turhautuminen

Finnish

Etymology

turhautua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈturhɑu̯tuminen/, [ˈt̪urhɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Hyphenation^(key): tur‧hau‧tu‧mi‧nen

Noun

turhautuminen

1. verbal noun of turhautua
   1. getting frustrated

Declension

Inflection of turhautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		turhautuminen	turhautumiset
genitive		turhautumisen	turhautumisten turhautumisien
partitive		turhautumista	turhautumisia
illative		turhautumiseen	turhautumisiin
		singular	plural
nominative		turhautuminen	turhautumiset
accusative	nom.	turhautuminen	turhautumiset
	gen.	turhautumisen
genitive		turhautumisen	turhautumisten turhautumisien
partitive		turhautumista	turhautumisia
inessive		turhautumisessa	turhautumisissa
elative		turhautumisesta	turhautumisista
illative		turhautumiseen	turhautumisiin
adessive		turhautumisella	turhautumisilla
ablative		turhautumiselta	turhautumisilta
allative		turhautumiselle	turhautumisille
essive		turhautumisena	turhautumisina
translative		turhautumiseksi	turhautumisiksi
abessive		turhautumisetta	turhautumisitta
instructive		—	turhautumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of turhautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative turhautumiseni turhautumiseni accusative nom. turhautumiseni turhautumiseni gen. turhautumiseni genitive turhautumiseni turhautumisteni turhautumisieni partitive turhautumistani turhautumisiani inessive turhautumisessani turhautumisissani elative turhautumisestani turhautumisistani illative turhautumiseeni turhautumisiini adessive turhautumisellani turhautumisillani ablative turhautumiseltani turhautumisiltani allative turhautumiselleni turhautumisilleni essive turhautumisenani turhautumisinani translative turhautumisekseni turhautumisikseni abessive turhautumisettani turhautumisittani instructive — — comitative — turhautumisineni second-person singular possessor singular plural nominative turhautumisesi turhautumisesi accusative nom. turhautumisesi turhautumisesi gen. turhautumisesi genitive turhautumisesi turhautumistesi turhautumisiesi partitive turhautumistasi turhautumisiasi inessive turhautumisessasi turhautumisissasi elative turhautumisestasi turhautumisistasi illative turhautumiseesi turhautumisiisi adessive turhautumisellasi turhautumisillasi ablative turhautumiseltasi turhautumisiltasi allative turhautumisellesi turhautumisillesi essive turhautumisenasi turhautumisinasi translative turhautumiseksesi turhautumisiksesi abessive turhautumisettasi turhautumisittasi instructive — — comitative — turhautumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative turhautumisemme turhautumisemme accusative nom. turhautumisemme turhautumisemme gen. turhautumisemme genitive turhautumisemme turhautumistemme turhautumisiemme partitive turhautumistamme turhautumisiamme inessive turhautumisessamme turhautumisissamme elative turhautumisestamme turhautumisistamme illative turhautumiseemme turhautumisiimme adessive turhautumisellamme turhautumisillamme ablative turhautumiseltamme turhautumisiltamme allative turhautumisellemme turhautumisillemme essive turhautumisenamme turhautumisinamme translative turhautumiseksemme turhautumisiksemme abessive turhautumisettamme turhautumisittamme instructive — — comitative — turhautumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative turhautumisenne turhautumisenne accusative nom. turhautumisenne turhautumisenne gen. turhautumisenne genitive turhautumisenne turhautumistenne turhautumisienne partitive turhautumistanne turhautumisianne inessive turhautumisessanne turhautumisissanne elative turhautumisestanne turhautumisistanne illative turhautumiseenne turhautumisiinne adessive turhautumisellanne turhautumisillanne ablative turhautumiseltanne turhautumisiltanne allative turhautumisellenne turhautumisillenne essive turhautumisenanne turhautumisinanne translative turhautumiseksenne turhautumisiksenne abessive turhautumisettanne turhautumisittanne instructive — — comitative — turhautumisinenne third-person possessor singular plural nominative turhautumisensa turhautumisensa accusative nom. turhautumisensa turhautumisensa gen. turhautumisensa genitive turhautumisensa turhautumistensa turhautumisiensa partitive turhautumistaan turhautumistansa turhautumisiaan turhautumisiansa inessive turhautumisessaan turhautumisessansa turhautumisissaan turhautumisissansa elative turhautumisestaan turhautumisestansa turhautumisistaan turhautumisistansa illative turhautumiseensa turhautumisiinsa adessive turhautumisellaan turhautumisellansa turhautumisillaan turhautumisillansa ablative turhautumiseltaan turhautumiseltansa turhautumisiltaan turhautumisiltansa allative turhautumiselleen turhautumisellensa turhautumisilleen turhautumisillensa essive turhautumisenaan turhautumisenansa turhautumisinaan turhautumisinansa translative turhautumisekseen turhautumiseksensa turhautumisikseen turhautumisiksensa abessive turhautumisettaan turhautumisettansa turhautumisittaan turhautumisittansa instructive — — comitative — turhautumisineen turhautumisinensa