Blokkipuolue

Blokkipuolueiksi kutsutaan diktatorisesti johdetuissa maissa hallitsevan puolueen ohella sallittuja muita puolueita, jotka käytännössä tukevat hallitsevan puolueen valtaa eivätkä muodosta todellista oppositiota. Ilmiö liittyi varsinkin kylmän sodan aikaisiin kansandemokratioihin, joista useissa kommunistisen puolueen tosiasiallista yksinvaltaa tuki nimellisesti ei-kommunistisiin ideologioihin sitoutuneiden puolueiden muodostama blokki.

Neuvostoliitossa samoin kuin suurimmassa osassa kansandemokratioista oli yksipuoluejärjestelmä eli kommunistinen puolue oli ainoa laillinen puolue. Itäisen Euroopan kansandemokratiosta blokkipuolueista muodostunut monipuoluejärjestelmä oli käytössä Saksan demokraattisessa tasavallassa, Puolassa, Tšekkoslovakiassa ja Bulgariassa. Nykyisistä kommunistivaltioista blokkipuolejärjestelmä on käytössä Kiinan kansantasavallassa, Korean demokraattisessa kansantasavallassa ja Vietnamissa. Myös Syyriassa on käytössä vastaavanlainen järjestelmä.

Saksan demokraattinen tasavalta (DDR)

DDR:ssä blokkipuolueiksi (saks. Blockpartei) kutsuttiin puolueita, jotka olivat järjestäytyneet "Antifasistis-demokraattiseksi blokiksi". Neuvostoliiton miehitysviranomaiset perustivat tämän 14. heinäkuuta 1945 miehitysvyöhykkeelle perustettujen "antifasististen ja demokraattisten" puolueiden yhteistyöelimeksi. Myöhemmin antifasistista blokkia laajennettiin siten, että myös alueelle syntyneiden "joukkojärjestöjen" sallittiin liittyä siihen. Antifasistinen blokki muodosti siis myöhemmän Kansallisen rintaman ytimen.

Vaikka kaikki DDR:ssä toimivat puolueet olivat Kansallisen rintaman jäseniä, ei maata hallitsevaa Saksan sosialistista yhtenäisyyspuoluetta SED:tä kutsuttu yleensä blokkipuolueeksi. Nimityksellä tarkoitettiin nimenomaan muita rintaman puolueita, jotka profiloituivat ennen muuta SED:n "apupuolueina". Ne tukivat virallisesti sosialistisen yhteiskunnan rakentamista Saksan maaperällä ja tunnustivat SED:n roolin "Saksan työväenluokan etujoukkona" ja maan politiikan muotoilijana. Viimeistään 1950-luvulta lähtien muut puolueet eivät enää kyenneet vetämään itsenäisiä poliittisia linjauksia, vaan ne olivat riippuvaisia SED:stä.

Neuvostoliiton miehityshallinto Saksassa (joka yleisesti tunnetaan lyhenteellä SMAD) antoi jo 10. kesäkuuta 1945 "käskyn nro 2", jolla antifasististen ja demokraattisten puolueiden toiminta miehitysvyöhykkeellä sallittiin. Kesän kuluessa miehitysvyöhykkeellä rekisteröitiin neljä puoluetta, jotka muodostivat keskenään Antifasisti-demokraattisen blokin. Nämä olivat:

• KPD – Saksan kommunistinen puolue
• SPD – Saksan sosiaalidemokraattinen puolue
• CDU – Saksan kristillisdemokraattinen unioni
• LDPD – Saksan liberaalidemokraattinen puolue

22. huhtikuuta 1946 SPD ja KPD yhdistyivät uudeksi puolueeksi, Saksan sosialistiseksi yhtenäisyyspuolueeksi SED:ksi. Se liittyi blokin jäseneksi, samalla SPD ja KPD tietysti poistettiin siitä.

1948 Antifasistiseen blokkiin liittyivät vielä Saksan demokraattinen talonpoikaispuolue DBD ja Saksan kansallisdemokraattinen puolue NDPD. Blokin muodostivat siis:

• SED – Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue
• CDU – Saksan kristillisdemokraattinen unioni
• LDPD – Saksan liberaalidemokraattinen puolue
• DBD – Saksan demokraattinen talonpoikaispuolue
• NDPD – Saksan kansallisdemokraattinen puolue

Molemmat kesällä 1945 perustetut porvarilliset puolueet CDU ja LDPD syntyivät vapaan kansalaistoiminnan seurauksena. Niillä oli myös edeltäjiä sotaa edeltäneessä Weimarin tasavallassa. Sitä vastoin DBD ja NDPD syntyivät Neuvostoliiton miehitysviranomaisten ja saksalaisten sosialistien aloitteesta. Niiden tarkoituksena oli sitouttaa sosialistisen yhteiskunnan rakentamiseen sellaisia väestönosia, joiden perinteinen kosketuspinta sosialismiin oli vähäinen; maatalousväestöä (DBD) ja entisiä Kansallissosialistisen puolueen rivijäseniä ja Wehrmachtin rintamasotilaita. Sekä NDPD:n puheenjohtaja Lothar Bolz että DBD:n puheenjohtaja Ernst Goldenbaum olivat olleet Weimarin tasavallassa kommunistipuolueen jäseniä ja Kolmannen valtakunnan aikana maanpaossa Neuvostoliitossa.

Blokkipuolueilla oli Saksan demokraattisessa tasavallassa kahdenlainen funktio. Niiden olemassaolo loi yhtäältä vaikutelman aidosti moniarvoisesta yhteiskunnasta, jossa vallitsi poliittinen vapaus valita eri puolueiden välillä. Toisaalta niiden tehtävänä oli sitouttaa yhteiskuntaan ja sosialismin rakentamiseen väestöryhmiä, joita Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen oli hankala tavoittaa. Kristillisdemokraattien tehtävänä oli sitoa kristityt sosialismin rakentamiseen, liberaalidemokraattien taas keskiluokka, virkamiehet ja pienyrittäjät. Kansallisdemokraatit vetosivat ennen muuta kansallissosialistisen puolueen rivijäseniin, Wehrmachtin rintamasotilaisiin ja kansallismielisesti ajatteleviin. Talonpoikaispuolueen tavoitteena oli sitouttaa maaseudun väestö sosialistiseen yhteiskuntaan.

Saksan demokraattisen tasavallan poliittisessa järjestelmässä blokkipuolueille oli taattu edustus niin parlamentissa, Kansankamarissa, piirikunta- ja piirineuvostoissa kuin kunnan- ja kaupunginvaltuustoissakin. Jokainen blokkipuolue lähetti Kansankamariin 52 edustajaa, mikä oli 10,4 % edustajien määrästä. Samoin blokkipuolueille oli taattu tietyt kiintiöt eri lautakuntiin ja valiokuntiin niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla, samoin niille oli taattu tietty määrä ministerinpaikkoja valtioneuvostossa. Täten blokkipuolueet saattoivat ainakin muodollisesti myös tuoda edustamiensa väestöryhmien edut ja tarpeet esille eri elimissä.

Toisin kuin maata hallitsevan SED:n, blokkipuolueiden jäseneksi oli verrattain helppo liittyä. Tämän johdosta monet poliittista tai virkamiesuraa havittelevat liittyivät blokkipuolueihin, koska ne pystyivät takaamaan verrattain nopeankin urakehityksen. Toisaalta valtion huippuvirat oli varattu vain SED:n jäsenille.

1980-luvun kuluessa blokkipuolueet alkoivat ottaa varovasti etäisyyttä SED:n linjasta. He tekivät tämän ennen muuta puolustamalla Neuvostoliitossa uuden puoluejohtajan Mihail Gorbatšovin aloittamia uudistuksia. DDR:n poliittisen järjestelmän hajotessa 1989 Kansallinen rintama hajosi, ja sen puolueet alkoivat ajaa itsenäistä politiikkaa. Kevään ja kesän 1990 aikana ne lopettivat itsenäisen toimintansa ja sulautuivat Saksan liittotasavallassa toimiviin sisarpuolueisiinsa. LDPD ja NDPD sulautuivat Vapaisiin demokraatteihin, CDU ja DBD taas kristillidemokraatteihin.

Bulgaria

Bulgarian kansantasavallassa oli Bulgarian kommunistisen puolueen (vuonna 1978 noin 817 000 jäsentä) lisäksi myös Bulgarian maanviljelijöiden kansanliitto (noin 120 000 jäsentä). Jälkimmäisen, jo sotien välisellä ajalla perustetun puolueen tehtävänä oli sitouttaa maaseudun väestö sosialismin rakentamiseen ja edesauttaa maatalouden kollektivisointia. Yhdessä eräiden joukkojärjestöjen kanssa Bulgarian kommunistinen puolue ja Bulgarian maanviljelijöiden kansanliitto olivat yhdistyneet Isänmaalliseksi rintamaksi.

