Buddy Rich
Bernard ”Buddy” Rich (30. syyskuuta 1917 – 2. huhtikuuta 1987) oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko, jota usein pidetään edelleen maailman parhaana rumpalina.[1][2] Hänen vaikutuksensa rumpujen soittoon ja soittajiin on kiistaton. Richin ura alkoi vain 18-kuukautisena,[3] ja jatkui hänen kuolemaansa saakka. Rich pystyi soittamaan äärettömän monimutkaisia sovituksia tarkasti, esiintyen tuntikausia big bandin kanssa – vaikka ei koskaan oppinut lukemaan nuotteja kuin auttavasti – ja kieltäytyi harjoittelemasta, soittaen vain esiintyessään[3]. Erityisesti virvelityöskentely oli omaa luokkaansalähde?.
Vuonna 1948 Rich mursi urheillessaan vasemman kätensä, ja joutui pitämään kipsiä kuusi viikkoa. Koska hän oli sopinut kahden viikon keikan New Yorkin Paramount Theatreen ja lukuisia muita esiintymisiä, hän soitti kaikki keikat vasen käsi kipsissä. Rumpali Jo Jones totesi, että jos Richin käsi paranee tulisi jonkun murtaa se uudelleen.[3]
Vuonna 1949 Rich – hyvin tietoisena omista taidoistaan – suivaantui Louie Bellsonin kehittämästä ideasta käyttää kahta bassorumpua rumpusetissä. Bellson esitti 20 minuuttia pitkän soolon kahdella bassorummulla Paramount Theatressa, jolle yleisö hurrasi kymmenen minuuttia. Tähän Rich totesi kuivasti, että Belssonin tulisi opetella soittamaan ensin yhtä bassorumpua kunnolla, ennen kuin lisäisi toista settiinsä.[3]
Heinäkuussa 1965 Rich esiintyi mestarirumpaleiden Elvin Jonesin, Art Blakeyn ja Louie Bellsonin kanssa. Konsertin viimeisenä esiintyjänä oli Rich, joka paikalla olleiden kriitikoiden ja yleisön mukaan todisti olevansa mestareiden mestari.[3]
Rich esiintyi ja levytti lukemattomien jazzin supertähtien kanssa, kuten Dizzy Gillespie, Louis Armstrong, Art Tatum, Tommy Dorsey, Duke Ellington, Artie Shaw, Charlie Parker, Miles Davis, Frank Sinatra, Gene Krupa, Lionel Hampton, Mel Tormé, Harry James ja Charlie Ventura. Hänet tunnettiin erittäin kriittisenä ja vaativana muusikkona, joka ei hyväksynyt keskinkertaisuutta tai ammattitaidottomuutta[3]. Toisaalta hän oli myös huumorintajuinen ja hauska persoona, jonka vuoksi hän esiintyi useasti Johnny Carsonin The Tonight Show’ssa ja lukuisissa muissa televisio-ohjelmissa. Suomalainen trumpetisti Simo Salminen soitti 1980-luvun taitteessa puolitoista vuotta Buddy Richin bändissä[4].
Richillä todettiin aivokasvain 1987 ja hän menehtyi sydänkohtaukseen vaativan aivoleikkauksen jälkeen.
Tämän päivän huippurumpaleista muun muassa Neil Peart, Charlie Watts, Steve Smith, Steve Gadd, Phil Collins, Carl Palmer, Dave Weckl, Vinnie Colaiuta ja Ed Shaughnessy pitävät Richiä esikuvanaan. Myös edesmennyt Led Zeppelinin rumpali John Bonham aloitti uransa kopioimalla Richin soittoa. Rich piti Bonhamin tyylistä, ja nimesi hänet yhdeksi rumpaleista, jolta hän voisi oppia jotain uuttalähde?.
Richille on myönnetty useita arvostettuja palkintoja, kuten Down Beat ja The Modern Drummer -lehtien Hall of Fame -palkinnot sekä The Jazz Unlimited Immortals of Jazz Award.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tormé, Mel: Traps the Drum Wonder: The Life of Buddy Rich
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Drummerworld: Buddy Rich. (englanniksi)
- http://www.buddyrich.com/ (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |