loppua (type 1/ampua, pp-p gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopun	en lopu	1st singular	oon loppunt, oon loppunut	en oo loppunt, en oo loppunut
2nd singular	loput	et lopu	2nd singular	oot loppunt, oot loppunut	et oo loppunt, et oo loppunut
3rd singular	loppuu	ei lopu	3rd singular	ono loppunt, ono loppunut	ei oo loppunt, ei oo loppunut
1st plural	lopumma	emmä lopu	1st plural	oomma loppuneet	emmä oo loppuneet
2nd plural	loputta	että lopu	2nd plural	ootta loppuneet	että oo loppuneet
3rd plural	loppuut1), loppuvat2), loputaa	evät lopu, ei loputa	3rd plural	ovat loppuneet	evät oo loppuneet, ei oo loputtu
impersonal	loputaa	ei loputa	impersonal	ono loputtu	ei oo loputtu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopuin	en loppunt, en loppunut	1st singular	olin loppunt, olin loppunut	en olt loppunt, en olt loppunut
2nd singular	lopuit	et loppunt, et loppunut	2nd singular	olit loppunt, olit loppunut	et olt loppunt, et olt loppunut
3rd singular	loppui	ei loppunt, ei loppunut	3rd singular	oli loppunt, oli loppunut	ei olt loppunt, ei olt loppunut
1st plural	lopuimma	emmä loppuneet	1st plural	olimma loppuneet	emmä olleet loppuneet
2nd plural	lopuitta	että loppuneet	2nd plural	olitta loppuneet	että olleet loppuneet
3rd plural	loppuit1), loppuivat2), loputtii	evät loppuneet, ei loputtu	3rd plural	olivat loppuneet	evät olleet loppuneet, ei olt loputtu
impersonal	loputtii	ei loputtu	impersonal	oli loputtu	ei olt loputtu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	loppuisin	en loppuis	1st singular	olisin loppunt, olisin loppunut	en olis loppunt, en olis loppunut
2nd singular	loppuisit, loppuist1)	et loppuis	2nd singular	olisit loppunt, olisit loppunut	et olis loppunt, et olis loppunut
3rd singular	loppuis	ei loppuis	3rd singular	olis loppunt, olis loppunut	ei olis loppunt, ei olis loppunut
1st plural	loppuisimma	emmä loppuis	1st plural	olisimma loppuneet	emmä olis loppuneet
2nd plural	loppuisitta	että loppuis	2nd plural	olisitta loppuneet	että olis loppuneet
3rd plural	loppuisiit1), loppuisivat2), loputtais	evät loppuis, ei loputtais	3rd plural	olisivat loppuneet	evät olis loppuneet, ei olis loputtu
impersonal	loputtais	ei loputtais	impersonal	olis loputtu	ei olis loputtu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	lopu	elä lopu	2nd singular	oo loppunt, oo loppunut	elä oo loppunt, elä oo loppunut
3rd singular	loppukoo	elköö loppuko	3rd singular	olkoo loppunt, olkoo loppunut	elköö olko loppunt, elköö olko loppunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	loppukaa	elkää loppuko	2nd plural	olkaa loppuneet	elkää olko loppuneet
3rd plural	loppukoot	elkööt loppuko, elköö loputtako	3rd plural	olkoot loppuneet	elkööt olko loppuneet, elköö olko loputtu
impersonal	loputtakkoo	elköö loputtako	impersonal	olkoo loputtu	elköö olko loputtu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	loppunen	en loppune
2nd singular	loppunet	et loppune
3rd singular	loppunoo	ei loppune
1st plural	loppunemma	emmä loppune
2nd plural	loppunetta	että loppune
3rd plural	loppunoot	evät loppune, ei loputtane
impersonal	loputtannoo	ei loputtane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		loppua	present	loppuva	loputtava
2nd	inessive	loppujees	past	loppunt, loppunut	loputtu
	instructive	loppuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (loppukaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	loppumaa
	inessive	loppumaas
	elative	loppumast
	abessive	loppumata
4th	nominative	loppumiin
	partitive	loppumista, loppumist

See also

• alkua (“to start”)

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːo̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈlopːuɑ/, [ˈɫo̞pːuɑ]
• Rhymes: -opːoː, -opːuɑ
• Hyphenation: lop‧pu‧a

Noun

loppua

1. partitive singular of loppu

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 274

Votic

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈlopːuɑ̯/, [ˈɫopːuɑ̯]
• Rhymes: -opːuɑ̯
• Hyphenation: lop‧pua

Verb

loppua

1. Alternative form of lõppua

Inflection

Conjugation of loppua (type II-2/alkua, pp-p gradation)
Indicative
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopun	en lopu	1st singular	õõn loppunnu	en õõ loppunnu
2nd singular	lopud	ed lopu	2nd singular	õõd loppunnu	ed õõ loppunnu
3rd singular	lopub	eb lopu	3rd singular	on loppunnu	eb õõ loppunnu
1st plural	lopummõ	emmä lopu	1st plural	õõmmõ loppunnu	emmä õõ loppunnu
2nd plural	loputtõ	että lopu	2nd plural	õõttõ loppunnu	että õõ loppunnu
3rd plural	loputa	eväd lopu	3rd plural	õlla loputu	eväd õõ loputu
impersonal	loputa	eväd lopu	impersonal	õlla loputu	eväd õõ loputu
Imperfect			Pluperfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	lopuzin	en loppunnu	1st singular	õlin loppunnu	—
2nd singular	lopuzid	ed loppunnu	2nd singular	õlid loppunnu	—
3rd singular	loppu	eb loppunnu	3rd singular	õli loppunnu	—
1st plural	lopuzimmõ	emmä loppunnu	1st plural	õlimmõ loppunnu	—
2nd plural	lopuzittõ	että loppunnu	2nd plural	õlittõ loppunnu	—
3rd plural	loputi	eväd loputu	3rd plural	õlti loputu	—
impersonal	loputi	eväd loputu	impersonal	õlti loputu	—
Conditional
Present			Perfect
	positive	negative		positive	negative
1st singular	loppuizin	en loppuizʹ	1st singular	õllõizin loppunnu	en õllõizʹ loppunnu
2nd singular	loppuizid	ed loppuizʹ	2nd singular	õllõizid loppunnu	ed õllõizʹ loppunnu
3rd singular	loppuizʹ	eb loppuizʹ	3rd singular	õllõizʹ loppunnu	eb õllõizʹ loppunnu
1st plural	loppuizimmõ	emmä loppuizʹ	1st plural	õllõizimmõ loppunnu	emmä õllõizʹ loppunnu
2nd plural	loppuizittõ	että loppuizʹ	2nd plural	õllõizittõ loppunnu	että õllõizʹ loppunnu
3rd plural	loputaizʹ	eväd loputaizʹ	3rd plural	õltaizʹ loputu	eväd õltaizʹ loputu
impersonal	loputaizʹ	eväd loputaizʹ	impersonal	õltaizʹ loputu	eväd õltaizʹ loputu
Imperative
Present
	positive	negative
1st singular	—	—
2nd singular	lopu	elä lopu
3rd singular	loppugo	elko loppugo
1st plural	—	—
2nd plural	loppuga	elka loppuga
3rd plural	loppugod	—
impersonal	—	—
Nominal forms
Infinitives			Participles
				active	passive
1st		loppua	present	loppujõ1)	—
2nd	illative	loppuma	past	loppunnu	loputu
	inessive	loppumõz	1) also used as the agent noun
	elative	loppumõssõ
	abessive	loppumõttõ

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “loppua”, in Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn