toisaalle

Finnish

Etymology

tois(a)- +‎ -alle (*-ja-); the sublative singular of toinen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtoi̯sɑːlːeˣ/, [ˈt̪o̞i̯s̠ɑ̝ːlːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -oisɑːlːe
• Hyphenation^(key): toi‧saal‧le

Adverb

toisaalle (not comparable) (lative)

1. (to) elsewhere

   Coordinate term: yhtäälle

Inflection

→○	sublative	toisaalle
○	superessive	toisaalla
○→	delative	toisaalta

Further reading

• “toisaalle”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• aalloitse