Gustaf Waldemar Boijer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gustaf Waldemar Boijer (10. kesäkuuta 1864 Hämeenlinna6. elokuuta 1944 Sääksmäki) oli suomalainen varatuomari, virkamies ja vanhojen esineiden keräilijä.[1][2][3]

Boijerin vanhemmat olivat kaupunginviskaali Julius Engelbrekt Boijer ja Eva Selin. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta reaalilyseosta 1884 ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1888. Boijer sai varatuomarin arvon 1891.[1][2]

Boijer oli Hämeen läänin varalääninkamreerina ja kielenkääntäjänä sekä hoiti kahden vuoden ajan Janakkalan tuomiokuntaa. Hän tuli ylimääräiseksi kopistiksi Suomen senaattiin 1892 ja palveli sitten senaatissa ekspeditöörinä, kanslistina, reistraattorina ja taloudenhoitajana. Bobrikoffin aikana Boijer vuoti salaisia venäläistämistoimiin liittyneitä tietoja Ruotsin ja muiden ulkomaiden lehtiin. Boijer toimi viimeksi senaatin kamaritoimituskunnan protokollasihteerinä 1905–1918.[1][2]

Boijer omisti kiinteistöjä Helsingissä ja toimi myös kiinteistöjen välittäjänä. Hän kuului Helsingin taksoituslautakuntaan ja kirkkovaltuuston ja oli myös suojeluskunnan jäsenenä.[2]

Boijer harrasti metsästystä, kalastusta ja ulkoilua. Hän asui nuorena vanhempiensa omistamassa Paakkolan talossa Hauhon Eteläisten kylässä, jossa hän oli karhunkaataja Eero Heinäkankaan ja toisen kuulun metsästäjän torppari Lauhian naapurina. He opettivat Boijerin metsästäjäksi ja hän metsästi sitten susia, ilveksiä ja metsälintuja. Boijer keräili myös Suomen historiaan liittyneitä esineitä. Hänellä oli Rauhaniemi-niminen kesähuvila Sääksmäen pitäjän Saarioisten puolella. Hän keräsi huvilalleen vanhoja hämäläisiä työ- ja ajokaluja sekä ruoka-astioita pelastaen ne joutumasta romuna tunkiolle tai poltettavaksi. Boijer keräsi myös vanhoja aseita, huonekaluja, tina- ja hopeaesineitä, vanhaa posliinia, ryijyjä, mattoja, kattokruunuja, maalauksia ja painotöitä, piippuja, maljakoita ja vanhoja rahoja. Keräilyn hän aloitti ostettuaan nuorena kolmella markalla Kustaa III:n aikaisen miekan. Hän keräsi myös vanhoja hämäläisiä sananlaskuja Hämäläistä osakuntaa varten. Boijerin käsityksen mukaan Kalevalan runot keksittiin ja laulettiin ensiksi Hämeessä mutta ne katosivat ja unohtuivat kristinuskon tultua Hämeeseen kunnes Elias Lönnrot löysi ne uudelleen Karjalan erämaista. [2][4]

Boijer oli naimisissa vuodesta 1900 Virosta kotoisin olleen Thyra Roeperin kanssa.[1]

  1. a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  2. a b c d e Varatuomari G. W. Boijer 75-vuotias, Hämeen Sanomat, 10.06.1939, nro 131, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. Dödsfall, Hufvudstadsbladet, 08.08.1944, nro 211, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  4. "Monet hävittävät, harvat keräävät talteen", sanoo tuomari G. W. Boijer, Suomen Kuvalehti, 23.04.1938, nro 16, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot