Black Swan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Black Swan
Ohjaaja Darren Aronofsky
Käsikirjoittaja
  • Mark Heyman
  • Andres Heinz
  • John McLaughlin
Tuottaja
  • Jon Avnet
  • Mike Medavoy
  • Scott Franklin
  • Arnold Messer
  • Brian Oliver
  • Brad Fischer
  • Rick Schwartz
  • Peter Fruchtman
Säveltäjä Clint Mansell
Kuvaaja Matthew Libatique
Leikkaaja Andrew Weisblum
Pukusuunnittelija Amy Westcott
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Fox Searchlight Pictures
Levittäjä Fox Searchlight Pictures
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 3. joulukuuta 2010
Suomi 4. maaliskuuta 2011
Kesto 108 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 13 000 000 dollaria
Tuotto 329 398 046 dollaria[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Black Swan on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut Darren Aronofskyn ohjaama yhdysvaltalainen jännityselokuva, jonka pääosissa ovat Natalie Portman, Vincent Cassel ja Mila Kunis. Elokuva sai ensi-iltansa 1. syyskuuta 2010 Venetsian elokuvajuhlien avajaiselokuvana, ja Yhdysvalloissa 3. joulukuuta 2010. Suomessa ensi-ilta oli 4. maaliskuuta 2011. Elokuva kertoo Joutsenlampi-baletin tuotannosta arvostetussa New York City Ballet'ssa. Tanssija Nina Sayersin (Portman) täytyy muuntautua sekä viattoman valkoisen joutsenen rooliin että aistillisen mustan joutsenen rooliin. Mustan joutsenen rooli saa Ninan mielen järkkymään.[2]

Black Swan on voittanut lukuisia palkintoja ja elokuva oli ehdolla viidessä Oscar-palkintokategoriassa: elokuva, ohjaus, naispääosa, kuvaus ja leikkaus. Viidestä ehdokkuudesta lähti kotiin yksi palkinto, kun Natalie Portman voitti parhaan naispääosan Oscarin. Erityisesti Natalie Portman sai ylistystä tähtiballerinan roolistaan ja voitti siitä Oscarin lisäksi muun muassa Golden Globen, BAFTAn ja SAG-palkinnon.[3]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nina Sayers (Natalie Portman) on New Yorkin maineikkaan balettiseuran nuori tanssija. Hän asuu yhdessä neuroottisen äitinsä Erican (Barbara Hershey) kanssa, joka on entinen tanssija ja joutui lopettamaan uransa 28-vuotiaana ryhtyessään odottamaan Ninaa.

Balettiseura valmistelee kauden ensimmäiseksi esityksekseen Tšaikovskin Joutsenlampea. Baletin ohjaajan, Thomas Leroyn (Vincent Cassel), on valittava esitystä varten uusi päätanssija, sillä hän on laittanut edellisen primaballerinansa Beth MacIntyren (Winona Ryder) pakolliselle eläkkeelle.

Joutsenlammen pääroolin tanssijan on hallittava niin viaton ja herkkä valkoisen joutsenen Odetten rooli kuin myös tämän pimeän ja sensuellin pahan kaksosen, mustan joutsenen, Odilen osa. Nina valitaan yhdeksi ehdokkaaksi kilpailemaan baletin pääosasta yhdessä monien muiden tanssijoiden kanssa.

Ninan koe-esiintyminen ei kuitenkaan suju hyvin. Hän tapaa Thomasin myöhemmin kahden kesken ja pyytää tältä baletin pääosaa. Thomas kertoo Ninalle, että tämän jäykkä tanssitekniikka tekisi tästä loistavan valkoisen joutsenen mutta että tältä puuttuu mustan joutsenen rooliin vaadittava intohimo. Sitten Thomas suutelee Ninaa väkisin, kunnes tämä puree häntä.

Myöhemmin Nina saa huomata, että hänet on valittu joutsenkuningattareksi. Baletin kunniaksi järjestetyissä juhlissa juopunut Beth haastaa riitaa Thomasin ja Ninan kanssa. Myöhemmin hän jää auton alle loukkaantuen vakavasti, ja Thomas uskoo hänen yrittäneen itsemurhaa.

Nina alkaa kokea outoja tapahtumia ympärillään. Thomas puolestaan alkaa arvostella yhä enemmän Ninan ”tunteetonta” mustaa joutsenta ja käskee Ninaa lakata olemasta perfektionisti ja yksinkertaisesti heittäytymään roolin valtaan. Nina tapaa myös balettiseuraan liittyneen uuden tanssijan, Lilyn (Mila Kunis), joka Thomasin mukaan hallitsee sen intohimon, joka Ninalta puuttuu.

