Adlai Stevenson
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Adlai Stevenson | |
|---|---|
| Illinoisin 31. kuvernööri | |
| Varakuvernööri | Sherwood Dixon |
| Edeltäjä | Dwight H. Green |
| Seuraaja | William Stratton |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1900 Los Angeles |
| Kuollut | 14. heinäkuuta 1965 Lontoo |
| Puoliso | Ellen Borden |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraatit |
| Uskonto | Unitaariuniversalismi |
Nimikirjoitus |
|
Adlai Ewing Stevenson II (5. helmikuuta 1900 – 14. heinäkuuta 1965) oli yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko, Illinoisin osavaltion kuvernööri ja YK-lähettiläs. Hän pyrki presidentiksi demokraattien riveissa vuoden 1952 vaaleissa sekä 1956 vaaleissa, tulematta kuitenkaan valituksi kummallakaan kerralla.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Adlai Stevenson syntyi merkittävään illinoislaiseen poliitikkosukuun. Hänen isoisänsä Adlai E. Stevenson I oli Grover Clevelandin varapresidentti[1], ja hänen isänsä Lewis Stevenson toimi Illinoisin osavaltion valtiosihteerinä (Secretary of State). Adlai Stevenson suoritti kandidaatintutkinnon Princetonin yliopistossa ja siirtyi sen jälkeen isänsä toivomuksesta Harvardin yliopistoon lukemaan lakia. Stevenson jätti opintonsa kesken ja ryhtyi toimittajaksi sukunsa omistamaan sanomalehteen The Daily Pantagraphiin, mutta saatuaan keskustella kuuluisan korkeimman oikeuden tuomarin Oliver Wendell Holmesin kanssa hän jatkoi opintojaan työn ohella ja valmistui 1926 lakimieheksi.
Virkamiesura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1926–1948 Stevenson työskenteli asianajajana Chicagossa ja hoiti useita valtiollisia virkoja. Toisen maailmansodan aikana 1940–1944 hän toimi Yhdysvaltain laivaston ylimpänä lakimiehenä. Sodan jälkeen Stevenson työskenteli ulkoministeriössä ja toimi 1945–1946 Yhdysvaltojen edustajana YK:n perustamisneuvotteluissa Lontoossa. Vuonna 1948 Stevenson lähti sukunsa viitoittamalle poliittiselle uralle ja asettui ehdolle kotiosavaltionsa Illinoisin kuvernööriksi. Hän voitti vaalit ylivoimaisesti ja palveli virassa yhden nelivuotiskauden. Kuvernöörinä Stevenson saavutti suosiota hyvillä puhelahjoillaan ja työteliäisyydellään. Hänen kautensa suurimpiin saavutuksiin kuuluivat osavaltion tieverkoston parantaminen, poliisitoimen uudistaminen ja laittoman uhkapelin kitkeminen.
Politiikkaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Istuvan presidentin Harry S. Trumanin ehdotuksesta Stevenson asettui demokraattien ehdokkaaksi vuoden 1952 presidentinvaaleihin. Vaalikamppailussa Stevenson loi itsestään kuvan älykkäänä ja sanavalmiina intellektuellina, mikä toi hänelle liberaaleja kannattajia mutta vieraannutti konservatiivisempiä äänestäjiä. Vastapuoli kuvasi Stevensonia lepsuksi liberaaliälyköksi, ja republikaanien varapresidenttiehdokas Richard Nixon kutsui häntä "munapääksi" (Egghead, slangisana jolla tarkoitettiin todellisuudesta vieraantunutta älykköä). Lopullisessa vaalissa republikaanien Dwight D. Eisenhower oli ylivoimainen: Stevenson voitti vain yhdeksässä osavaltiossa viidestäkymmenestä ja sai 89 valitsijamiestä 531:stä.
Vuoden 1956 presidentinvaaleissa suosittua Stevensonia pidettiin itsestään selvänä ehdokkaana, ja hän voitti demokraattien esivaalin helposti. Stevenson kampanjoi energisesti ja piti kampanjan aikana yli 300 puhetta, joissa hän esitteli liberaalia ohjelmaansa "uuden Amerikan" rakentamiseksi. Istuvalla presidentillä D. D. Eisenhowerilla oli kuitenkin valtteja puolellaan: hänen aikanaan Yhdysvaltain talous oli kukoistanut, ja lisäksi syksyllä 1956 puhkesi useita kansainvälisiä kriisejä (Unkarin kansannousu ja Suezin kriisi) jotka saivat äänestäjät siirtymään kenraali Eisenhowerin taakse. Vaaleissa Stevensonin saalis oli vielä edelliskertaakin huonompi: seitsemän osavaltiota ja 73 valitsijamiestä.
Stevenson pyrki ehdolle myös vuoden 1960 vaaleihin, mutta hävisi puolueen esivaalissa John F. Kennedylle, joka voitti myös varsinaisen presidentinvaalin. Noustuaan presidentiksi Kennedy nimitti Stevensonin Yhdysvaltain YK-lähettilääksi, jossa virassa hän vietti elämänsä viimeiset vuodet ja puolusti tarmokkaasti maansa politiikkaa, vaikkei ollutkaan henkilökohtaisesti aina samaa mieltä Kennedyn kanssa. Kuuban kriisin aikana 1962 Stevenson ja Neuvostoliiton lähettiläs Valerian Zorin kävivät kuuluisan yhteenoton YK:n turvallisuusneuvoston kriisikokouksessa. Stevenson tivasi Zorinilta sijoittaako Neuvostoliitto ohjuksia Kuubaan, ja ilmoitti olevansa valmis odottamaan vastausta "kunnes helvetti jäätyy" (engl. "Until Hell freezes over") . Kun Zorin oli vastannut kieltävästi, Stevenson esitteli nipun valokuvia, jotka todistivat että Kuubassa oli neuvosto-ohjuksia ja että Zorin oli juuri valehdellut.
Loppu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Adlai Stevenson kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 1965, 65-vuotiaana, ollessaan vierailulla Lontoossa. Hänet on haudattu sukuhautaan Illinoisin Bloomingtoniin.
Triviaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuuluisan poliittisen kaskun mukaan eräs demokraattien kannattaja totesi presidentinvaalien aikana Stevensonille, että tämä saisi "jokaisen ajattelevan ihmisen äänen", ja Stevenson vastasi "kiitos paljon, mutta valitettavasti tarvitsen enemmistön".
- Näyttelijä Peter Sellers kertoi, että presidentti Merkin Muffleyn hahmo, jota hän esitti klassikkoelokuvassa Tohtori Outolempi, oli muokattu Adlai Stevensonin mukaan.