Eberhard von Mackensen
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Eberhard von Mackensen | |
|---|---|
Adolf Hitler Etelän armeijaryhmän päämajassa kesäkuussa 1942. Von Mackensen toinen oikealta. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. syyskuuta 1889 |
| Kuollut | 19. toukokuuta 1969 (79 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
|
| Palvelusvuodet | 1908–1944 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Kenraalieversti |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin |
| Joukko-osasto |
|
Eberhard von Mackensen (24. syyskuuta 1889 Bromberg, Preussi – 19. toukokuuta 1969 Nortorf, Schleswig-Holstein, Saksa) oli saksalainen kenraalieversti toisen maailmansodan aikana.
Eberhard von Mackensen syntyi Brombergissa Preussissa 1889. Hänen isänsä oli ensimmäisessa maailmansodassa Pour le Meritellä palkittu sotamarsalkka August von Mackensen. Veli Hans-Georg von Mackensen toimi valtiosihteerinä natsi-Saksan ulkoministeriössä ja myöhemmin suurlähettiläänä Roomassa. Hans-Georgilla oli myös SS-Gruppenführerin kunnia-arvo SS-joukoissa.
Eberhard liittyi kadetiksi ratsuväkeen 1908. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän oli kohonnut luutnantiksi ja hän toimi joukkueenjohtajana, kunnes haavoittui 1915. Toivuttuaan hänet sijoitettiin esikuntatehtäviin. Hänet ylennettiin kapteeniksi toukokuussa 1917. Saksan hävittyä sodan sen armeijaa rajoitettiin, mutta Mackensen onnistui jäämään armeijan palvelukseen. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan vuonna 1933 everstiluutnantiksi noussut Mackensen toimi esikuntaupseerina ratsuväessä. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin tammikuussa 1938.
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toinen maailmansota syttyi 1. syyskuuta 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Mackensen toimi Puolan valtauksen ajan 14. armeijan esikuntapäällikkönä. Tammikuussa 1940 hän yleni kenraaliluutnantiksi. Ranskan valtauksen aikana hän oli esikuntapäällikkönä 12. armeijassa ja ylennettiin voittoisan kampanjan jälkeen täydeksi ratsuväenkenraaliksi.
Tammikuussa 1941 hänestä tehtiin Etelän armeijaryhmään kuuluneen III armeijakunnan komentaja. Hän johti armeijakuntaansa Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Tammikuussa 1942 Mackensenin armeijakunta organisoitiin uudelleen III panssariarmeijakunnaksi. Loppuvuonna Mackensen johti myös 1. panssariarmeijaa muun muassa kolmannessa Harkovan taistelussa.
Marraskuussa 1943 Mackensen sai siirron Italiaan, jossa hänestä tuli 14. armeijan komentava kenraali. Tässä tehtävässä hän pysyi vuoden 1944 heinäkuuhun, jolloin hän jäi eläkkeelle. Ansioistaan toisessa maailmansodassa hänet palkittiin rautaristin ritariristillä.
Sotarikokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimiessaan armeijan komentajana Italiassa Mackensen oli osallisena 335 siviilin joukkomurhaan. Siviileihin kohdistunut massateloitus oli rangaistus partisaanitoiminnasta alueella.
Saksan antauduttua Mackensen pidätettiin. Vuonna 1947 hänet tuomittiin kuolemaan sotarikoksista, mutta tuomio muutettiin 21 vuodeksi vankeutta. Hänet kuitenkin vapautettiin alle viiden vuoden kuluttua 1952. Hän kuoli Nortorfissa vuonna 1969.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |