Verenvuototauti
| Verenvuototauti | |
|---|---|
| Luokitus | |
| ICD-10 | D66-D68 |
| ICD-9 | 286 |
| OMIM | 306700 |
| MedlinePlus | 000537 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Verenvuototauti eli hemofilia on perinnöllinen sairaus, jossa veren hyytyminen on häiriintynyt jonkin hyytymistekijän puuttumisen takia. Tauti johtuu X-kromosomissa olevasta virheellisestä alleelista. Se jakautuu neljään tunnetuimpaan sairaustyyppiin, jotka ovat verenvuototauti A, B ja C sekä von Willebrandin tauti.
Verenvuototaudin muotoa B-verenvuototauti on esiintynyt eurooppalaisissa hallitsijasuvuissa, ja se on todennäköisesti saanut alkunsa Britannian kuningatar Viktoriassa tapahtuneesta mutaatiosta. Se siirtyi muun muassa Venäjän keisari Nikolai II:n poikaan kruununprinssi Alekseihin. Hemofiliapotilaille on tyypillistä kivulias verenvuoto niveliin, mikä on yleisesti ottaen suurempi ongelma kuin vuoto kuiviin pienistä haavoista. Verenvuototaudin vakavuus vaihtelee, ja vaikkei sitä voida parantaa, sitä pystytään usein hoitamaan antamalla tarvittavaa hyytymistekijää suonensisäisesti.[1]
DIC eli disseminoitunut intravaskulaarinen koagulopatia, jota esiintyy vakavien tilojen, kuten laajojen palovammojen, yhteydessä, aiheuttaa sen, että veri hyytyy tavallista helpommin eri puolilla elimistöä, hyytymistekijöitä kuluu ja potilas altistuukin lopulta verenvuodolle. Se ei ole varsinainen verenvuototauti, kuten eivät myöskään gynekologiset vuotohäiriöt.
Periytyviä verenvuototauteja potee Suomessa noin 2 000 ihmistä. Von Willebrandin tauti on sairauden muodoista yleisin, sillä siitä kärsii noin 1 700 suomalaista. Suurimmalla osalla muista verenvuototautisista on A-tyypin hemofilia.[2] Uusia tapauksia tulee paitsi periytymisen kautta myös uusien mutaatioiden kautta.[1]
Verenvuototauti A
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hemofilia A (klassinen verenvuototauti) on vakavasta lievään vaihteleva, X-kromosomin kautta resessiivisesti periytyvä verenvuototauti. Verenvuototauti A esiintyy vakavimmassa muodossaan ainoastaan miehillä. Naisilla tauti on erittäin harvinainen ja esiintyy vain lievemmässä muodossaan. Verenvuototauti A johtuu hyytymistekijä VIII:n vajauksesta tai puutoksesta. Hyytymistekijä VIII on globuliinityyppinen proteiini, jota käytetään suonensisäisenä infuusiona vuotopotilaalle.
A-tyypin verenvuototauti on Suomessa toiseksi yleisin perinnöllinen verenvuototauti von Willebrandin taudin jälkeen. Potilaista 60 prosentilla tauti on todettavissa vaikea-asteiseksi.[2] Tapauksia on Suomessa noin 250.[1]
Verenvuototauti B
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hemofilia B on X-kromosomin kautta periytyvä, lievästä vakavaan vaihteleva verenvuototauti, jota esiintyy harvoin naisilla. Se on seurausta hyytymistekijä IX:n vajauksesta tai puutoksesta. Hyytymistekijää voidaan antaa potilaalle suoneen ja nuoremmilla lapsilla pakkiin.[3] Tapauksia on Suomessa noin 70.[1]
Koska B-muoto periytyy X-kromosomin kautta, tätä muotoa esiintyy todennäköisemmin miehillä, sillä heillä on vain yksi X-kromosomi. Naisilla ehjä vastingeeni korvaa tällöin vioittuneen. Naiset sen sijaan ovat useimmiten taudin kantajia.[1] Ainoastaan tilanteessa, jossa hemofilia B:tä sairastava mies ja tautia kantava tai sairastava nainen saisivat tyttären, jolla olisi viallinen geeni molemmissa X-kromosomeissaan, tyttären olisi mahdollista sairastua tautiin.
Venäjän viimeinen kruununperillinen Aleksei Nikolajevitš Romanov sairasti hemofilia B:tä. Myös Englannin prinssi Leopold ja Espanjan kruununprinssi Alfonso olivat saman sukulinjan sairastuneita.
Verenvuototauti C
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hemofilia C (tunnetaan myös nimellä Rosenthalin oireyhtymä) on suhteellisen lievä ja johtuu autosomaalisen ja resessiivisen hyytymistekijä XI:n puutoksesta. Sitä esiintyy erityisesti aškenasijuutalaisten keskuudessa. Verenvuototauti C on harvinaisempi sairaus kuin A- ja B-hemofiliat sekä von Willebrandin tauti.
Von Willebrandin tauti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Von Willebrandin tauti on useimmiten lievä, autosomaalisesti dominantisti periytyvä verenvuototauti, mutta taudin keskivaikea ja vaikea muoto periytyvät yleensä resessiivisesti. Sitä esiintyy yhtä paljon molemmilla sukupuolilla. Se aiheutuu mutaatiosta, jonka aiheuttama vika on hyytymistekijä VIII:ssa, kuten verenvuototauti A:ssakin. Potilailla on yleensä oireena nenäverenvuodot sekä mustelmataipumus. Naisilla lisäksi erittäin runsaat kuukautiset ja synnytyksessä ilmenee normaalia enemmän verenvuotoa. Pahimmillaan tila voi naiselle olla hengenvaarallinen. Von Willebrandin tautia sairastaa noin 1 700 suomalaista.[2] Taudin kuvasi ensimmäisenä suomalainen lääkäri Erik von Willebrand ahvenanmaalaisella tytöllä vuonna 1924.
Muita verenvuototauteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisäksi tunnetaan pari erittäin harvinaista autosomaalisesti resessiivisesti periytyvää hemofiliaa, joissa puutos on hyytymistekijä V:ssä ja X:ssä.
Verenvuototauti ei tarkoita samaa kuin hemofiilisyys, joka on eräiden bakteerien – ja tarinoiden vampyyrien – ominaisuus.
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verenvuototautia pystytään usein hoitamaan antamalla suonensisäisesti tarvittavaa hyytymistekijää, joka on maksassa syntyvä proteiini.[1]
Geeniterapia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taudin hoitoon on kehitetty geeniterapiaa, ja kokeissa se on osoittautunut lupaavaksi. Kokeessa koehenkilöt sairastivat B-hemofiliaa. Yhdellä suonensisäisellä annoksella tervettä geeniä oireet vähenivät potilaalta puoleksi vuodeksi ja jopa 15 kuukaudeksi, ja osa saattoi lopettaa hyytymistekijän käytön.[1]
Geeni kuljetetaan elimistöön viruksen mukana, ja siihen piti kehittää sopiva virus, joka osaa mennä maksan soluihin mutta ei sekoitu kohdesolun perimässä eikä lisäänny elimistössä. Sitä ei saa käyttää myöskään sukusoluihin, eli perimään ei kosketa.[1]
Riskit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hemofilian hoidossa käytettävät plasmasta valmistettavat lääkkeet ovat aiemmin olleet C-hepatiittiviruksen saastuttamia, ja noin puolet suomalaisista hemofiliaa sairastavista on saanut viruksen. C-hepatiitin saaneita on hoidettu hyvin tuloksin interferonilla. Nykyisin virus ei tartu, sillä valmisteiden turvallisuuteen kiinnitetään huomiota. Lasten hoitoon käytetään geeniteknisesti valmistettuja rekombinanttilääkkeitä, joissa ei ole ihmisperäisiä ainesosia. Britanniassa käytetään yksinomaan rekombinanttilääkkeitä. Virustartunnan seurauksena voi vuosikymmenien jälkeen tulla maksasyöpä.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Verenvuototauti Wikimedia Commonsissa
- Kuninkaiden tauti - hemofilia, Seura, 08.12.1937, nro 49, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot