Carolina Hurricanes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Lähes koko artikkeli on vailla lähteitä.

Carolina Hurricanes
Historia New England Whalers
1972–1979 (WHA)
Hartford Whalers
1979–1997 (NHL)
Carolina Hurricanes
1997–
Perustettu 1972
Kaupunki Yhdysvallat Raleigh, Pohjois-Carolina
Kotiareena Lenovo Center
– kapasiteetti 18 680
Sarja NHL
Konferenssi Itäinen
Divisioona Metropolien
Värit                    
Toimitusjohtaja Yhdysvallat Eric Tulsky
Päävalmentaja Kanada Rod Brind’Amour
Kapteeni Kanada Jordan Staal
Omistaja Yhdysvallat Thomas Dundon
Yhteistyöseurat Yhdysvallat Chicago Wolves (AHL)
Stanley Cupit 1 (2006)
Konferenssin mestaruudet 2 (2002, 2006)
Divisioonan mestaruudet 6 (1999, 2002, 2006, 2021, 2022, 2023)

Carolina Hurricanes on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Raleigh Pohjois-Carolinan osavaltiossa. Seura kuuluu NHL:n Itäisen konferenssin Metropolien divisioonaan.

Vuoteen 1997 asti seura tunnettiin nimellä Hartford Whalers. Hurricanes voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Stanley Cup -mestaruutensa vuonna 2006.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seura perustettiin alun perin Connecticutin Hartfordissa, jossa se pelasi WHA-liigaa vuodet 1972–1979 nimellä New England Whalers. WHA:n lopetettua toimintansa vuonna 1979 seura liittyi NHL:ään, ja nimeksi vaihtui Hartford Whalers. Kauden 1996–1997 päätteeksi seura muutti Pohjois-Carolinaan ja nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa Hurricanes. Nimi on viittaus Pohjois-Carolinan alueella usein esiintyviin hurrikaaneihin[1].

Ensimmäiset kaksi kauttaan Pohjois-Carolinassa seura pelasi kotiottelunsa Greensboron Greensboro Coliseumissa 90 minuutin ajomatkan päässä Raleighista odottaessaan uuden areenan valmistumista.

Hurricanesin Stanley Cupin voittanut joukkue Valkoisessa talossa helmikuussa 2007.

Kaudella 2005–2006 Carolina Hurricanes voitti historiansa ensimmäisen Stanley Cupin. Loppuottelusarjassa vastustajana oli Edmonton Oilers. Hurricanes voitti sarjan voitoin 4–3.

Kausi 2016–2017 oli Carolina Hurricanesin ensimmäinen ilman seuraikoni Eric Staalia, joka oli ollut joukkueen kapteeni seitsemällä edellisellä kaudella. Seura ei nimennyt uutta kapteenia koko kaudella, vaan joukkue nimesi sen sijaan neljä varakapteenia, jotka olivat Jordan Staal, Justin Faulk, Victor Rask ja Jeff Skinner. Johtavien pelaajien hyvät otteet eivät kuitenkaan riittäneet kantamaan Hurricanesia pudotuspeleihin tuolla kaudella. Edellisen kerran joukkue oli päässyt pudotuspeleihin kaudella 2008–2009. Erityisesti vieraspelaaminen oli Hurricanesille vaikeaa koko kauden ajan. Joukkueen taso ailahteli, ja voittoputkea seurasi monta kertaa pitkähköjä tappioputkia.[2]

Kaudella 2017–2018 Hurricanes teki erikoisen ratkaisun nimeämällä joukkueelle kaksi kapteenia, joista Jordan Staal toimi kapteenina kotiotteluissa ja Justin Faulk vierasotteluissa.

Joulukuun 2022 lopussa Hurricanes rikkoi seuraennätyksensä voittamalla 11 ottelua perätysten.[3] Saman kauden pudotuspeleissä toukokuussa 2023 Hurricanes ylsi myös harvinaiseen saavutukseen tehden kolme alivoimamaalia samassa pudotuspeliottelussa. Tähän on kyennyt vain kolme joukkuetta ennen Hurricanesia. Mikään joukkue ei ollut onnistunut vastaavassa 40 vuoteen ennen Hurricanesia.[4]


Tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New England Whalers (WHA-liigassa)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1972–1979
    1972–1979

Hartford Whalers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1979–1992
    1979–1992
  • 1992–1997
    1992–1997

Carolina Hurricanes

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1997–1999
    1997–1999
  • 1999–
    1999–

Kaudesta 1997–1998 kauteen 2010–2011

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi GP W L T OTL Pts GF GA PIM Runkosarja Pudotuspelit
1997–1998 82 33 41 8 -- 74 200 219 1455 divisioonan 6. ei pudotuspeleihin
1998–1999 82 34 30 18 -- 86 210 202 1158 divisioonan 1. konferenssin neljännesfinaalit, 2–4 tappio Boston Bruinsille
1999–2000 82 37 35 10 -- 84 217 216 799 divisioonan 3. ei pudotuspeleihin
2000–2001 82 38 32 9 3 88 212 225 1083 divisioonan 2. konferenssin neljännesfinaalit, 2–4 tappio New Jersey Devilsille
2001–2002 82 35 26 16 5 91 217 217 1022 divisioonan 1. loppuottelusarjaan, 1–4 tappio Detroit Red Wingsille
2002–2003 82 22 43 11 6 61 171 240 1208 divisioonan 5. ei pudotuspeleihin
2003–2004 82 28 34 14 6 76 172 209 1102 divisioonan 3. ei pudotuspeleihin
2004–2005 Kausi peruttiin työsulun vuoksi.
2005–2006 82 52 22 -- 8 112 294 260 1107 divisioonan 1. mestari Edmonton Oilersia vastaan otteluvoitoin 4-3
2006–2007 82 40 34 -- 8 88 241 253 1007 divisioonan 3. ei pudotuspeleihin
2007–2008 82 43 33 -- 6 92 250 246 1165 divisioonan 2. ei pudotuspeleihin
2008–2009 82 45 30 -- 7 97 236 221 786 divisioonan 2. konferenssin loppuotteluihin, 0-4 Pittsburgh Penguinsille
2009–2010 82 35 37 -- 10 80 230 256 944 divisioonan 3. ei pudotuspeleihin
2010–2011 82 40 31 -- 11 91 236 239 835 divisioonan 3. ei pudotuspeleihin

GP = ottelut, W = voitot, L = tappiot, T = tasapelit, OTL = tappiot jatkoajalla, Pts = pisteet, GF = tehdyt maalit, GA = päästetyt maalit, PIM = jäähyminuutit

Joukkue kaudella 2024–2025

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carolina Hurricanes kaudella 2024–2025
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 1. marraskuuta 2024

Joukkueenjohto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt numerot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueessa pelanneet suomalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomo Ruutu edusti Carolinaa seitsemän kautta

[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carolina Hurricanes.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carolina_Hurricanes&oldid=22742311”