Samuel

Samuel
Samuel lapsena, Joshua Reynoldsin maalaus vuodelta 1723
Henkilötiedot
Syntynyt	Raama, Israel
Kansalaisuus	Israel
Titteli	tuomari, profeetta
Vanhemmat	Elkana, Hanna
Lapset	Jooel, Abia
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Samuel (hepr. ‏שְׁמוּאֶל‎, Shmu'el, kreik. Σαμουήλ, lat. Samvel) oli Raamatun mukaan muinaisen Israelin kansan uskonnollinen ja poliittinen johtaja noin vuonna 1100 eaa., tuomarien ajan lopulla ja kuningasajan alussa. Hänestä kerrotaan Ensimmäisessä Samuelin kirjassa, varsinkin sen alkupuolella.

Nimestään huolimatta Raamatun Samuelin kirjat eivät voi olla Samuelin kirjoittamia, sillä jo Ensimmäisessä Samuelin kirjassa kerrotaan hänen kuolemastaan. Todennäköisesti ne on, kuten muutkin Vanhan testamentin kirjat Joosuasta Kuningasten kirjoihin, kirjoitettu nykyiseen muotoonsa vasta satoja vuosia myöhemmin, joskin lähteenä on käytetty vanhemman historiankirjoituksen traditiota.

Rabbiinisessa kirjallisuudessa Samuelia pidetään samalla kertaa viimeisenä muinaisen Israelin tuomareista ja ensimmäisenä Israelin maassa vaikuttaneena profeettana. Täten hänen toimintansa sijoittui kahden aikakauden taitekohtaan. Ensimmäisen Samuelin kirjan mukaan Samuel myös voiteli Israelin kaksi ensimmäistä kuningasta, Saulin ja Daavidin.

Raamatun kertomukset

Gerbrand van den Eeckhoutin maalaus: - Hanna esittelee Samuelin pappi Eelille.

Syntyperä

Samuelin äiti oli Hanna ja isä Elkana. Kertomuksen alussa Hanna oli pitkään lapseton ja hedelmätön, mutta rukoili Jumalalta lasta. Pappi Eeli, joka istui pyhäkön edessä Silossa ja kuuli hänen rukoilevan itkien, luuli ensin hänen olevan juovuksissa, mutta ymmärsi pian, ettei niin ollut ja mikä hänellä oli mielessään. Silloin myös Eeli rukoili hänen puolestaan. Pian sen jälkeen Hanna tulikin raskaaksi ja synnytti seuraavan vuoden alussa pojan ja antoi tälle nimen Samuel, joka tarkoittaa "Jumalan nimi" tai "Jumala on kuullut". Kun poika oli vielä pieni, Hanna luovutti hänet pyhäkköön Eelin kasvatettavaksi.

Kutsumus

Eräänä yönä nuoruudessaan, Josephuksen mukaan 12-vuotiaana, Samuel kuuli äänen kutsuvan häntä nimeltä. Ensin hän luuli Eelin puhuttelevan häntä, mutta tämä kielsi niin tehneensä ja käski hänen mennä takaisin nukkumaan. Kun tämä oli toistunut kolme kertaa, Eeli tuli vakuuttuneeksi, että Jumala oli puhutellut Samuelia, ja neuvoi tätä vastaamaan: "Puhu, Herra, palvelijasi kuulee", jos sama vielä toistuu. Kuullessaan äänen vielä kerran kutsuvan hän vastasikin niin. Tällöin Jumala ilmoitti, että Hän oli tuominnut Eelin suvun ikuisiksi ajoiksi, koska Eeli ei ollut pitänyt poikiaan kurissa, kun he olivat pilkanneet Jumalaa. Aamulla Eeli kysyi Samuelilta, minkä sanoman hän oli saanut. Kuultuaan Samuelin saaman viestin Eeli vastasi: "Hän on Herra, hän tehköön, minkä hyväksi näkee." Pian koko Israelin kansa tunnusti Samuelin profeetaksi.

Johtajana

Nuoruudessaan Samuel asui Silossa. Siihen aikaan filistealaiset ryhtyivät sotaan israelilaisia vastaan ja saavuttivat suuren voiton Eben-Eserin taistelussa. Israelilaiset joutuivat heidän alaisuuteen, ja he ryöstivät myös liitonarkin. Samassa taistelussa kuolivat myös Eelin kaksi poikaa.

Israelilaiset saivat liiton arkin takaisin jo 7 kuukauden kuluttua, mutta joutuivat olemaan filistealaisten vallan alaisuudessa 20 vuotta. Tähän mennessä Samuel oli tullut jo tullut tunnetuksi profeettana. Hän kutsui kansan koolle Mispaan. Filistealaisten ruhtinaat lähtivät heitä vastaan, mutta nyt israelilaiset voittivat heidät. Tämän jälkeen Samuel toimi myös Israelin tuomarina lopun elinaikaansa.

Samuelin vanhuus ja Israelin kuninkaat

Samuelin hengen ilmestyminen Saulille, Salvator Rosan maalaus vuodelta 1668.

Kun Samuel oli tullut vanhaksi, hän asetti poikansa Israelin tuomareiksi, mutta he osoittautuivat tehtävään kelvottomiksi ottamalla vastaan lahjuksia ja vääristämällä oikeutta. Tällöin kansan vanhimmat toivoivat, että Israeliin saataisiin kuningas ylimmäksi oikeuden jakajaksi, kuten kaikilla muillakin kansoilla oli. Samuel ei hyväksynyt ehdotusta vaan varoitti siitä, että kuninkaan laajat valtaoikeudet kävisivät kansalle sietämättömiksi. Raamatun mukaan Jumala kuitenkin kehotti häntä suostumaan kansan pyyntöön.

Pian tämän jälkeen Saul saapui Samuelin luokse. Tällöin Raamatun mukaan Jumala ilmoitti Samuelille valinneensa Saulin kuninkaaksi. Tämän jälkeen Samuel voiteli Saulin kuninkaaksi, ja hänen kuninkuutensa vahvistettiin myöhemmin kansan kokoontuessa Gilgalissa.

Saulin tultua kuninkaaksi Samuel vetäytyi syrjään julkisesta elämästä. Sitä ennen hän kuitenkin piti kansalle vielä pitkän jäähyväispuheen, jossa hän vielä kerran ilmoitti olevansa sitä mieltä, että kuninkaan vaatiminen oli ollut paha teko, mutta sitä ei voinut enää peruuttaa, ja muutoin oli Jumalan käskyjä vastedes ehdottomasti toteltava.

Tämän jälkeen Samuel lähes vetäytyi syrjään, mutta puuttui valtiollisiin asioihin vielä muutaman kerran. Hän esitti Saulille vaatimuksen, että hänen oli ryhdyttävä sotaan amalekilaisia vastaan ja surmattava heidät kaikki, vieläpä heidän karjansakin. Saul aloittikin sodan ja voitti amalekilaiset, mutta ei surmannut heidän kuningastaan Agagia, ainoastaan vangitsi hänet. Israelilaiset eivät myöskään surmanneet kaikkea amalekilaisten karjaa, vaan ottivat siitä osan itselleen. Tämän vuoksi Samuel moitti Saulia ankarasti tottelemattomuudesta ja surmasi itse Agagin hakkaamalla hänet kappaleiksi. Samuel sai myös Herran sanan, jonka mukaan Saul ei enää kelvannut kuninkaaksi, vaan hänen oli etsittävä tilalle uusi kuningas. Tämä johti siihen, että Daavid voideltiin Israelin kuninkaaksi. Saul ei kuitenkaan suostunut luopumaan vallasta, mutta hän tuli kateelliseksi Daavidille ja myös pelkäsi tätä.

Kun Samuel oli kuollut, hänet haudattiin kotipaikkakunnalleen Raamaan. Raamatussa kuitenkin kerrotaan, että vielä hänen kuolemansa jälkeen, erään sodan aikana, Saul kerran halusi kuulla hänen neuvojaan ja meni sen vuoksi En-Dorin noitavaimon luokse, joka Mooseksen laissa olevasta kiellosta huolimatta pystyi manaamaan vainajien henkiä. Saul pyysi tätä manaamaan Samuelin, minkä tämä tekikin. Samuelin haamu syytti Saulia häiritsemisestä ja lain rikkomisesta sekä ennusti, että tämä ja koko kansa joutuisi vielä filistealaisten käsiin ja että Saul kuolisi pian. Tämän kuultuaan Saul kauhistui.. Ennustus toteutuikin pian.

Näkemyksiä Samuelista

Samuel Deuteronomistisissa historiateoksissa

Deuteronomistiset historioitsijat, jotka kokoonpanivat myös Varhaisempina profeettoina tunnetut kirjat (Vanhan testamentin kirjat Joosuasta Toiseen Kuningasten kirjaan), loivat Samuelista ihannoidun kuvan Joosuan kaltaisena elämää suurempana hahmona. Samuel oli lapsuudestaan saakka pappi, vaikkei kuulunutkaan Leevin heimoon. Samuel oli myös tuomari, joka johti sotajoukkoja Tuomarien kirjassa mainittujen edeltäjiensä tavoin ja toimi myös oikeudellisessa virassa. Jakeissa 1. Sam. 12:6-17 hänen kerrotaan pitäneen puheen, joka osoitti hänen toimineen Jumalan lähettämänä tuomarina Israelin pelastamiseksi.. Jakeissa 1. Sam. 9:6-20 hänet kuvataan paikallisena "näkijänä". Deuteronomistiset historioitsijat säilyttivät tämän näkemyksen Samuelista samaan aikaan kuin loivat hänestä kuvan "ensimmäisenä profeettana, joka toi esiin Israelin lankeemuksen saattaakseen sen elämään Jumalan kanssa tekemänsä liiton mukaan". Deuteronomistisille historioitsijoille Samuel oli Mooseksen seuraaja ja jatkoi hänen työtään profeettana, tuomarina ja pappina, mikä tekee tiedot historiallisesta Samuelista epävarmoiksi.

Juutalainen käsitys

Jeremiaan kirjan ja erään psalmin mukaan Samuel oli hartaasti omistautunut Jumalalle. Klassinen rabbiininen kirjallisuus pitää häntä lisäksi Mooseksen vertaisena, sillä Jumala puhui suoraan Samuelille, jonka näin ollen ei tarvinnut turvautua tabernaakkeleihin kuullakseen Jumalan sanan. Rabbien mukaan Samuel oli myös erittäin älykäs; hän selitti, että maallikoilla oli laillinen oikeus teurastaa uhrieläimiä, koska Halakha määräsi vain, että pappien oli tuotava veri alttarille. Eelin, jonka monet klassiset rabbit näkevät kielteisessä valossa, kerrotaan reagoineen Samuelin päätelmään niin, että sen oli kyllä myönnettävä olleen sinänsä oikea, mutta hänen mielestään Samuel olisi silti pitänyt teloittaa, koska hän oli uskaltautunut lausumaan lakia koskevia käsityksiä kasvattajansa Eelin läsnä ollessa.

Klassisten rabbien teoksissa Samuel vaikuttaa myös paljon sympaattisemmalta hahmolta kuin Raamatun perusteella: hänen kerrotaan tehneen vuotuisen kiertokäyntinsä siksi, ettei kansan tarvitsisi vaivautua matkustamaan hänen luokseen. Samuelin kerrotaan olleen hyvin rikas ja ottaneen koko omaisuutensa mukaansa kiertokäynneilleen, jottei hänen tarvinnut turvautua kenenkään vieraanvaraisuuteen. Kun Saul joutui Jumalan epäsuosioon, Samuelin kuvataan valittaneen katkerasti ja vanhenneen ennen aikojaan.

Kristillinen käsitys

Evankeliset kristityt pitävät Samuelia profeettana, tuomarina ja Israelin viisaana johtajana, joka esikuvallisella tavalla sitoutui toteuttamaan Jumalan antamat tehtävät. Ortodoksisessa kirkossa hänen muistopäivänsä on 20. elokuuta. Armenian apostolinen kirkko muistaa häntä yhtenä pyhistä esi-isistä 30. heinäkuuta. Koptilaisessa kirkossa profeetta Samuelin kutsumuksen muistopäivä on Paoni-kuun 9. päivänä.

Islamilainen käsitys

Profeetta Samuelin moskeija Jerusalemissa

Profeetta Samuelin hauta Jerusalemissa

Myös muslimit kunnioittavat Samuelia profeettana ja näkijänä. Koraanin 2. suurassa sanotaan:

»Etkö ole kuullut Israelin lapsista Mooseksen jälkeen, että kun he sanoivat profeetalleen: "Nimitä meille kuningas, että voisimme hänen johdollaan taistella Allahin puolesta", hän vastasi: "Eikö ole todennäköistä, että et tule taistelemaan, jos taistelu on annettu tehtäväksesi?" . He vastasivat: "Mikä syy meillä on kieltäytyä taistelemasta Allahin puolesta, kun meidät on ajettu pois kodeistamme ja erilleen pojistamme?" Mutta kun heidät määrättiin taistelemaan, he palasivat, paitsi pieni joukko heistä. Ja Allah tietää myös syntiset.»

Vaikka tässä ei Samuelia mainita nimeltä, tämän katsotaan tarkoittavan Samuelia. Abdullah Ysuf Ali selittää tässä tarkoitettavan, että hänen aikanaan Israel kärsi paljosta sisäisestä turmeluksesta ja ulkoisista vastoinkäymisistä. Filistealaiset tekivät suuren hyökkäyksen ja voittivat Israelin suorittaen suuren joukkoteurastuksen. Sen sijaan että olisivat luottaneet uskoonsa, omaan arvoonsa ja yhteenkuuluvuuteensa, he ottivat mukaan pyhimmän omaisuutensa, Liiton arkun, jotta se auttaisi heitä taistelussa. Mutta vihollinen sai sen haltuunsa, vei sen pois ja piti sitä hallussaan seitsemän kuukautta. Israelilaiset unohtivat, ettei pahuutta voinut kätkeä pyhäinjäännöksen taakse eikä pyhäinjäännös voi auttaa uskon vihollisia. Viholliset havaitsivat, että Liiton arkku aiheutti heille vain onnettomuutta, ja he hylkäsivät sen. Se pysyi 20 vuotta Kirjat-Jearimin kylässä. Sillä välin kansa painosti Samuelia nimittämään heille kuninkaan. Kansa kuvitteli, että kuningas voisi korjata kaikki epäkohdat, mutta paremminkin tarvittiin yhteishenkeä, kuria ja valmiutta omalta osaltaan taistella Allahin puolesta.

Samuelista kertova islamilainen kirjallisuus keskittyy ennen kaikkea hänen syntymäänsä ja Saulin voiteluun. Muutoin hänestä kerrottu on sopusoinnussa sen kanssa, mitä muista Israelin profeetoista kerrotaan, sillä Samuelin tähdennetään saarnanneen epäjumalien palvontaa vastaan. Islamilaisen historiankäsityksen mukaan israelilaiset Mooseksen ajan jälkeen toivoivat kuningasta hallitsemaan maataan, ja sen vuoksi Jumala lähetti profeetta Samuelin voitelemaan Saulin heidän ensimmäiseksi kuninkaakseen.

Koraani jatkaa, että profeetta voiteli kuninkaan, jonka nimi oli Talut (heprealaisen Raamatun Saul). Se kertoo, että israelilaiset kuitenkin pilkkasivat ja solvasivat vastavoideltua kuningastaan, koska hän ei ollut syntynyt varakkaaseen perheeseen. Mutta toisin kuin Raamattu, Koraani ylistää Saulia suuresti ja kertoo hänen olleen hyvin voimakas henkisesti ja ruumiillisesti. Koraanin mukaan Samuel profetoi israelilaisille, että Saulin ollessa kuninkaana israelilaiset saisivat Liiton arkun takaisin:

»Ja heidän profeettansa sanoi heille: "Allah on nimittänyt Talutin kuninkaaksenne." He sanoivat: "Kuinka hän voi olla meidän valtiaamme, kun meillä on parempi oikeus valtaan kuin hänellä, eikä hänellä ole suurta rikkautta." Hän vastasi: "Allah on valinnut hänet yläpuolellenne ja suonut hänelle runsaasti tietoa ja ruumiinvoimia." Ja Allah antaa vallan kenelle haluaa, ja Allah on antelias, kaikkitietävä. Ja profeetta sanoi heille: "Hänen kuninkuutensa merkki on, että sydämesi tulee täyteen Herran rauhaa sekä Mooseksen ja Aaronin perheiden perintö - enkelit tuovat sen. Ja todella, tässä on teille merkki, jos olette uskovia.»

Tutkijoiden käsityksiä

Joidenkin tutkijoiden mukaan Samuel esiintyy Raamatussa kahdessa hyvin erilaisessa roolissa:

