Edgar Varèse
Edgard Varèse, koko nimi Edgard Victor Achille Charles Varèse (22. joulukuuta 1883 Pariisi, Ranska – 6. marraskuuta 1965 New York, Yhdysvallat) oli ranskalaissyntyinen säveltäjä, joka muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1915 ja sai sen kansalaisuuden vuonna 1927.[1]
Varèsen musiikki on modernistista ja kokeellista. Sävellyksiin kuuluvat muun muassa kokonaan elektroninen Poème électronique (1958) ja yksinomaan lyömäsoittimista koostuvalle kokoonpanolle kirjoitettu Ionisation (1931). Kokeellisuus näkyy osin myös Varèsen käyttämissä harvinaisissa sähkösoittimissa (ondes Martenot ja theremin).
Vaikka Varèsen musiikinhistoriallinen merkittävyys on tunnustettu, hän on nykysäveltäjien keskuudessa kiistelty hahmo. Toisille hän on armoitettu visionääri ja innoittaja, toisille turhan karkea teostensa struktuurien ja muodontansaselvennä osalta.lähde?
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varèse syntyi Pariisissa vuonna 1883, mutta hänet lähetettiin pian asumaan sukulaisten luo Villarsiin. Hänestä tulikin isoisälleen erittäin läheinen, mutta isä-Henriin hän suhtautui jopa vihamielisesti. Äitinsä kuoleman jälkeen Varèse lähti isänsä tahdon vastaisesti Pariisiin opiskelemaan musiikkia.[1]
Varèse siirtyi vuonna 1893 Italiaan Torinoon, jossa hän alkoi opiskella musiikkia Giovanni Bolzonin johdolla. Varèse ei kuitenkaan tuntenut oloaan erityisen kotoisaksi Italiassa ja palasi Pariisiin vuonna 1903.lähde?
Vuodesta 1904 Varèse opiskeli Pariisin Schola Cantorumissa, jossa hänen opettajanaan oli Vincent d'Indy. Myöhemmin Varèse pääsi Pariisin konservatorioon, jossa hän sai sävellyskoulutusta Charles-Marie Widorilta. Varèse muutti Berliiniin ja meni naimisiin näyttelijä Suzanne Bingin kanssa. Pari sai yhden lapsen. He erosivat vuonna 1913.lähde?
Varèsen opiskeluajoilta on säilynyt laulu Un grand sommeil noir (1906), jonka hän sävelsi laululle ja pianolle Paul Verlainen runon pohjalta. Kappaleesta on tehty myös orkesterisovitus.lähde?
Uran alku Yhdysvalloissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varèse saapui Yhdysvaltoihin 9. joulukuuta 1915 ja saavutti mainetta kapellimestarina. Hänen ensimmäinen teoksensa siellä oli yksiosainen mutta yli 20-minuuttinen orkesterikappale Amériques. Alkuperäisen sävellyksen Varèse kirjoitti vuosina 1918–1921, jolloin hän saattoi mesenaattien tuella keskittyä säveltämiseen. Amerikka oli lapsuudesta asti kuvastanut Varèselle löytöjä ja seikkailuja. Kappaleen nimi symboloi säveltäjälle itselleen kuitenkin "uusia maailmoja maan päällä, avaruudessa ja mielessä". Teos ei varsinaisesti liity Amerikan maanosaan, ja Varèse totesikin myöhemmin, että hän olisi voinut nimetä teoksen Himalajan mukaan. Amériquesin ensimmäiset esitykset johti vuonna 1926 Leopold Stokowski. Pariisissa teos esitettiin ensi kerran 1929. Varèselle myönnettiin Yhdysvaltain kansalaisuus vuonna 1927.[1] Jukka Isopuro huomauttaa HKO:n konserttiarviossaan, että sävellystä kuullaan kovin harvoin, ja syynä voi olla, että se vaatii patarumpujen lisäsi 13 lyömäsoittajaa ja muu orkesteri samassa suhteessa. Se on kuitenkin edelleen merkkiteos.[2]
Vuonna 1924 New Yorkissa sai kantaesityksensä kahdeksalle soittajalle kirjoitettu kolmivaiheinen Octandre. Sen johti E. Robert Schmitz, jolle teos oli omistettu. Vuonna 1927 kantaesitettiin Arcana – jälleen Leopold Stokowskin johtamana.lähde?
Varèse asui Pariisissa jälleen vuosina 1928–1933. Vuoden 1930 paikkeilla hän sävelsi teostaan Ionisation, jonka kokoonpano koostui lähinnä säveltasottomista lyömäsoittimista. Varèse ei hyödyntänyt teoksessaan elektronisen musiikin vaikutteita vaan tutki uusia äänimaailmoja vanhoilla soittimilla. 15. huhtikuuta 1934 sai kantaesityksensä Ecuatorial. Sävellys on kirjoitettu kokoonpanolle, jossa olennainen osa on muun muassa pianolla. Merkille pantavaa on myös kahden ondes Martenot’n käyttö. Alun perin tarkoitus oli käyttää elektronista theremin-soitinta, mutta säveltäjä itse sovitti osuudet myös sähköurkujen kaltaiselle ondes Martenot’lle, sillä theremin oli vielä erittäin harvinainen.lähde?
Vuonna 1936 valmistui pelkälle huilulle kirjoitettu Density 21.5. 1940-luvun teoksia ovat Tuning Up (1947) ja Dance for Burgess (1949).lähde?
1950-luvulta eteenpäin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1950–1954 Varèse työsti Déserts-sarjaa, joka ei hänen sanojensa mukaan kuvastanut varsinaisesti aavikkoja, vaan myös "ihmisen sisäistä yksinäisyyttä mysteerin maailmassa".lähde?
Brysselin maailmannäyttelyssä vuonna 1958 esitettiin Varèsen Poème électronique, jonka työstämisen hän oli aloittanut 1957. Teos on kokonaan elektroninen, eikä siinä ole melodiaa eikä tunnistettavia sävelkorkeuksia. Vuonna 2005 teoksen alkuperäinen levytys valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[3]
Varèsen viimeisenä teoksena pidetään Nocturnalia, joka oli vielä keskeneräinen sen saatua kantaesityksensä New Yorkin Town Hallissa 1. toukokuuta 1961. Teoksessa on käytetty bassokuoron säestämää sopraanosolistia. Varèse kuoli 81-vuotiaana 1965.lähde?
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Un grand sommeil noir (1906)
- Amériques (1918–1921)
- Offrandes (1921)
- Hyperprism (1922–1923)
- Octandre (1923)
- Intégrales (1924–1925)
- Arcana (1925–1927)
- Ionisation (1929–1931)
- Ecuatorial (1932–1934)
- Density 21.5 (1936)
- Tuning Up (1947)
- Dance for Burgess (1949)
- Déserts (1950–1954)
- Poème électronique (1957–1958)
- Nocturnal (1961)
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Frank Zappa oli Varèsen suuri ihailija.
- Yksi Varèsen oppilaista oli kiinalaissyntyinen säveltäjä Chou Wen-chung (1923–2019), joka on vielä Varèsen kuoltua muokkaillut useita hänen musiikkiteoksiaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa, palsta 7690, art. Varèse, Edgard. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
- ↑ Jukka Isopuro, Kujetta, ääntä ja vimmaa kolmelta vuosisadalta. Helsingin Sanomat 15.9.2023 s. B 3
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.