DOI

DOI:n logo

DOI-tunnus on vuonna 2000 käyttöön otettu asiakirjoille, kuville, videoille tai yleisesti mille tahansa digitaaliselle, fyysiselle tai abstraktille objektille annettava pysyvä tunniste. Lyhenne tulee englanninkielisestä nimestä digital object identifier eli objektin digitaalinen tunnus. Objektin DOI-tunnus tarjoaa pysyvän linkin, jonka kautta joko objekti tai sen metatiedot löytyvät verkosta. DOI-tunniste toimii samaan tapaan kuin URI-tunnisteissa URN, eli se viittaa tiettyyn nimenomaiseen dokumenttiin osoitteesta riippumatta, toisin kuin URLit, jotka viittaavat tiettyyn sijaintiin. DOI-tunnisteiden jakelua säätelee International DOI Foundation (IDF). DOI-tunnisteita jakavat IDF:n valtuuttamat rekisteröintiauktoriteetit, yleensä maksua vastaan. Tunnisteita käytetään hyvin usein tiedeartikkeleiden yhteydessä.

DOI-tunnisteet ovat muotoa 10.1000/182, missä 10. on hakemistokoodi joka ilmaisee rekisteröintiauktoriteetin, 1000 julkaisijakoodi joka ilmaisee dokumentin julkaisijan, ja 182 on dokumentin koodi. Selkeyden vuoksi koodissa käytetään usein etuliitettä "doi:", esimerkiksi "doi:10.1000/182". Tunnisteet voidaan useimmiten löytää DOI-hakemistojen kautta, esimerkiksi haettaessa edellä mainittua asiakirjaa DOI:n omalta hakemistopalvelimelta, se voidaan hakea muodossa http://dx.doi.org/10.1000/182, mutta myös hakukoneella, esimerkiksi Googlella. DOI-tunniste voi käyttää useimpia Unicode-merkistössä olevia merkkejä, mutta tiettyjä erikoismerkkejä ei pitäisi käyttää. DOI-tunniste ei ole merkkikokoriippuvainen.

DOI-järjestelmä käyttää Handle System (HDL) -järjestelmää: HDL yksistään ei riitä DOI:lle, jossa on muutakin toiminnallisuutta.