Aleksandr Ostrovski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aleksandr Ostrovski
Александр Николаевич Островский
Vasili Perovin maalaus Aleksandr Ostrovski vuonna 1871, Tretjakovin galleria.
Vasili Perovin maalaus Aleksandr Ostrovski vuonna 1871, Tretjakovin galleria.
Henkilötiedot
Koko nimi Aleksandr Nikolajevitš Ostrovski
Syntynyt12. huhtikuuta (J: 31. maaliskuuta) 1823
Moskova, Venäjän keisarikunta
Kuollut14. kesäkuuta (J: 2. kesäkuuta) 1886
Štšelykovo, Kostroman kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Ammatti kirjailija
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Aleksandr Nikolajevitš Ostrovski (ven. Алекса́ндр Никола́евич Остро́вский); (12. huhtikuuta (J: 31. maaliskuuta) 1823 Moskova, Venäjän keisarikunta – 14. kesäkuuta (J: 2. kesäkuuta) 1886 Štšolkovon tila, Kinešman piiri (nyk. Kostroman alueen Ostrovskin alue),[1] Kostroman kuvernementti, Venäjän keisarikunta) oli venäläisen näytelmäkirjallisuuden isä. Häntä pidetään kriittisenä realistina.[2]

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen isänsä Nikolai Fjodorovitš Ostrovski (1796-1853)[3] oli papin poika, joka opiskeli Kostroman seminaarissa ja Moskovan teologisessa akatemiassa, mutta alkoi harjoittaa oikeuslakimiehenä kiinteistö- ja kauppa-asioita. Hän nousi kollegiasessorin arvoon ja sai vuonna 1839 aatelisarvon.[4][5][6][7]

Äiti Ljubov Ivanovna Savvina (1803-1831[8])[9] oli suntion ja öylätintekijän tytär, joka kuoli kun Aleksandr ei ollut vielä yhdeksänvuotias. Perheessä oli kymmenen lasta, joista kolme eli aikuisiksi asti: Aleksandr[10], Natalia[11] ja Mihail.[12] Nuorempi veli oli valtiomies Mihail Ostrovski. Nikolai Fjodorovitšin aseman ansiosta perhe eli yltäkylläisyydessä. Lasten koulutukseen kiinnitettiin suurta huomiota, he saivat kotiopetusta. Viisi vuotta myöhemmin isä meni naimisiin ruotsalaisen paronitar Emilia Andrejevna von Tessinin (1812-1898)[13] kanssa.[5][6][4]

Äitipuoli huolehti lapsista ja jatkoi heidän kouluttamistaan. Hän järjesti uudelleen talon patriarkaaliset tavat, jolloin se näytti enemmän eurooppalaiselta kartanolta ja varmisti, että hänen lapsipuolensa saivat korkealaatuista koulutusta. Emilia Andrejevnalla oli neljä omaa lasta, joista yhdestä, Pjotr ​​Ostrovskista, tuli myöhemmin Aleksandrin hyvä ystävä. Hän osasi useita eurooppalaisia ​​kieliä, soitti pianoa ja opetti Aleksandrin lukemaan nuotteja.[14][15]

Ostrovskin lapsuus ja osa nuoruudestaan ​​kuluivat Zamoskvoretšijen kauppiaskaupunginosassa Moskovan Kremliä vastapäätä, toisella puolella jokea. Isänsä suuren kirjaston ansiosta hän tunsi varhain venäläisen kirjallisuuden ja tunsi intohimoa kirjoittamiseen, mutta isä halusi tehdä hänestä asianajajan. Vuonna 1835 Ostrovski tuli Moskovan maakunnan 1. kymnaasin kolmannelle luokalle, jonka jälkeen vuonna 1840 hän isänsä pyynnöstä siirtyi Moskovan yliopiston lainopilliseen tiedekuntaan. Hän epäonnistui yliopistokurssin suorittamisessa eikä läpäissyt roomalaisen oikeuden tenttiä ja anoi eroa vuonna 1843. Hänen isänsä nimitti hänet sihteeriksi perustuslakioikeuteen, ja vuoteen 1850 asti tuleva näytelmäkirjailija palveli Moskovan tuomioistuimissa. Vuonna 1845 hän sai siirron kauppaoikeuteen, jossa hän käsitteli lahjonta- ja korruptiorikoksia.[4][5][6][7]