• Ensinnäkin Samuel oli Raamassa asunut näkijä, jota ei juuri tunnettu kotiseutunsa ulkopuolella. Niinpä Saul ei ollut kuullutkaan Samuelista, ennen kuin hänen palvelijansa kertoi tästä. Tässä roolissa Samuel olisi kuulunut Gibeahin, Beetelin ja Gilgalin ekstaattisten, vaeltavien profeettojen joukkoon, ja joidenkin tutkijoiden mukaan Samuel oli tällaisten ryhmien perustaja. Raamassa Samuel voiteli Saulin salaa tavattuaan hänet ensimmäisen kerran, kun Saul etsi isänsä kadonnutta aasia ja Samuel kutsui hänet aterialle.
• Toiseksi Samuel oli Silossa asunut profeetta, joka kulki koko maan alueella pitäen väsymättömällä innolla nuhdesaarnoja ja kehottaen kansaa katumukseen. Tässä roolissa Samuel toimi edeltäjiensä tapaan tuomarina antaen neuvoja sekä julkisesti että eri henkilöille yksityisesti. Aikanaan Samuel luovutti tehtävänsä Beershebassa asuville pojilleen, mutta kun he osoittautuivat turmeltuneiksi, kansa vaati Samuelia valitsemaan kuninkaan, kun kansaa samaan aikaan uhkasi ammonilaisten hyökkäys. Samuel tekikin niin, joskin vastahakoisesti, ja voiteli Saulin kuninkaaksi koko kansan edessä, joka halusi nähdä tämän.

Tutkijat ovat arvelleet, että nämä kaksi roolia ovat peräisin kahdesta eri lähteestä, jotka myöhemmin on yhdistetty nykyiseksi Ensimmäiseksi Samuelin kirjaksi. Vanhempi niistä olisi se, jossa Samuel esiintyy Raamassa paikallisena näkijänä, joka mielihyvin voiteli Saulin salaa kuninkaaksi, kun taas nuoremmassa lähteessä Samuel esitetään kansallisena merkkihenkilönä, joka julkisesti voitelee Saulin suuren kansankokouksen edessä. Jälkimmäistä lähdettä sanotaan usein "tasavaltalaiseksi lähteeksi", koska siinä kuninkuuteen ja kuninkaiden, varsinkin Saulin, tekoihin suhtaudutaan kielteisesti ja suositaan sen sijaan uskonnollisia vaikuttajia. Toisessa, niin sanotussa "monarkistisessa lähteessä", kuninkaista puhutaan myönteiseen sävyyn. On arveltu, että jos "monarkistinen lähde" olisi sellaisenaan käytettävissämme, näkisimme Saulin siinä nimitetyn kuninkaaksi suurin suosionosoituksin sotilaallisten voittojensa vuoksi, eikä Samuelin uskonnollisin perustein tekemällä päätöksellä. Toinen ero lähteiden välillä olisi, että "tasavaltalainen lähde" katsoisi Saulin kannattajien toimineen jokseenkin Samuelista riippumattomina eikä hänen johtaminaan. Kohta, jossa Samuelin kerrotaan toimineen tuomarina ja kulkeneen vuotuisella kiertomatkalla Raamasta Betelin ja Gilgalin kautta Mispaan ja takaisin Raamaan, olisi tämän mukaan lisätty kertomuksiin kahden erilaisen Samuel-kuvan harmonisoimiseksi keskenään.

Ensimmäisessä Samuelin kirjassa Samuelin kirjoitetaan useita kertoja toimittaneen uhreja pyhäkössä sekä rakentaneen ja vihkineen alttareja. Mitzvotin mukaan kuitenkin vain Aaronin papeilla ja leeviläisillä oli oikeus näihin tehtäviin, ei muilla, ei edes nasiireilla eikä profeetoilla. Samuelin ja Kuningasten kirjoissa on useita esimerkkejä siitä, että kuninkaat ja profeetat eivät noudattaneet tätä sääntöä, mutta jotkut tutkijat ovat etsineet asialle selityksiä muista Raamatun kohdista. Aikakirjoissa Samuelin kerrotaan olleen leeviläinen, mikä oikeuttaisi hänet mainittuihin tehtäviin, mutta useimmat tutkijat pitävät Aikakirjoja yrityksenä kirjoittaa Samuelin ja Kuningasten kirjat uudestaan niiden saattamiseksi myöhempien uskonnollisten käsitysten mukaisiksi. Koska monien Mitzvotien uskotaan olevan peräisin myöhemmältä ajalta kuin Samuelin kirjojen, Aikakirjoissa tämä väite todennäköisesti esiintyy niiden kirjoittajien uskonnollisen painotuksen vuoksi. Ensimmäisen Aikakirjan alussa oleva sukuluettelo ei nykyisten tutkijoiden mukaan ole historiallisesti oikea.

Michael D. Coogan olettaa, että deutero­nomisti­set histori­oitsijat olisivat myöhemmin siirtäneet alun perin Saulin syntymää koskeneen kertomuksen koskemaan Samuelia. Nothin mukaan kertomukset Samuelin lapsuudesta ja nuoruudesta ovat alkujaan irrallinen, kuningasajan alkupuolella kirjoitettu teksti.