Gustav Fridolin
| Gustav Fridolin | |
|---|---|
Fridolin lokakuussa 2014 |
|
| Ruotsin opetusministeri | |
|
Löfvenin I hallitus
3. lokakuuta 2014 – 21. tammikuuta 2019 |
|
| Monarkki | Kaarle XVI Kustaa |
| Pääministeri | Stefan Löfven |
| Edeltäjä | Jan Björklund |
| Seuraaja | Anna Ekström |
| Vihreiden puheenjohtaja | |
|
Yhdessä Åsa Romsonin (2011–2016)
ja Isabella Lövinin (2016–2019) kanssa 21. toukokuuta 2011 – 4. toukokuuta 2019 |
|
| Edeltäjä | Peter Eriksson |
| Seuraaja | Per Bolund |
| Valtiopäiväedustaja | |
|
2002–2019
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. toukokuuta 1983 Vittsjö, Skåne |
| Ammatti | toimittaja, opettaja |
| Puoliso | Jennie Fridolin (2004–2019[1]) |
| Tiedot | |
| Puolue | Vihreät |
| Aiheesta muualla | |
| www.mp.se/kaffeochbulle | |
Per Gustav Edvard Fridolin (s. 10. toukokuuta 1983 Vittsjö) on ruotsalainen entinen poliitikko. Fridolin toimi toisena vihreiden puheenjohtajista ensin Åsa Romsonin kanssa vuosina 2011–2016 ja sitten Isabella Lövinin kanssa vuosina 2016–2019. Vuosina 2014–2019 hän toimi Ruotsin opetusministerinä.
Fridolin toimi valtiopäiväedustajana vuosina 2002–2006 sekä 2010–2019. Viimeisellä kaudellaan hän edusti Tukholman vaalipiiriä.[2] Siviiliammatiltaan Fridolin on toimittaja, kirjailija ja opettaja.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fridolin syntyi Vittsjössä, Hässleholmin kunnassa, Skånen läänissä, Ruotsissa. Hän liittyi ympäristöpuolueeseen vuonna 1994, ja toimi toisena Vihreän Nuorison kahdesta puheenjohtajista vuosina 1999–2003.[3]
Fridolinin ensimmäinen kausi valtiopäivillä oli vuosina 2002–2006, jolloin hän edusti Tukholman vaalipiiriä.[2] Fridolin oli tuolloin vain 19-vuotias, ja siten nuorin kansanedustaja Ruotsin historiassa. Hän piti ennätystä hallussaan vuoteen 2010 asti, jolloin maltillisten Anton Abele rikkoi sen.[4] Ensimmäisen kautensa aikana Fridolin oli perustuslakikomitean jäsen.[2] Hän toimi myös ympäristöpuolueen hallituksen jäsenenä 2004–2006 ja oli yksi puolueen edustajista neuvotteluissa sosiaalidemokraattisen hallituksen ja vasemmistopuolueen kanssa.[5]
Vuonna 2005 Fridolin ilmoitti, ettei hän olisi ehdolla vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa.[6] Vuosina 2006–2009 hän työskenteli reportterina tutkivassa televisio-ohjelmassa nimeltä Kalla fakta. Fridolin opiskeli Tukholman ja Linköpingin yliopistoissa, minkä jälkeen hän sai luvan opettaa kansankorkeakouluissa, mutta ei ole koskaan toiminut opettajana.
Fridolin oli ehdolla jälleen vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa ja edusti Skånen läänin pohjoista ja itäistä vaalipiiriä.[2] Hän istuu EU-asioiden komiteassa ja on myös varajäsen ulkoasiainkomiteassa, sisäasiainkomiteassa sekä teollisuus- ja talouskomiteassa.[2]
Fridolin on kirjoittanut kolme kirjaa, jotka kaikki käsittelevät politiikkaa. Ensimmäinen, nimeltään Från Vittsjö till världen – om global apartheid och alla vi som vill någon annanstans (suom. Vittsjösta maailmalle – globaali apartheid ja jokainen meistä, jotka haluavat jonnekin), julkaistiin vuonna 2006. Hänen toinen kirjansa, nimeltään Blåsta, julkaistiin vuonna 2009, ja hänen kolmas kirjansa, Maskiner och människor – en skrift om arbete och framtidstro (suom. Koneet ja miehet – kirjoituksia työstä ja uskosta tulevaisuuteen) vuonna 2011. Fridolin kirjoitti Koneet ja miehet yhdessä Ulf Bodach Söderströmin kanssa, ja siinä esitellään vihreän politiikan mahdollisuuksia.
Fridolinin poliittinen esikuva on sosiaaliliberaali pääministeri Karl Staaff, jota hän kehui lehtiartikkelissa vuonna 2011.[7]
Vuonna 2014 Fridolinista tuli Löfvenin ensimmäisen hallituksen opetusministeri.
Vuonna 2019 Fridolin vetäytyi politiikasta ja palasi opettajaksi. Fridolin kertoi syyksi, että politiikka vei liikaa aikaa perhe-elämältä.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Eriksson, Carl-Fredrik & Mattson, Sebastian: Fridolin skiljer sig: ”Stort misslyckande” Expressen. 11.11.2019. Viitattu 4.2.2022. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e Gustav Fridolin (MP) 15.10.2010. Ruotsin valtiopäivät. Viitattu 18.9.2010.
- ↑ Reinfeldt 'open' to opposition deals - The Local thelocal.se. Viitattu 13.9.2014.
- ↑ Lerner, Thomas: Lättare tappa fotfästet nära makten Dagens Nyheter. 8.4.2010. Arkistoitu 19.8.2010. Viitattu 19.8.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Orange, Richard: Free-market era in Sweden swept away as feminists and greens plot new path to left - World news - The Observer The Guardian. Viitattu 13.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Stenberg, Ewa: Ung veteran lämnar politikens elitserie Dagens Nyheter. 19.2.2006. Arkistoitu 24.9.2010. Viitattu 19.8.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Fridolin, Gustav: De gröna ska inta mitten i den svenska politiken Dagens Nyheter. 18.1.2011. Viitattu 22.6.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Granlund, Viktor; Micu, Patrik & Ronge, Johan: Gustav Fridolin: Jag slutar som språkrör Expressen. 24.10.2018. Viitattu 4.2.2022. (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |