Caltagirone
| Caltagirone | |
|---|---|
Caltagirone |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Italia |
| Alue | Sisilia |
| Metropolikaupunki | Catania |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Francesco Pignataro |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 382 km² |
| Korkeus | 608 m |
| Väkiluku (31.12.2015) | 38 686[1] |
| – Väestötiheys | 101 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
| Postinumero | 95041, 95040 |
| Suuntanumero(t) | 0933 |
Caltagirone (sisiliaksi Caltaggiruni) on kaupunki ja kunta Catanian metropolikaupungissa, Sisilian saarella, Italiassa. Se sijaitsee 70 kilometriä lounaaseen Catanian kaupungista. Caltagironen kunta on pinta-alaltaan 382 neliökilometriä ja siellä on asukkaita vajaat 40 000.
Kunnan rajanaapureita ovat Acate, Gela, Grammichele, Licodia Eubea, Mazzarino, Mazzarrone, Mineo, Mirabella Imbaccari, Niscemi, Piazza Armerina ja San Michele di Ganzaria.
Kaupunki on kuulu keramiikkateollisuudestaan. Keramiikan valmistus kaupungissa on vanhaa, ja se työllistää edelleen suuren määrän käsityöläisiä. Keramiikkataidetta näkyy myös kaupunkikuvassa kuten palatseissa, kirkoissa ja monumenteissa. Scalinata di Santa Maria del Monte on kuulut ulkoportaat, jotka on koristeltu kokonaan keraamisilla laatoilla.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Caltagironen alueella on ollut asutusta jo esihistoriallisilla ajoilla. Kunnan alueelta on löydetty kaksi nekropolia 1000-vuosituhannelta eaa. ja muita löydöksiä neoliittiselta kaudelta sekä varhaiselta pronsiskaudelta. Luoteeseen nykyisestä kaupunkikeskuksesta sijaitsee varhainen sikulien asutuskeskus.[3]
Kaupunki on saanut nimensä arabiasta. Arabit rakennuttivat alueelle linnan, jota kutsuttiin nimellä qal’at-al-ganom ("henkien linna"), sillä ympäröivissä luolissa uskottiin asuvan henkiä. Vuonna 1030 liguurit hyökkäsivät linnaan bysanttilaisen Georgios Maniakesin johdolla.[3]
Normannien ja Hohenstaufenin suvun hallinnassa kaupunki kukoisti ja siitä tuli keramiikkateollisuuden keskus. Vuoden 1693 maanjäristys aiheutti kaupungissa tuhoja, minkä seurauksena uudelleenrakentamisesta vastasivat useat kuuluisat arkkitehdit, kuten Rosario Gagliardi, Giuseppe Venanzio Marvuglia ja Natale Bonajuto.[3]
Kaupunkikuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääkatu Via Roma jakaa kaupungin kahteen osaan ja päättyy Scalinata di Santa Maria del Monte -portaille. Kadun varrella on monet kaupungin merkittävimmistä rakennuksista, ja useissa niistä on majolikakoristeita.[4]
Kadun eteläpäässä ovat Giovan Battista Filippo Basilen suunnittelema kaupunginpuutarha ja keramiikkamuseo Museo della Ceramica, joka sijaitsee Bonajuton suunnittelemassa pienessä teatterissa. Museo perustettiin vuonna 1965 ja siellä on keramiikkakokoelmia Sisilian eri osista ja eri aikakausilta.[5]
Via Roman varrella on muun muassa Casa Ventimiglia, joka on nimetty paikallisen majolikataiteilijan mukaan. Talon parveke on koristeltu näyttävillä majolikarakenteilla. Casa Ventimiglian vieressä on Franciscus Assisilaiselle omistettu kirkko ja silta, joka johtaa kaupungin ydinkeskustaan. Kaupunginmuseo sijaitsee entisessä vankilassa, Carcere Borbonicossa, joka rakennettiin 1700-luvun lopussa Bonajuton suunnitelmien mukaan. Hiekkakivestä tehty neliönmuotoinen rakennus on entisöity ja sen toisessa kerroksessa on kaupunginmuseon kokoelmat.[4]
Piazza Umberto I -aukion reunalla on Duomo di San Giuliano -katedraali, joka on normanniajalta. Sen julkisivun on suunnitellut Saverio Gulli art nouveau -tyylillä 1900-luvun alussa. Kirkossa on taideteoksia mm. Giuseppe Vaccarolta ja Saverio Fragapanelta. Lähellä ovat myös 1800-luvulta peräisin oleva kaupungintalo Corte Capitaniale ja tätä ennen kaupungintalona käytetty Palazzo Senatorio 1400-luvulta sekä yksilaivainen Chiesa del Gesù -kirkko, jossa on maalauksia mm. Filippo Paladinilta ja Polidoro da Caravaggiolta.[5]
Scalinata di Santa Maria del Monte -portaat vuodelta 1608 ovat Giuseppe Giacalonen suunnittelemat, ja niissä on 142 askelta. Portaat yhdistävät kaupungin ylä- ja alaosat toisiinsa. Ne on koristeltu värikkäillä majolikalaatoilla.[5] Portaiden alapäässä ovat vanhat San Giorgion ja San Giacomon korttelit, joissa on kapeita katuja ja uskonnollisia rakennuksia. Näihin kuuluvat Chiesa di San Domenico ja Chiesa del SS. Salvatore, jossa on poliitikko Luigi Sturzon mausoleumi, ja Chiesa di San Giorgio, jossa on flaamilaistaiteilija Rogier van der Weyden paneelimaalaus.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Istat - Istituto Nazionale di Statistica: Demographic Balance for the year 2015 and Resident Population from on 31st December Italian tilastokeskuksen väestötilasto alueittain, maakunnittain ja kunnittain. Arkistoitu 16.10.2017. Viitattu 7.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Caltagirone. the pottery city Italy Travel Guide. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c History of Caltagirone Sicily for Tourists. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Caltagirone valdinoto.com. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
- ↑ a b c Monuments of Caltagirone Sicily for Tourists. Viitattu 6. toukokuuta 2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Caltagirone Wikimedia Commonsissa
- Kunnan kotisivut (italiaksi)
Aci Bonaccorsi | Aci Castello | Aci Catena | Aci Sant’Antonio | Acireale | Adrano | Belpasso | Biancavilla | Bronte | Calatabiano | Caltagirone | Camporotondo Etneo | Castel di Iudica | Castiglione di Sicilia | Catania | Fiumefreddo di Sicilia | Giarre | Grammichele | Gravina di Catania | Licodia Eubea | Linguaglossa | Maletto | Maniace | Mascali | Mascalucia | Mazzarrone | Militello in Val di Catania | Milo | Mineo | Mirabella Imbaccari | Misterbianco | Motta Sant’Anastasia | Nicolosi | Palagonia | Paternò | Pedara | Piedimonte Etneo | Raddusa | Ragalna | Ramacca | Randazzo | Riposto | San Cono | San Giovanni la Punta | San Gregorio di Catania | San Michele di Ganzaria | San Pietro Clarenza | Sant’Agata li Battiati | Sant’Alfio | Santa Maria di Licodia | Santa Venerina | Scordia | Trecastagni | Tremestieri Etneo | Valverde | Viagrande | Vizzini | Zafferana Etnea