soimata

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *soimat'ak, from Proto-Uralic *śojma (compare soida). Cognate with Estonian sõimama.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsoi̯mɑtɑˣ/, [ˈs̠o̞i̯mɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oimɑtɑ
• Hyphenation^(key): soi‧ma‧ta

Verb

soimata

1. to reproach, rebuke, scold

Conjugation

Inflection of soimata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soimaan	en soimaa	1st sing.	olen soimannut	en ole soimannut
2nd sing.		soimaat	et soimaa	2nd sing.	olet soimannut	et ole soimannut
3rd sing.		soimaa	ei soimaa	3rd sing.	on soimannut	ei ole soimannut
1st plur.		soimaamme	emme soimaa	1st plur.	olemme soimanneet	emme ole soimanneet
2nd plur.		soimaatte	ette soimaa	2nd plur.	olette soimanneet	ette ole soimanneet
3rd plur.		soimaavat	eivät soimaa	3rd plur.	ovat soimanneet	eivät ole soimanneet
passive		soimataan	ei soimata	passive	on soimattu	ei ole soimattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soimasin	en soimannut	1st sing.	olin soimannut	en ollut soimannut
2nd sing.		soimasit	et soimannut	2nd sing.	olit soimannut	et ollut soimannut
3rd sing.		soimasi	ei soimannut	3rd sing.	oli soimannut	ei ollut soimannut
1st plur.		soimasimme	emme soimanneet	1st plur.	olimme soimanneet	emme olleet soimanneet
2nd plur.		soimasitte	ette soimanneet	2nd plur.	olitte soimanneet	ette olleet soimanneet
3rd plur.		soimasivat	eivät soimanneet	3rd plur.	olivat soimanneet	eivät olleet soimanneet
passive		soimattiin	ei soimattu	passive	oli soimattu	ei ollut soimattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soimaisin	en soimaisi	1st sing.	olisin soimannut	en olisi soimannut
2nd sing.		soimaisit	et soimaisi	2nd sing.	olisit soimannut	et olisi soimannut
3rd sing.		soimaisi	ei soimaisi	3rd sing.	olisi soimannut	ei olisi soimannut
1st plur.		soimaisimme	emme soimaisi	1st plur.	olisimme soimanneet	emme olisi soimanneet
2nd plur.		soimaisitte	ette soimaisi	2nd plur.	olisitte soimanneet	ette olisi soimanneet
3rd plur.		soimaisivat	eivät soimaisi	3rd plur.	olisivat soimanneet	eivät olisi soimanneet
passive		soimattaisiin	ei soimattaisi	passive	olisi soimattu	ei olisi soimattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		soimaa	älä soimaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		soimatkoon	älköön soimatko	3rd sing.	olkoon soimannut	älköön olko soimannut
1st plur.		soimatkaamme	älkäämme soimatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		soimatkaa	älkää soimatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		soimatkoot	älkööt soimatko	3rd plur.	olkoot soimanneet	älkööt olko soimanneet
passive		soimattakoon	älköön soimattako	passive	olkoon soimattu	älköön olko soimattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		soimannen	en soimanne	1st sing.	lienen soimannut	en liene soimannut
2nd sing.		soimannet	et soimanne	2nd sing.	lienet soimannut	et liene soimannut
3rd sing.		soimannee	ei soimanne	3rd sing.	lienee soimannut	ei liene soimannut
1st plur.		soimannemme	emme soimanne	1st plur.	lienemme soimanneet	emme liene soimanneet
2nd plur.		soimannette	ette soimanne	2nd plur.	lienette soimanneet	ette liene soimanneet
3rd plur.		soimannevat	eivät soimanne	3rd plur.	lienevät soimanneet	eivät liene soimanneet
passive		soimattaneen	ei soimattane	passive	lienee soimattu	ei liene soimattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		soimata		present	soimaava	soimattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st soimatakseni soimataksemme 2nd soimataksesi soimataksenne 3rd soimatakseen soimataksensa		past	soimannut	soimattu
2nd	inessive2	soimatessa	soimattaessa	agent4	soimaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st soimatessani soimatessamme 2nd soimatessasi soimatessanne 3rd soimatessaan soimatessansa		negative	soimaamaton
	instructive	soimaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	soimaamassa	—
	elative	soimaamasta	—
	illative	soimaamaan	—
	adessive	soimaamalla	—
	abessive	soimaamatta	—
	instructive	soimaaman	soimattaman
4th3	verbal noun	soimaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st soimaamaisillani soimaamaisillamme 2nd soimaamaisillasi soimaamaisillanne 3rd soimaamaisillaan soimaamaisillansa

Synonyms

• haukkua
• moittia
• syyttää

Derived terms

• soimaaja
• soimaaminen
• soimaus
• soimia

 

Further reading

• “soimata”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• omaista, omistaa