vikaantua

Finnish

Etymology

vika +‎ -Vntua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋikɑːntuɑˣ/, [ˈʋikɑ̝ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation^(key): vi‧kaan‧tua

Verb

vikaantua

1. (intransitive) to fail, to undergo a failure, to become inoperative

Conjugation

Inflection of vikaantua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikaannun	en vikaannu	1st sing.	olen vikaantunut	en ole vikaantunut
2nd sing.		vikaannut	et vikaannu	2nd sing.	olet vikaantunut	et ole vikaantunut
3rd sing.		vikaantuu	ei vikaannu	3rd sing.	on vikaantunut	ei ole vikaantunut
1st plur.		vikaannumme	emme vikaannu	1st plur.	olemme vikaantuneet	emme ole vikaantuneet
2nd plur.		vikaannutte	ette vikaannu	2nd plur.	olette vikaantuneet	ette ole vikaantuneet
3rd plur.		vikaantuvat	eivät vikaannu	3rd plur.	ovat vikaantuneet	eivät ole vikaantuneet
passive		vikaannutaan	ei vikaannuta	passive	on vikaannuttu	ei ole vikaannuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikaannuin	en vikaantunut	1st sing.	olin vikaantunut	en ollut vikaantunut
2nd sing.		vikaannuit	et vikaantunut	2nd sing.	olit vikaantunut	et ollut vikaantunut
3rd sing.		vikaantui	ei vikaantunut	3rd sing.	oli vikaantunut	ei ollut vikaantunut
1st plur.		vikaannuimme	emme vikaantuneet	1st plur.	olimme vikaantuneet	emme olleet vikaantuneet
2nd plur.		vikaannuitte	ette vikaantuneet	2nd plur.	olitte vikaantuneet	ette olleet vikaantuneet
3rd plur.		vikaantuivat	eivät vikaantuneet	3rd plur.	olivat vikaantuneet	eivät olleet vikaantuneet
passive		vikaannuttiin	ei vikaannuttu	passive	oli vikaannuttu	ei ollut vikaannuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikaantuisin	en vikaantuisi	1st sing.	olisin vikaantunut	en olisi vikaantunut
2nd sing.		vikaantuisit	et vikaantuisi	2nd sing.	olisit vikaantunut	et olisi vikaantunut
3rd sing.		vikaantuisi	ei vikaantuisi	3rd sing.	olisi vikaantunut	ei olisi vikaantunut
1st plur.		vikaantuisimme	emme vikaantuisi	1st plur.	olisimme vikaantuneet	emme olisi vikaantuneet
2nd plur.		vikaantuisitte	ette vikaantuisi	2nd plur.	olisitte vikaantuneet	ette olisi vikaantuneet
3rd plur.		vikaantuisivat	eivät vikaantuisi	3rd plur.	olisivat vikaantuneet	eivät olisi vikaantuneet
passive		vikaannuttaisiin	ei vikaannuttaisi	passive	olisi vikaannuttu	ei olisi vikaannuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		vikaannu	älä vikaannu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		vikaantukoon	älköön vikaantuko	3rd sing.	olkoon vikaantunut	älköön olko vikaantunut
1st plur.		vikaantukaamme	älkäämme vikaantuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		vikaantukaa	älkää vikaantuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		vikaantukoot	älkööt vikaantuko	3rd plur.	olkoot vikaantuneet	älkööt olko vikaantuneet
passive		vikaannuttakoon	älköön vikaannuttako	passive	olkoon vikaannuttu	älköön olko vikaannuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		vikaantunen	en vikaantune	1st sing.	lienen vikaantunut	en liene vikaantunut
2nd sing.		vikaantunet	et vikaantune	2nd sing.	lienet vikaantunut	et liene vikaantunut
3rd sing.		vikaantunee	ei vikaantune	3rd sing.	lienee vikaantunut	ei liene vikaantunut
1st plur.		vikaantunemme	emme vikaantune	1st plur.	lienemme vikaantuneet	emme liene vikaantuneet
2nd plur.		vikaantunette	ette vikaantune	2nd plur.	lienette vikaantuneet	ette liene vikaantuneet
3rd plur.		vikaantunevat	eivät vikaantune	3rd plur.	lienevät vikaantuneet	eivät liene vikaantuneet
passive		vikaannuttaneen	ei vikaannuttane	passive	lienee vikaannuttu	ei liene vikaannuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		vikaantua		present	vikaantuva	vikaannuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vikaantuakseni vikaantuaksemme 2nd vikaantuaksesi vikaantuaksenne 3rd vikaantuakseen vikaantuaksensa		past	vikaantunut	vikaannuttu
2nd	inessive2	vikaantuessa	vikaannuttaessa	agent4	vikaantuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st vikaantuessani vikaantuessamme 2nd vikaantuessasi vikaantuessanne 3rd vikaantuessaan vikaantuessansa		negative	vikaantumaton
	instructive	vikaantuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	vikaantumassa	—
	elative	vikaantumasta	—
	illative	vikaantumaan	—
	adessive	vikaantumalla	—
	abessive	vikaantumatta	—
	instructive	vikaantuman	vikaannuttaman
4th3	verbal noun	vikaantuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st vikaantumaisillani vikaantumaisillamme 2nd vikaantumaisillasi vikaantumaisillanne 3rd vikaantumaisillaan vikaantumaisillansa

Further reading

• “vikaantua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04