Kärsäkuninkaat

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. marraskuuta 2024 kello 22.10 käyttäjän Ipr1Bot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kärsäkuninkaat
Aavekärsäkuningas (Callorhinchus milii)
Aavekärsäkuningas (Callorhinchus milii)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Koppapäiset Holocephali
Lahko: Sillikuningaskalat Chimaeriformes
Heimo: Kärsäkuninkaat
Callorhinchidae
Garman, 1901[1]
Lajit
Katso myös

  Kärsäkuninkaat Wikispeciesissä
  Kärsäkuninkaat Commonsissa

Kärsäkuninkaat (Callorhinchidae) on trooppisissa merissä tavattava koppapäisten rustokalojen heimo. Tieteellinen nimi tulee kreikan kielen sanoista kallis (kaunis) ja rhyngchos (kärsä).[2]

Lajit ja levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään kärsäkuninkaiden heimosta tunnetaan yksi suku, jossa on kolme lajia (ks. laatikko).[3][4][5]

Heimon fossiileja on säilynyt jurakaudelta. Tällaisia, nyt jo sukupuuttoon kuolleita sukuja, olivat Brachymylus, Ischyodus, Pachymylus ja Edaphodon. Varhaisimmat Callorhinchus-suvun fossiilit ovat eoseenikaudelta Etelämantereelta.[3]

Kärsäkuninkaat ovat eteläisen pallonpuolen lajeja, niitä tavataan meristä Australian etelärannikolta, Uudesta-Seelannista, Etelä-Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Kalat elävät merien pintakerroksista aina 200 metrin syvyyteen. Toisinaan kärsäkuninkaiden heimon lajeja saadaan saaliiksi trooleilla.[3][6][7]

Kärsäkuninkaiden selkein tuntomerkki on pitkähkö, joustava ja koukkupäinen kärsä. Kärsä toimii tuntoelimenä, kun kalat etsivät ravintoaan. Kiduksia peittää yksi kiduskansi ja vesi otetaan sisään sieraimien kautta. Suussa hampaat ovat kasvaneet yhteen luulevyiksi. Selkäevät ovat korkeat ja rintaevä on suuri ja liikkuvainen ja sitä käytetään myös uimiseen. Koiraalla on vatsaevissä ja päässä elimet, joilla se pitää naaraasta kiinni parittelun aikana. Naaras munii yhdestä kahteen oranssinruskeaa munakoteloa.[3][6][7]

  1. Callorhinchidae ITIS. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
  2. Family Callorhinchidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
  3. a b c d Joseph S. Nelson: Fishes of the world, s. 45. John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2011). (englanniksi)
  4. 3 Species of Family Callorhinchidae (Plownose chimaeras) FishBase.
  5. Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 7. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  6. a b Rudy Van der Elst: A guide to the common sea fishes of southern Africa, s. 27. Struik, 1993. ISBN 978-1868253944 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2011). (englanniksi)
  7. a b James Leonard Brierley Smith,Margaret Mary Smith,Phillip C. Heemstra: Smiths' Sea fishes, s. 144. Struik, 2003. ISBN 978-1868728909 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.2.2011). (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.