Virkaura avasi hänelle tilaisuuden tutustua Moskovan kauppiasluokan elämään ja tapoihin. Synnynnäinen rakkaus teatteriin kannusti häntä käsittelemään havaintojaan draamoissa. Ensimmäistä onnistunutta kokeilua Kuvaelmia perheonnesta (1847) seurasi tiiviiseen tahtiin sarja näytelmiä, joissa tulee näkyviin tekijän tarkka elämäntuntemus, kekseliäisyys ja taito esittää tyypillisiä, aitovenäläisiä kansallisominaisuuksia.[16]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1847 Ostrovski tapasi Jauzan naapurustossa asuneen Agafia Ivanovnan (1825-1867),[17] alempaan keskiluokkaan kuuluvan 24-vuotiaan naisen ja heillä alkoi suhde. On todennäköistä, että hänen vanhempansa olivat entisiä maaorjia. Isänsä voimakkaasta vastustuksesta huolimatta Ostrovski otti perheen poissa ollessaan vuoden 1849 puolivälissä Agafian asumaan avokumppaninaan. Avioliitto ei ollut tullut kyseeseen, eikä Agafia (Gasha) koskaan vaatinut sitä. Ostrovski ei ilmeisesti odottanut suhteen olevan kestävä, mutta 'Gasha' pysyi hänen kanssaan kuolemaansa asti vuoteen 1867. Vähänkoulutettu, mutta lahjakas ja älykäs nainen, jolla oli perusteellinen tietämys alempien luokkien elämästä, vaikutti näytelmäkirjailijan tuotantoon. Agafia oli hänen teostensa ensimmäinen lukija ja kriitikko. Kaikki heidän viisi lastaan kuolivat pieninä.[17][18]

Työskennellessään näytelmän Ukkosilma parissa vuonna 1859 Ostrovski vietti jonkin aikaa Davidkovossa ja Ivankovossa lähellä Moskovaa, näyttelijöiden kokoontumispaikoissa. Siellä hän oli romanttisessa suhteessa näyttelijä Ljubov Nikulina-Kositskajaan (1827–1868), jota hän ilmeisesti piti näytelmän henkilön Katerinan esikuvana. Kositskajan olemassaolevista kirjeistä päätellen Ostrovski oli mielipuolisesti rakastunut ja lupasi "nostaa" hänet "jalustalle". Tahollaan naimisissa oleva Kositskaja oli varautunut ja muistutti rakastajaansa hänen velvollisuuksistaan ​​avokumppaniaan kohtaan. Kahden vuoden epävarmuuden jälkeen Ostrovski kosi, ja nyt leskeksi jäänyt Kositskaja hylkäsi hänen avioliittotarjouksensa. Kositskaja oli rakastunut nuoreen ihailijaansa Sokoloviin, mahtailevaan rikkaaseen kauppiaanpoikaan, joka ensin tuhlasi omat rahansa ja sitten naisen rahat, kunnes jätti tämän. Koko tämä onneton rakkaus osoittautui Ostrovskille kipeäksi ja nöyryyttäväksi kokemukseksi.[19]

1860-luvun alussa Ostrovski tapasi Maria Vasiljevna Vasiljevan, Malyi-teatterin näyttelijän, jonka kanssa hän aloitti suhteen vuonna 1864. Vuonna 1864 syntyi Aleksandr; vuonna 1866 syntyi Mihail ja vuonna 1867 syntyi Maria. Lapsia oli kaikkiaan kuusi, mutta kolme heistä kuoli varhaislapsuudessaan. Vuonna 1869, avovaimo Agafia Ivanovnan kuoltua, Ostrovski ja Vasiljeva menivät naimisiin.[19][15]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Ostrovski aloitti näytelmäkirjailijana, Venäjällä oli jo laaja ja vakiintunut teatterilaitos. Vierasperäisen ohjelmiston hallitsemalla näyttämöllä Ostrovskin satiiriset tapainkuvaukset tarkastelivat venäläisyyttä ja aikansa yhteiskuntaa perhe- ja omaisuussuhteiden näkökulmasta. Ostrovski oli erittäin tuottelias kirjailija: hänen tuotantoonsa kuuluu 47 näytelmää, joihin kuuluu tragedioita ja komedioita, historiallisia näytelmiä sekä satunäytelmä Snegurotška (ven. Снегурочка, Lumityttö, 1873).[2]

