palaa
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]palaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pala
Verbi
[muokkaa]- (aineesta) yhtyä happeen nopeasti, olla liekeissä, olla tulessa
- tuhoutua palamalla
- Sauna paloi.
- Talo paloi ukkosella.
- kärytä, haista palaneelta, päästää savua
- Käämit paloivat.
- hohtaa valoa
- Auton bensavalo palaa.
- jäädä kiinni rikoksesta
- Salakuljettaja paloi tullissa.
- (urheilu, pesäpallo) tulla poltetuksi
- Kentällä pesien väliä etenevä sisäpelaaja palaa, kun ulkopelaajat saavat toimitettua pallon seuraavaan pesään ennen sinne pyrkivää sisäpelaajaa.
- Jaska paloi ykköspesälle ja pelimme päättyi.
- (polttopallo) joutua pois pelistä pallon osumisen vuoksi
- tuhoutua, rikkoutua, palaa loppuun
- Taas paloi lamppu eteisen katosta.
- Sulake on palanut.
- Tämä lamppu ei syty. Se on palanut.
- kaivata
- Mieleni palaa menneeseen.
- Palan halusta tulla luoksesi.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑlɑːˣ/
- tavutus: pa‧laa
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]palamisjäte, palamistuote, palavakivi, palavapensas, palavarakkaus, tulenpalava
Aiheesta muualla
[muokkaa]- palaa Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 128, 227, 1047 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
[muokkaa]palaa
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä palata
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä palata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä palata
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä palata
Niue
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]palaa