Eija-Liisa Ahtila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eija-Liisa Ahtila
Henkilötiedot
Syntynyt6. elokuuta 1959 (ikä 65)
Hattula, Suomi
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvataiteilija, videotaiteilija
Taidesuuntaus kuvataide, mediataide, installaatio, videotaide, elokuva, nykytaide
Kuuluisimpia töitä Missä on Missä?, Talo, Rakkaus on aarre, Marian ilmestys, Kalastajat, Jos 6 ois 9
Palkinnot

Vuoden nuori taiteilija 1990, Artes Mundi, Prinssi Eugen, Pro Finlandia, Ars Fennica -palkinto 2021

Aiheesta muualla
eija-liisaahtila.com

Eija-Liisa Ahtila (s. 6. elokuuta 1959 Hattula)[1] on suomalainen videotaiteilija, ohjaaja ja valokuvaaja sekä taiteen akateemikko vuodesta 2009. Hän oli Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden koulutusohjelman professori 2007–2010.[2]

Ahtila tunnetaan erityisesti videoteoksista ja installaatioista. Häntä on pidetty liikkuvan kuvan kehittäjänä ja uudistajana, jonka teokset sijoittuvat elokuvan ja kuvataiteen välimaastoon.[3] Vuonna 2021 hänelle myönnettiin Suomen suurin kuvataidepalkinto, Ars Fennica.[4]

Ahtila asuu ja työskentelee Helsingissä.[2]

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen taideopintojaan ja niiden rinnalla Ahtila opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa 1980–1985. Hän opiskeli Vapaassa taidekoulussa Helsingissä 1981–1984 ja London College of Printingissä 1990–1991.[5]

Vuosina 1994–1995 Ahtila opiskeli Yhdysvalloissa Los Angelesissa UCLA:ssa (Certificate Program, Film, TV, Theater and Multimedia Studies) ja American Film Institutessa (Advanced Technology Program).[5]

Näyttelyitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahtilan ensimmäinen yksityisnäyttely oli Kluuvin galleriassa vuonna 1991. Vuonna 1996 hänellä oli yksityisnäyttely Kaapelin galleriassa.[5] Keväällä 2002 Kiasmassa oli esillä Ahtilan suuri yksityisnäyttely Kuviteltuja henkilöitä ja nauhoitettuja keskusteluja. Sama näyttely nähtiin myöhemmin muun muassa Lontoon Tate Modernissa.[5][6] Vuonna 2010 Ahtilan töitä oli esillä Galleria Heinossa Helsingissä.[5] Huhtikuusta syyskuuhun 2013 hänen töitään oli esillä laajassa Rinnakkaiset maailmat -yksityisnäyttelyssä Kiasmassa.[7]

Ahtilan näyttelyitä on ollut Suomessa melko harvoin. Hämeenlinnan taidemuseossa oli syyskuusta 2015 tammikuuhun 2016 esillä näyttely, joka sisälsi Ahtilan teoksia 1990-luvulta alkaen.[3]

Ulkomailla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahtilan ensimmäinen yksityisnäyttely ulkomailla oli Tukholman Index-galleriassa vuonna 1995. Vuodesta 1997 hänellä on ollut näyttelyitä monissa Euroopan maissa, Pohjois-Amerikassa, Japanissa, Uudessa-Seelannissa ja Meksikossa.[5]

Syksyllä 2006 Ahtilalla oli yksityisnäyttely New Yorkin modernin taiteen museossa MoMA:ssa.[8] Hänen yksityisnäyttelyitään on järjestetty muun muassa myös Berliinin Neue Nationalgaleriessa (2000), Lontoon Tate Modernissa (2002) ja Pariisin Jeu de Paumessa (2008).[5] Vuonna 2006 British Film Institute julkaisi Ahtilan kaikki elokuvat ja niiden käsikirjoitukset DVD-kokoelmana The Cinematic Works of Eija-Liisa Ahtila.[9]

Keväällä 2012 Ahtilalla oli näyttely Parallela världar Tukholman Moderna museetissa. Näyttely sai ylistäviä arvioita. Esimerkiksi Dagens Nyheterin kriitikon mukaan Ahtila kehittyy koko ajan paremmaksi, ja hänen Algerian sodan aikaisia tapahtumia käsittelevä teoksensa Missä on missä? teki erityisen voimakkaan vaikutuksen.[10]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahtilalle on myönnetty useita kotimaisia ja ulkomaisia taidepalkintoja ja apurahoja. Vuonna 1990 hän sai Tampereen taidemuseon Vuoden nuori taiteilija -palkinnon.[5] Vuonna 1997 hänelle myönnettiin AVEK-palkinto.[2] Ahtila voitti Tampereen lyhytelokuvajuhlilla alle 30-minuuttisten sarjan pääpalkinnon vuonna 1997 teoksella Tänään ja vuonna 2000 elokuvalla Lohdutusseremonia. Vuonna 2000 hän sai eurooppalaisen 50 000 euron arvoisen The Vincent -taidepalkinnon.[11] Vuonna 2006 Ahtila sai 40 000 punnan arvoisen Artes Mundi -palkinnon, joka jaettiin toista kertaa.[12]

Ahtilalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 2005 ja Prinssi Eugenin mitali 2008.[5] Vuonna 2009 hän sai 49-vuotiaana taiteen akateemikon arvonimen kaikkien aikojen nuorimpana Suomessa.[13] Hänet nimitettiin vuonna 2013 perustetun Taideneuvoston jäseneksi kaudeksi 2013–2016.[14] Vuonna 2020 Ahtilalle myönnettiin Suomen Leijonan komentajamerkki.[15]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[16]

  • Esineiden luonto. Lyhytelokuva. Ohjaus Eija-Liisa Ahtila ja Marja Ruotsala. (1987)
  • Gray. Lyhytelokuva (1993)
  • Okay. Lyhytelokuva (1993)
  • Me/We. Lyhytelokuva (1993)
  • ME/WE, OKAY, GRAY. Muu (1993)
  • Oikeudenkäynti. Lyhytelokuva (1993)
  • Jos 6 olis 9. Lyhytelokuva (1996)
  • Tänään. Lyhytelokuva (1996)
  • A Quest for a Woman. Pitkä elokuva (1998)
  • Lohdutusseremonia. Lyhytelokuva (1999)
  • Rakkaus on aarre. Lyhytelokuva (2001, 2002)
  • Missä on missä? Lyhytelokuva (2009)
  • Rukoushetki. Lyhytelokuva (2009)
  • Marian Ilmestys. Lyhytelokuva (2011)
  • Tutkimuksia draaman ekologiasta. Lyhytelokuva (2017)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kuka kukin on 2011, s. 33–34. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8
  2. ↑ a b c Eija-Liisa Ahtila AV-arkki. Viitattu 5.3.2022.
  3. ↑ a b Niskanen, Anne-Maria: Nykytaiteen supertähti Eija-Liisa Ahtila on liikkuvan kuvan mestari Yle Uutiset. 25.9.2015. Viitattu 4.11.2016.
  4. ↑ Rinta-Tassi, Minna: Suomen suurin kuvataidepalkinto Ars Fennica Eija-Liisa Ahtilalle – iloa sekoittaa suru Ukrainasta: “Miten voin iloita palkinnosta?” Yle Uutiset. 3.3.2022. Viitattu 3.3.2022.
  5. ↑ a b c d e f g h i Biography Crystaleye.fi. Viitattu 5.3.2022. (englanniksi)
  6. ↑ Hirvi, Maria (toim.): Eija-Liisa Ahtila: Kuviteltuja henkilöitä ja nauhoitettuja keskusteluja. Helsinki: Crystal Eye - Kristallisilmä Oy ja Nykytaiteen museo Kiasma, 2002. ISBN 951-53-2395-9
  7. ↑ Eija-Liisa Ahtila: Rinnakkaiset maailmat (YouTube-video) Kiasma. 17.4.2013. Viitattu 12.8.2015.
  8. ↑ Eija-Liisa Ahtila: The Wind MoMA. Viitattu 22.5.2014.
  9. ↑ Ahtialan elokuvista dvd-boksi Britanniaan TS.fi. 8.4.2006. Arkistoitu 5.11.2016. Viitattu 4.11.2016.
  10. ↑ Uimonen, Anu: Eija-Liisa Ahtila saa kehuja Ruotsissa. Helsingin Sanomat, 23.2.2012, s. C3. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Eija-Liisa Ahtila Elonetissä.
  12. ↑ Finnish artist wins Artes Mundi BBC News. 31.3.2006. Viitattu 22.5.2014. (englanniksi)
  13. ↑ Jäämeri, Hannele: Neljä uutta taiteen akateemikkoa: Eija-Liisa Ahtila, Caj Bremer, Kirsi Kunnas ja Marjo Kuusela Suomen Kuvalehti. 17.4.2009. Viitattu 22.5.2014.
  14. ↑ Ensimmäinen taideneuvosto nimetty 30.1.2013. Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 5.3.2022. Viitattu 5.3.2022.
  15. ↑ STT: Nämä suomalaiset presidentti Niinistö palkitsi kunniamerkillä – katso, onko listalla tuttuja Ilta-Sanomat. 3.12.2020. Viitattu 9.3.2023.
  16. ↑ https://elonet.finna.fi/Search/Results?filter%5B%5D=author2_id_str_mv:%22kavi.elonet_henkilo_157043%22&

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tammi, Eero & Yli-Annala, Kari: ”Kahden tradition välissä”, Eija-Liisa Ahtilan haastattelu, Filmihullu 5/2006.
  • Yli-Annala, Kari: ”Inhimillisiä draamoja – Eija-Liisa Ahtilan teosten maailma”, Filmihullu 5/2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eija-Liisa_Ahtila&oldid=22522889”