Aiheina hänellä olivat itsekkyys, rahanahneus ja lahjukset, joita hän kuvaa Moskovan kauppiaiden elämän kautta huumorilla höystettynä. Monet säveltäjät, kuten Nikolai Rimski-Korsakov ja Leoš Janáček ovat saaneet aiheita hänen näytelmistään. Tunnettuja näytelmiä ovat mm. Ukonilma, Metsä ja Syyttömästi syylliset.[16] Ostrovski toi näyttämölle realismin sekä aiheissa että käsittelytavassa. Hänen näyttämöhahmonsa eivät ole karikatyyrejä vaan tavanomaisia ihmistyyppejä, jotka yleisö saattoi tunnistaa omasta elämästään, joita ei ennen Ostrovskia ollut nähty teattereiden näyttämöillä.[2]

Ostovski toimi uransa alussa konservatiivisessa Moskovitjanin -lehdessä, mutta siitä huolimatta hänen näytelmänsä saivat esim. radikaalikriitikko Dobroljubovin hyväksynnän.[2] Ostrovskin useimmat teokset liittyvät aiheiltaan venäläiseen kauppiassäätyyn, jonka sivistymättömyyttä, voitonhimoa (suden suuta ja ketun häntää) ja itsekästä omapäisyyttä hän säälimättä arvosteli. Tosin hän liikkui historiallisenkin draaman alalla (Vale-Dimitri ven. Дмитрий Самозванец и Василий Шуйский, 1866) ja (Vasilisa Melentjeva ven. Василиса Мелентьева, 1867), kykenemättä kuitenkaan luomaan mitään erikoista.[16]

Aleksandr Ostrovski, Sergei Lvovits Levitskin valokuva 1856

Ostrovskin näytelmiä ovat muun muassa Me sovimme omiemme kanssa (ven. Свои люди - сочтемся, 1850), Köyhä morsian (ven. Бедная невеста, Bednaja nevesta, 1852), Köyhyys ei ole synti (ven. Бедность не порок, Bednost ne porok, 1854), Älä elä tahtosi mukaan (ven. Не так живи, как хочется, 1855), Ukkosilma (ven. Гроза, Groza, 1860), Metsä (ven. Лес, Les, 1872). Ensinnä mainitun huvinäytelmän ilmestyminen herätti tyytymättömyyttä vaikutusvaltaisissa kauppiaspiireissä, ja siitä syystä hän menetti virkansa. Näytelmää saatiin esittää näyttämöllä vasta kymmenen vuotta myöhemmin.[16]

Ostrovski oli myös huomattava venäläisen teatteritoiminnan vaikuttaja, jonka johdolla näyttelijöiden palkkatasoa ja näytelmäkirjailijoiden tekijänoikeussuojaa parannettiin. Hän ohjasi näytelmiään Moskovassa ja osallistui näyttelijöiden realistisen ilmaisutavan kehittämiseen. Hän pyrki uudistamaan Venäjän laitosteattereita ja vapauttamaan niiden toiminnan hoviministeriön byrokratiasta.[2]

Ostrovski nimitettiin vuonna 1885 Moskovan keisarillisten teatterien johtajaksi, mutta pian sen jälkeen seurannut kuolema esti häntä panemasta toimeen niitä uudistuksia, joita hän uudessa virassaan aikoi toteuttaa. Ostrovski on kääntänyt venäjäksi muun muassa William Shakespearen ja Miguel Cervantesin tuotantoa. Hänen kootut teoksensa ilmestyivät vuonna 1885, käännökset vuonna 1886.[16]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostrovski oli 1800-luvun jälkipuoliskon huomattavin venäläinen näytelmäkirjailija. Vaikka hänen maineensa ei ole Venäjän ulkopuolella yhtä suuri kuin aikalaistensa Ivan Turgenevin, Fjodor Dostojevskin ja Leo Tolstoin, Venäjällä hänen näytelmänsä ovat klassikkoja ja kuuluvat edelleen teattereiden ohjelmistoon. Ivan Turgenev kutsui häntä "kauppiasluokan Shakespeareksi". [2]

Suomessa esitettyjä näytelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaistuja näytelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tuottoisa paikka: näytelmä (Dohodnoe mesto); suomentanut ja sovittanut Jukka Voutilainen, Helsinki: Yleisradio 1990.
  • Konnan muistiinpanot – hänen itsensä tekeminä: viisinäytöksinen komedia (Na vsjakogo mudretsa dovolno prostoty); suom. Esa Adrian, Helsinki: Suomen Teatteriliitto 1978
  • Ukonilma: viisinäytöksinen näytelmä (Groza), suom. Eino Kalima, Helsinki: Suomen Teatteriliitto: Näytelmäkulma i.a.
  • Vasilisa Melentjeva, Karisto, 1911