Lilyn ja Ninan suhde viilenee melko nopeasti Lilyn tahdittomuuden vuoksi. Lily yrittää kuitenkin hyvitellä käytöstään saapumalla Ninan kotiin ja kutsumalla tämän ulos. Nina epäröi ensin, mutta päättää lopulta liittyä Lilyn seuraan äitinsä vastusteluista huolimatta. Yökerhossa ollessaan Lily tarjoaa Ninalle ekstaasia. Kun Nina viimein palaa kotiin, hän riitelee jälleen äitinsä kanssa. Nina lukittautuu huoneseensa ja harrastaa Lilyn kanssa seksiä.

Seuraavana aamuna Nina herää huoneessaan yksin ja huomaa olevansa myöhässä harjoituksista. Kun Nina saapuu tanssistudiolle, hän näkee Lilyn esiintyvän joutsenkuningattarena. Raivostunut Nina menee Lilyn luokse ja kysyy tältä, miksei tämä herättänyt häntä aamulla. Lily vastaa viettäneensä edellisen yön erään yökerhossa tapaamansa miehen kanssa. Näin ollen paljastuu, että Nina on kuvitellut kaiken, mitä hänen ja Lilyn välillä tapahtui edellisyönä.

Ninan hallusinaatiot pahenevat harjoitusten aikana, eivätkä harhanäyt jätä häntä rauhaan kotonakaan. Hallusinaatiot kärjistyvät lopulta Ninan ja hänen äitinsä käymään kiivaaseen riitaan, jonka jälkeen Nina pyörtyy. Ninan epätasapainoinen käytös huolestuttaa hänen äitiään, joka yrittää estää tytärtään osallistumasta Joutsenlammen ensi-iltaan. Nina tunkee itsensä kuitenkin väkipakolla ulos ja ilmoittaa kivikovaan tanssivansa joutsenkuningattaren roolin. Lily ja Thomas hämmentyvät, kun Nina saapuu ensi-iltaan, sillä tämän äiti oli soittanut heille aiemmin ja kertonut tyttärensä olevan kipeä.

Ensimmäinen näytös sujuu hyvin, kunnes Nina kokee jälleen hallusinaation prinssiä esittävän tanssijan (Benjamin Millepied) nostaessa hänet ylös. Sen seurauksena prinssi pudottaa hänet kesken kaiken lattialle. Järkyttynyt Nina palaa pukuhuoneeseensa ja löytää sieltä Lilyn yllään mustan joutsenen rooliasu. Lily ilmoittaa aikovansa tanssia mustan joutsenen osan ja muuttuu lopulta Ninaksi itsekseen. Nina ja hänen kaksosensa kamppailevat, ja lopulta Nina tyrkkää kaksosensa päin peiliä särkien sen. Nina sieppaa käteensä lasinpalasen ja iskee sillä kaksostaan vatsaan. Sen jälkeen Nina näkee ruumiin olevan Lily.

Nina kätkee ruumiin, palaa lavalle ja tanssii mustan joutsenen roolin intohimoisesti ja aistikkaasti. Nina käsivarsista alkaa kasvaa mustia höyheniä, ja lopulta hänen kätensä muuttuvat siiviksi, kun hän viimein antautuu roolinsa vietäväksi ja muuttuu mustaksi joutseneksi. Näytöksen lopussa yleisö nousee seisomaan osoittaakseen Ninalle suosiotaan. Kun Nina lähtee lavalta, hän saa osakseen Thomasin ja muiden esiintyjien onnittelut tyrmistyttävästä esityksestään. Nina yllättää Thomasin suutelemalla tätä viettelevästi.

Nina palaa pukuhuoneeseensa valmistautumaan baletin viimeiseen näytökseen, jossa valkoinen joutsen kuolee. Kesken kaiken oveen kuitenkin koputetaan. Nina avaa oven ja näkee sen takana Lilyn, joka on tullut onnittelemaan häntä hänen esityksestään. Nina käsittää, että hänen Lilyn kanssa käymänsä kamppailu, kuten myös kaikki muut oudot näyt, ovat olleet pelkkiä hallusinaatioita. Nina kuitenkin huomaa, että hänen pukuhuoneensa peili on siitä huolimatta edelleen särkynyt. Nina huomaa vatsassaan haavan ja käsittää puukottaneensa itseään, ei Lilyä.

Nina palaa lavalle ja tanssii intohimoisesti ja saumattomasti valkoisena joutsenena. Baletin lähestyessä loppuaan, jolloin valkoinen joutsen heittäytyy alas kielekkeeltä, Nina huomaa yleisön joukossa kyynelehtivän äitinsä. Ninan pudotessa yleisö räjähtää jyriseviin aplodeihin. Thomas ja muut esiintyjät saapuvat innoissaan onnittelemaan Ninaa tämän esityksestä, mutta Lily henkäisee kauhusta nähdessään, että Nina vuotaa verta. Elokuva päättyy Ninan maatessa haavoittuneena lattialla katsellen ylös teatterivaloihin ja kuiskaten: ”Minä tunsin sen. Täydellistä. Se oli täydellistä.” Kuva himmenee valkoiseksi yleisön huutaessa Ninan nimeä.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan lopputeksteissä juonen tärkeimmille hahmoille on ilmoitettu vastineet Joutsenlammessa. Nämä eivät ole samat roolit, joita hahmot tarinan sisällä esittävät baletissa.

 Natalie Portman … Nina Sayers / Joutsenkuningatar  
 Mila Kunis … Lily / Musta joutsen  
 Vincent Cassel … Thomas Leroy / Herrasmies  
 Barbara Hershey … Erica Sayers / Kuningatar  
 Winona Ryder … Beth MacIntyre / Kuoleva joutsen  
 Benjamin Millepied … David / Prinssi  
 Ksenia Solo … Veronica / Pikkujoutsen  
 Kristina Anapau … Galina / Pikkujoutsen  
 Janet Montgomery … Madeline / Pikkujoutsen  
 Sebastian Stan … Andrew / Kosija  
 Toby Hemingway … Tom / Kosija  

Arviot ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
Iltalehti5.0/5 tähteä[4]
Episodi5.0/5 tähteä[5]
Helsingin Sanomat4/5 tähteä[6]
Ilta-sanomat4/5 tähteä[7]
Mtv34/5 tähteä[8]
Stara.fi4/5 tähteä[9]

Elokuva oli menestys maailmalla sekä myös Suomessa. Oltuaan viisi viikkoa viikonlopun katsojatilastojen kärjessä elokuvan oli nähnyt 4.4.2011 mennessä 126 495 suomalaista.[10]

Uuden Suomen Mikko Piela kysyi ensi-ilta-arviossaan retorisesti, onko käsillä edes balettielokuva? Aronofskyn tyyli on hänestä dokumentaarinen: heilutaan olkapäiden tasalla puolilähikuvissa, mikä toki johtuu siitäkin, että halutaan salata katsojilta Portmanin vähemmän uskottava jalkatyöskentely. Hyvässä mielessä dokumentaarisen tyylin voi Pielan mukaan motivoida siten, että Aronofsky dokumentoi erään taidemuodon kuoleman, taidemuodon, ”joka on liian herkkä yliseksuaaliseen aikaamme.” Väkisinkin ja valitettavan haikeasti Black Swan tuo hänestä mieleen balettielokuvan todellisen klassikon Michael Powellin Punaiset kengät.[11]

Kansallisbaletin balettitanssija Minna Tervamäki arvioi elokuvan tarjoavan baletin maailmasta kliseisen, synkän ja sekopäisen kuvan, ”jolla ei ole vastinetta siinä todellisuudessa, jossa minä elän.” Tosiasiassa tanssijat kamppailevat hänen mukaansa oman kehonsa eivätkä toistensa kanssa. Juonittelun sijaan Tervamäen mukaan harjoitussalissa taputetaan toisten onnistumisille. Kehuja Minna Tervamäki kuitenkin antoi Iltalehden ensi-illan alla tekemässä haastattelussa Natalie Portmanin taidoille; tämän roolisuorituksen ja onnistuneen leikkauksen avulla elokuvassa pystyttiin luomaan illuusio baletin tanssimisesta.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Black Swan Box Office Mojo. Viitattu 29.5.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Black Swan 2010. Filmtrailers. Arkistoitu 24.2.2021. Viitattu 4.1.2011.
  3. ↑ Oscar-kisasta tuli jännitysnäytelmä 22.12.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 25.12.2010. Viitattu 4.1.2011.
  4. ↑ Tanssi pimeyden puolelle iltalehti.fi.
  5. ↑ Black Swan episodi.fi.
  6. ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Valkean+joutsenen+kiirastuli/1135264234504 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ http://www.iltasanomat.fi/elokuvat/art-1288373426818.html[vanhentunut linkki]
  8. ↑ http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/elokuva.shtml/1283011/black-swan (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Black Swan – arvostelu stara.fi.
  10. ↑ Black Swan Suomen elokuvasäätiö. 4.4.2011. Viitattu 4.4.2011.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Piela, Mikko: Black Swan Uusi Suomi. 3.3.2011. Arkistoitu 6.3.2011. Viitattu 10.3.2011.
  12. ↑ Hannikainen, Sari: Täystyrmäys. Iltalehti, 24.2.2011, s. 27.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Black Swan.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Black_Swan&oldid=21501780”