lumota
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]lumota (74) (taivutus[luo])[1]
- saada lumon valtaan
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlumot̪ɑˣ/
- tavutus: lu‧mo‧ta
Etymologia
[muokkaa]sanan lumo vartalosta lumo- ja suffiksista -ta[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: lumoaminen, lumooja
Aiheesta muualla
[muokkaa]- lumota Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 74
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.