Jump to content

terminatiivi

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Internationalism (see English terminative).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈterminɑtiːʋi/, [ˈt̪e̞rminɑ̝ˌt̪iːʋi]
  • Rhymes: -iːʋi
  • Hyphenation(key): ter‧mi‧na‧tii‧vi

Noun

[edit]

terminatiivi

  1. (grammar) terminative case

Declension

[edit]
Inflection of terminatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative terminatiivi terminatiivit
genitive terminatiivin terminatiivien
partitive terminatiivia terminatiiveja
illative terminatiiviin terminatiiveihin
singular plural
nominative terminatiivi terminatiivit
accusative nom. terminatiivi terminatiivit
gen. terminatiivin
genitive terminatiivin terminatiivien
partitive terminatiivia terminatiiveja
inessive terminatiivissa terminatiiveissa
elative terminatiivista terminatiiveista
illative terminatiiviin terminatiiveihin
adessive terminatiivilla terminatiiveilla
ablative terminatiivilta terminatiiveilta
allative terminatiiville terminatiiveille
essive terminatiivina terminatiiveina
translative terminatiiviksi terminatiiveiksi
abessive terminatiivitta terminatiiveitta
instructive terminatiivein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of terminatiivi (Kotus type 5/risti, no gradation)