Tšekkoslovakia

Tšekkoslovakian sosialistisessa tasavallassa oli Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen (vuonna 1976 noin 1,3 miljoonaa jäsentä) lisäksi erillinen Slovakian kommunistinen puolue (Slovakialla oli siis oma kommunistinen puolueensa, tšekeillä taas ei). Tämän lisäksi maassa toimi Tšekkoslovakian kansanpuolue (joka oli suunnattu lähinnä kristityille) ja Tšekkoslovakian sosialistinen puolue (joka edusti lähinnä kaupunkien keskiluokkaa). Slovakiassa toimivat Slovakian kommunistisen puolueen lisäksi Slovakian vapauspuolue ja Slovakian uudistamisen puolue. Kaikki nämä puolueet tunnustivat Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen roolin kansankunnan poliittisena johtajana ja suunnannäyttäjänä sekä työväenluokan etujoukon edustajana. Ne myös tukivat varauksetta sosialismin rakentamista Tšekkoslovakiassa. Niillä ei siis ollut omaa, vapaasti muodostettua poliittista agendaa, eivätkä ne pystyneet päättämään itse poliittisesta linjastaan. Puolueet olivat yhdistyneet Tšekkoslovakian kansalliseksi rintamaksi DDR:n tapaan.

Puola

Puolan kansantasavallan hallitseva puolue oli Puolan yhdistynyt työväenpuolue PVAP, joka syntyi 1948 kommunistisen Puolan työväenpuolueen (Polska Partia Robotnicza, PPR) ja sosiaalidemokraattisen Puolan sosialistisen puolueen PPS:n yhdistyessä. Puolan yhdistyneen työväenpuolueen lisäksi maassa oli vuoden 1948 jälkeen kaksi laillista "porvarillista" puoluetta, jotka kuitenkin tukivat sosialistisen yhteiskunnan rakentamista ja Puolan yhdistyneen työväenpuolueen roolia kansankunnan poliittisena suunnannäyttäjänä. Nämä kaksi sallittua porvaripuoluetta olivat Yhdistynyt talonpoikaispuolue ZSL ja Demokraattinen liitto SD. Yhdistynyt talonpoikaispuolue katsoi olevansa ennen muuta Puolan maaseutuväestön (joka koostui itsenäisistä talonpojista, Puolan maataloutta ei muiden kansandemokratioiden tapaan ollut kollektivisoitu) etujen ajaja, Demokraattinen liitto taas kaupunkien keskiluokan. Vuonna 1976 Yhdistyneellä sosialistipuolueella oli 2 450 jäsentä, Yhdistyneellä talonpoikaispuolueella 420 000 ja Demokraattisella liitolla 90 000. Näiden puolueiden lisäksi Puolan parlamentissa sejmissä oli edustettuina myös pieniä katolisia ryhmittymiä, kuten Kristillis-sosiaalinen unioni (Unia Chrzescijansko-Spoleczna, UChS), PAX-liike ja Puolan katolis-sosiaalinen liitto PZKS. Yhdistyneellä sosialistipuolueella oli maan vaalilain mukaan aina ehdoton enemmistö sejmissä (toisin kuin DDR:n SED:llä).

Kiinan kansantasavalta

Kiinan kansantasavallassa toimii Kiinan kommunistisen puolueen lisäksi kahdeksan "demokraattista" puoluetta, joiden katsotaan edustavan niiden kiinalaisten etua, jotka eivät tue kommunistista puoluetta. Yhdessä kommunistisen puolueen ja eräiden joukkojärjestöjen kanssa nämä muodostavat Kiinan yhdistyneen rintaman. Sallitut puolueet ovat:

• Kuomintangin vallankumouskomitea (Zhongguo Guomindang Geming Weiyuanhui)
• Kiinan demokraattinen liiga (Zhongguo Minzhu Tongmeng)
• Kiinan kansallisen demokraattisen jälleenrakennuksen yhdistys (Zhongguo Minzhu Jianguo Hui)
• Kiinan järjestö demokratian edistämiseksi (Zhongguo Minzhu Cujin Hui)
• Kiinan talonpoikien ja työläisten demokraattinen puolue (Zhongguo Nonggong Minzhu Dang)
• Kiinan yhteishyvän puolue (Zhongguo Zhi Gong Dang)
• Syyskuun 3. päivän seura (Jiu San Xueshe)
• Taiwanin demokraattisen itsehallinnon liiga (Taiwan Minzhu Zizhi Tongmeng)

Korean demokraattinen kansantasavalta

Korean demokraattista kansantasavaltaa hallitsee Korean työväenpuolue, minkä lisäksi maassa on kaksi muuta sallittua poliittista puoluetta, Korean sosiaalidemokraattinen puolue ja Chondoist Ch'ôngu -puolue. Yhdessä nämä muodostavat Demokraattisen isänmaan yhdistämisen rintaman, johon kuuluu myös esimerkiksi Korean pioneerijärjestö, Korean työväenpuolueen nuorisojärjestö Kim Il-Sungin sosialistinen nuorisoliitto, Korean demokraattinen naisjärjestö ja Korean Punainen risti.