Gustaf Eklundh
| Henkilötiedot | |
|---|---|
| Syntynyt | 18. marraskuuta 1858 |
| Kuollut | 16. toukokuuta 1942 (83 vuotta) |
Gustaf Woldemar Eklundh (18. marraskuuta 1858 Fellingsbro, Örebron lääni, Ruotsi – 16. toukokuuta 1942 Helsinki) oli ruotsalaissyntyinen Suomeen muuttanut insinööri ja öljyalan yritysjohtaja.[1][2]
Gustaf Eklundhin vanhemmat olivat ruukinomistaja Lars Petter Eklundh ja Aurora Didon. Hän valmistui insinööriksi 1878 Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta ja toimi sitten ruukininsinöörinä ensin Ruotsissa ja vuodesta 1883 Suomessa muun muassa Värtsilän tehtailla. Hänestä tuli Suomen kansalainen ja vuonna 1889 hän siirtyi Pietariin insinööriksi Ludvig Nobelin mekaanisten verstaiden palvelukseen. Vuonna 1892 Eklundh siirtyi sitten Pietarista Bakuun Nobelin veljesten öljy-yhtiön palvelukseen. Hän oli Bakussa aluksi öljyporauspäällikkönä ja toimi viimeksi 1904–1906 Nobelin Bakun laitosten johtajana asuen perheineen Villa Petroleassa Bakussa. Eklundhin toimesta noin satakunta suomalaista insinööriä ja teknikkoa siirtyi tänä aikana Bakuun Nobelin toiminimen palvelukseen.[1][2][3]
Eklundh oli 1906–1912 Nobel-konsernin hallituksen puheenjohtajana Pietarissa ja 1912–1918 Royal Dutch Shellin venäläisen tytäryhtiön The Ural Caspian Oil Companyn toimitusjohtajana. Eklundhin aikana yhtiölle valmistui Dossoriin Emban alueelle Kaspian meren pohjoispuolelle suuri öljyntuotantolaitos, joka koostui porauskentästä, voimalaitoksesta, öljyn varastointisäiliöistä ja öljyputkista. Hänellä oli täälläkin avustajinaan suomalaisia insinöörejä ja siinä vaiheessa kun bolsevikit ottivat Venäjän vallankumouksen jälkeen yhtiön laitokset haltuunsa oli laitoksiin liittyneessä Dossorin kaupungissa jo 4 000 asukasta.[1][2][3]
Eklundh muutti lokakuun vallankumouksen jälkeen Suomeen. Hän toimi 1918–1942 Royal Dutch Shellin edustajana Suomessa ja osallistui muun muassa Shellin edustajana Pariisissa 1922 pidettyyn öljyalan konferenssiin sekä tarkasti Shellin laskuun Romanian öljykenttiä. Hän hoiti myös Ison-Britannian hallituksen öljyalaan liittyneitä toimeksiantoja. Eklundh omisti Espoon Nuuksiossa Konungsin tilan ja hän otti osaa Espoon kunnalliselämään lukuisissa luottamustehtävissä.[1][2][3]
Gustaf Eklundh oli naimisissa vuodesta 1884 Wivi Winterin (1862–1939) kanssa.[2][4] Heidän poikansa Lars Gustaf Georg Eklundh (1885–1943) valmistui insinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1908 ja toimi sitten insinöörinä The Ural Caspian Oil Companyn öljykentillä Venäjällä 1912–1918. Hän pakeni Venäjältä Suomeen 1918 ja oli sitten ensin Ekströmin koneliikkeen palveluksessa ja sen jälkeen vuodesta 1924 alkaen Orimattilan villatehtaan toimitusjohtajana ja Suomen Kiviteollisuus Oy:n johtajana. Hän kuoli sydänkohtaukseen 57-vuotiaana helmikuussa 1943.[5] Lars Eklundh oli naimisissa opettaja Kerstin Eklundh o.s Furuhjelmin (1891–1984) kanssa jonka elämästä pojanpoika näyttelijä Riko Eklundh teki kuunnelmasarjan Ylelle. Sarjan pohjalta vuonna 2018 Riko Eklundh julkaisi myös kirjan nimeltä Flickan skall uppleva historia (suomeksi Tytön on koettava historiaa).[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ins. Gustaf Eklundh 80-vuotias, Helsingin Sanomat, 18.11.1938, nro 312, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d e Eklundh, Gustaf Woldemar, Svenska män och kvinnor : biografisk uppslagsbok 2. C-F (1942-1948), Projekt Runeberg
- ↑ a b c Brita Åsbrink 15.8.2011 : The danger of having a "rainmaker" as a wife, Nobel Brothers-sivusto
- ↑ Vivi Eklundhin kuolinilmoitus, Nyland, 12.10.1939, nro 115, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Esbo. Ingeniör Eklundh död, Nyland, 25.02.1943, nro 22, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Kerstin Eklundh & Riko Eklundh: Flickan ska uppleva historia. Riko Eklundh, 2018. ISBN 978-952-94-0803-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kyllä Bakussa käytiin ennenkin. Christer Eklundhin sukua asui Kaspianmeren öljykentillä sata vuotta sitten, Helsingin Sanomat 21.5.2012 (Tilaajille)
- Eklundhit vaalivat Bakun eksoottisia muistoja. Nobelin veljekset työllistivät pohjoismaalaisia insinöörejä Venäjän öljykentillä sata vuotta sitten, Helsingin Sanomat Radio ja TV 13.5.2010 (Tilaajille)