Askia Ishaq II
Ishaq II (? – 1592) oli songhaivaltakunnan hallitsija eli askia vuosina 1588–1591. Hänen aikanaan käytiin Marokon–songhaivaltakunnan sota, jonka seurauksena valtio käytännössä lakkasi olemasta.
Pitkään hallinneen askia Dawudin kuoltua vuonna 1582/1583 songhaivaltakunta joutui jälleen sekasorron tilaan. Hallitsijaksi nousi hänen poikansa Muhammad al-Hajj, joka vangitutti kapinoivat veljensä Muhammad Bonkanan ja al-Hadin. Sairas al-Hajj syrjäytettiin vuonna 1586 ja askiaksi nimitettiin hänen veljensä Muhammad Bani. Tämän kuoltua vuonna 1588 askiaksi valittiin Dawudin poika Ishaq. Uusi hallitsija kukisti timbuktulaisten tukeman veljensä Muhammad al-Sadiqin kapinan ja tuhosi hänen kannattajansa. Tämän seurauksena songhaivaltakunnan mahdollisuudet torjua alueen valloitusta tavoitelleen Marokon sulttaanin Ahmad al-Mansurin hyökkäys heikkenivät.[1]
Ishaq teki kaksi sotaretkeä Gurman animisteja vastaan ja valmisteli retkeä Nigerjoen varrelle Kalaan, kun Marokon hyökkäys keskeytti hänen suunnitelmansa. Ahmad al-Mansur oli saanut tietää songhaivaltakunnan haavoittuvasta tilasta ja lähetti Ishaqille kirjeen, jossa hän vaati jälleen oikeutta verottaa Taghazan suolakaivoksia. Ishaq vastasi kiivassanaisella viestillä, johon hän liitti keihään ja kaksi hevosenkenkää.[2]
Jawdarin johtamat marokkolaiset ylittivät Saharan, saapuivat Nigerjoelle ja löivät songhaiarmeijan helposti tuliaseillaan Tondibin taistelussa 13. maaliskuuta 1591. Ishaq pakeni Nigerjoen yli ja Jawdarin joukot marssivat tyhjäksi jätettyyn Gaoon. Songhaivaltakunnan hallitsija pyysi rauhaa ja tarjosi marokkolaisille kultaa ja orjia vastineeksi vetäytymisestä. Ahmad al-Mansur kieltäytyi ja korvasi Timbuktuun vetäytyneen Jawdarin uudella käskynhaltijalla Mahmud bin Zargunilla, joka sai tehtäväkseen jatkaa alueen valloitusta.[3]
Mahmudin ja Ishaqin joukkojen taistelu käytiin Zanzanissa 14. lokakuuta 1591. Songhait kärsivät tappion ja Ishaq pakeni Dendiin. Songhaiden sotilaskomentajat julistivat uudeksi askiaksi Ishaqin veljen Muhammad Gaon ja ajoivat entisen hallitsijan Gurmaan, jossa hänet tapettiin maalis-huhtikuussa 1592. Mahmud sai pian kiinni Muhammad Gaon ja teloitti hänet. Dendissä vastarintaa jatkaneiden songhaiden askiaksi tuli Ishaqin veli Nuh.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gomez, Michael A.: African Dominion: A New History of Empire in Early and Medieval West Africa. Princeton & Oxford: Princeton University Press, 2018. ISBN 978-0691177427