Coatitin taistelu
| Coatitin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Italian–Etiopian sotaa | |||||||
Coatitin taistelu piirustuksessa vuodelta 1895.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
noin 10 000 |
3 684 askaria | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
noin 1 500 kaatunutta |
kaatuneina 3 upseeria ja 92 sotilasta | ||||||
Coatitin taistelu oli Italian–Etiopian sodan aikainen Italian ja Etiopian joukkojen välillä käyty yhteenotto Coatitissa nykyisessä Eritreassa 13. – 14. tammikuuta 1895. Taistelu päättyi italialaisten voittoon ja samalla sodan kiihtymiseen.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkujaan italialaisten tukema Akkele Guzayn etiopialainen kuvernööri Bahta Agos oli kapinoinut 15. joulukuuta 1894 ja julistanut alueen itsenäiseksi ulkomaalaisista. Hänen joukkonsa voitettiin Halain taistelussa, mutta italialaisten komentaja kenraali Oreste Baratieri epäili kapinan taustalla olleen Menelik II:n tukema ras Mengesha Yohannes.[1] Baratieri johti joulukuun lopulla henkilökohtaisesti joukkonsa Tigrayn alueelle leiriytyen ensin Adowassa.[2] Pian oli selvää, että italialaisilla ei ollutkaan kykyä kohdata Mengeshan joukkoja suoraan.[1] Mengesha uhkasi heidän huolto- ja viestiyhteyksiään takaisin Eritreaan.[2] Baratieri päätti vetäytyä takaisin Eritrean puolelle ja ras Mengeshan joukot seurasivat heitä Merebjoen yli.[1]
Taistelupaikka Coatitissa sijaitsi nykyisessä Eritrea.[1] Taistelukenttä Coatitissa oli hankalakulkuinen. Aluetta pilkkoivat jyrkät vuoret ja rotkot.[2] Italialaisten joukot käsittivät 3 684 eritrealaista sotilasta (askari), sekä 28 ratsumiestä, 105 italialaista sotilasta ja 66 italialaista upseeria. Mukana oli myös yski neljän vuoristotykin tykkipatteri. Etiopialaisten armeija käsitti noin 10 000 sotilasta.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelu alkoi italialaisten edetessä kohti etiopialaisten asemia aamulla 13. tammikuuta 1895. Etiopialaiset havahtuivat hyökkäykseen italian tykistön alettua tulittaa heidän leiriään. Yllätettyjen puolustajien onnistui kuitenkin koota rivinsä ja ryhtyä vastahyökkäyksen. Useimmat vastahyökkäykset tyrehtyivät alivoimaisten Italian eritrealaisten joukkojen eteen. Italialaiset jatkoivat vaihdellen pistinrynnäkköjen ja tulituksen välillä. Vasemmalla siivellä etiopialaisten onnistui kuitenkin työntää italialaisia taaksepäin, jolloin heidän koko rintamansa oli vetäydyttävä taaksepäin. Takana heidän asemansa olivat kuitenkin entistä vahvemmat ja he kestivät edelleen jatkuvat etiopialaisten hyökkäykset. Pari tuntia kestäneen taistelun jälkeen etiopialaiset päättivät viimein luopua vastahyökkäyksistä itse. Seuraavana päivänä 14. tammikuuta tehtiin vielä pienimuotoinen ponnettomaksi jäänyt hyökkäys, kunnes ras Mengesha vetäytyi joukkoineen samana yönä.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etiopialaiset olivat menettäneet kaatuneina noin 1 500 sotilasta ja haavoittuneina noin 3 000. Italialaisten tappiot olivat 3 upseeria ja 92 sotilasta kaatuneina, sekä 2 upseeria ja 227 sotilasta haavoittuneina.[1] Taistelun lopputulos pönkitti italialaisten uskoa omaan taistelukykyynsä. Toisaalta se johti myös harhaluuloihin italialaisten omien ja toisaalta heidän etiopialaisten vihollistensa kyvyistä.[2] Taistelu vaikutti myös Italian ja Etiopian välisten jännitteiden kasvuun ja siten se johti osaltaan kohti italialaisten tappiota myöhemmässä Adowan taistelusa..[1] Menelik II määräsi yleisen liikekannallepanon 17. syyskuuta 1895.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g David H. Shinn ja Thomas P. Ofcansky: Historical dictionary of Ethiopia, s. 73. Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-7457-2 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Sean McLachlan: Armies of the Adowa Campaign 1896 - The Italian Disaster in Ethiopia, s. 9–11. Osprey Publishing, 2011. ISBN 978 1 84908 458 1 (englanniksi)