Julkaisemattomia näytelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähde[20]
  • Diivat ja ihailijat
  • Huijarin muistiinpanot
  • Komeljanttarit
  • Konkurssi
  • Konnan muistiinpanot hänen itsensä tekeminä
  • Metsä
  • Riivattu raha
  • Sattuu vahinko viisaallekin
  • Sudet ja lampaat
  • Syyttömästi syylliset
  • Ukkois-ilma
  • Ukkosilma
  • Ukonilma
  • Älä istu toisen rekeen
  • Laskiaisena[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Большая российская энциклопедия 2004–2017 / "Great Russian Encyclopedia" Министерство культуры Российской Федерации (Минкультуры России) / Kulttuuriministeriö Venäjän federaatio (Venäjän kulttuuriministeriö). Tieteellinen kustantamo "Great Russian Encyclopedia".
  2. ↑ a b c d e f Turoma, Sanna. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Realismin huippukausi. Kirjallisuus radikalisoituu”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 298-300. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450
  3. ↑ РРФ Николай Федорович Островский rgfond-ru.1gb.ru.
  4. ↑ a b c Варнеке, Б. В. / Warneke, B.V.: Островский, Александр Николаевич. Русский биографический словарь : в 25 томах. T. 12 / Ostrovsky, Alexander Nikolaevich. Russian Biographical Dictionary: in 25 volumes. Vol.12, s. 425-448. СПб / St. Petersburg: Обезьянинов — Очкин / Obezyaninov - Ochkin, 1902.
  5. ↑ a b c Вейнберг, П. И. / Weinberg, P. I.: Островский, Александр Николаевич. Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона : в 86 т. (82 т. и 4 доп.). T. XXII / Ostrovsky, Alexander Nikolaevich. Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron: in 86 volumes (82 volumes and 4 additional).T. XXII, s. 352-355. СПб. / St. Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b c Варнеке, П. Б. В. (под ред.) Половцов, A. A. / Varneke, P. B. V. (ed.) Polovtsov, A. A.: Островский, Александр Николаевич. Русский биографический словарь Т. 12. / Ostrovsky, Alexander Nikolaevich. Russian biographical dictionary. Т. 12. s. 425-448. СПб. / St. Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ a b Островский Александр Николаевич — биография, жизнь и творчество / Ostrovsky Alexander Nikolaevich - biography, life and work school-city.by. Arkistoitu 2.2.2014. Viitattu 12.2.2023.
  8. ↑ Под редакцией Николаева, П. А.: Островский А. Н.: биобиблиографическая справка, Источник: "Русские писатели". Биобиблиографический словарь. Том 2. М--Я. 1990. М., "Просвещение".
  9. ↑ РРФ Любовь Ивановна Саввина rgfond-ru.1gb.ru.
  10. ↑ РРФ Александр Николаевич Островский rgfond-ru.1gb.ru.
  11. ↑ РРФ Наталья Николаевна Островская rgfond-ru.1gb.ru.
  12. ↑ РРФ Михаил Николаевич Островский rgfond-ru.1gb.ru.
  13. ↑ РРФ бар. Эмилия Андреевна фон Тессин rgfond-ru.1gb.ru.
  14. ↑ Kholodov, E.: Biography of A. N. Ostrovsky. Plays by A.N. Ostrovsky. s. 230-255. Detskaya Literatura, 1969. ven.
  15. ↑ a b Zhuravlyova, A.I. Ed. P.A. Nikolayev.: "Alexander Nikolayevich Ostrovsky". Russian Writers. Bibliographic dictionary. Prosveshchenye Publishers, 1990. ven.
  16. ↑ a b c d e Tietosanakirja osa 6, palsta 1680. (Ostrovskij, Aleksandr Nikolajevitš) Tietosanakirja Osakeyhtiö, 1914. Teos Runeberg-projektissa.
  17. ↑ a b РРФ Агафья Иванова НН rgfond-ru.1gb.ru.
  18. ↑ The Complete A. N. Ostrovsky. Vol.10, ss. 350-360. Myös: Commentaries to Ostrovsky's diaries. A. N. Ostrovsky. Diaries and letters. s. 199. Moscow, Leningrad. Academia.
  19. ↑ a b Lakshin, Vladimir: "Alexander Nikolayevich Ostrovsky". Iskusstvo, Moscow. Life in Art series, 1982. ven.
  20. ↑ Ostrovski Aleksandr Ilona. Arkistoitu 8.11.2022. Viitattu 31.5.2021.
  21. ↑ Rantala, Risto & Turtia, Kaarina (toim.): ”Ostrovski, Alexandr”, Otavan kirjallisuustieto, s. 557. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aleksandr_Ostrovski&oldid=22690918”