Elisa Aaltola
| Elisa Aaltola | |
|---|---|
Elisa Aaltola, 2015 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1976 Petäjävesi |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Turun yliopisto |
| Tutkimusalue | Filosofia, etiikka, Ympäristöetiikka, ympäristöfilosofia, hyve, eläinten oikeudet, eläinsuojelu ja eläinten hyvinvointi |
Elisa Aaltola (s. 6. maaliskuuta 1976 Petäjävesi)[1] on suomalainen filosofi, joka on erikoistunut eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofisiin kysymyksiin, ympäristöetiikkaan sekä normatiiviseen moraalipsykologiaan.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aaltola väitteli Turun yliopistosta filosofian oppiaineesta vuonna 2006, ja hänen väitöskirjansa käsitteli eläinten moraalista arvoa. Hän on eläin- ja ympäristöetiikan dosentti ja vanhempi tutkija Turun yliopistossa. Aiemmin Aaltola on toiminut yliopistolehtorina ja yliopistotutkijana Itä-Suomen yliopistossa sekä tutkijana ja opettajana Lancasterin yliopistossa ja Manchester Metropolitan -yliopistossa.
Aaltolan tutkimus keskittyy eläimiä ja luontoa koskevaan filosofiaan.[2] Hän on julkaissut 12 kirjaa[3] ja noin 50 kansainvälistä artikkelia[4].
Tutkijan työn lisäksi Aaltola on osallistunut aktiivisesti eläinten oikeuksia käsittelevään yhteiskunnalliseen keskusteluun.[5] Aaltolaa haastatellaan usein eläimiin liittyvissä kysymyksissä.[6][7][8][9][10]
Aaltola oli sitoutumattomana ehdokkaana Varsinais-Suomessa Vihreiden listalla ehdolla eduskuntaan vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.[11] Vaaliteemoina hänellä oli turvallisempi tulevaisuus erityisesti eläimille ja luonnolle[12]. Aaltola sai 4749 ääntä, tuli listansa toiseksi ja on varakansanedustaja.[13] Animalia myönsi vuonna 2021 Aaltolalle elämäntyöpalkinnon hänen työstään ei-ihmislajisten eläinten puolesta.[14] Vuonna 2022 hänet palkittiin Vuoden Maailmanparantaja -palkinnolla.[15] Aaltola on saanut myös eläinsuojelun Topelius -palkinnon.[16]
Aaltola perusti alkuvuodesta 2024 Eläinoikeusakatemian, joka kokoaa yhteen tunnettuja eläinoikeuksien puolustajia tieteen, taiteen ja viestinnän alueilta. Hän alkaa johtaa kyseistä akatemiaa ja luopuu tieteellisestä urastaan yliopistossa.[17]
Some-näkyvyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aaltola tuo eläinaiheita aktiivisesti esille sosiaalisessa mediassa. Hänen eri tileillään on yhteensä yli 40 000 seuraajaa.lähde?
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aaltolan vanhemmat ovat professori Juhani Aaltola ja runoja julkaissut opettaja Sinikka Aaltola. Hänen veljensä on Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.[18]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Esseitä eläimistä. Helsinki: Into, 2022. ISBN 9789523518483.
- Me ja muut eläimet: Uusi maailmanjärjestys (toim. yhdessä Birgitta Wahlbergin kanssa). Tampere: Vastapaino, 2020. ISBN 978-951-768-814-7.
- Ihminen kaleidoskoopissa (toim. yhdessä Vilma Hännisen kanssa). Helsinki: Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-076-9.
- Häpeä ja rakkaus: Ihmiseläinluonto. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-155-2.
- Varieties of Empathy: Moral Psychology and Animal Ethics. Rowman & Littlefield Int., 2018. ISBN 978-1-78660-612-9.
- Empatia – myötäelämisen tiede (yhdessä Sami Kedon kanssa). Helsinki: Into, 2017. ISBN 978-952-264-822-8.
- Eläimet yhteiskunnassa (toim. yhdessä Sami Kedon kanssa). Helsinki: Into Kustannus, 2015. ISBN 978-952-264-372-8.
- Animal Ethics and Philosophy: Questioning the Orthodoxy(toim. yhdessä John Hadleyn kanssa). Rowman & Littlefield, 2014. ISBN 978-1-783-48181-1.
- Johdatus eläinfilosofiaan. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-282-8
- Animal Suffering: Philosophy and Culture. Basingstone: Palgrave MacMillan, 2012. ISBN 978-0-230-28391-6
- Animal Individuality: Cultural and Moral Categorisations. Turku: Turun yliopisto. 2006.
- Eläinten moraalinen arvo. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-145-3
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jokihaara, Teea: Järjen ja tunteen vuoropuhelua TS.fi. 17.10.2019. Viitattu 30.6.2023.
- ↑ Minusta elisaaaltola.fi.
- ↑ Kirjani Elisa Aaltola. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Artikkelini Elisa Aaltola. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Eläinetiikan tutkija: Mansikki ei ole kone. Keskisuomalainen, 31.5.2008. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 7.8.2011.
- ↑ Yhteiskunta | Miksi me lakkasimme kuuntelemasta niitä, jotka ajattelevat kaikkein kirkkaimmin? Helsingin Sanomat. 15.7.2023. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Filosofi Elisa Aaltola uskoo, että syyllisyyden tunne voi muuttaa ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta eläimiin: "Me tarvitsemme tätä juuri nyt" Yle Uutiset. 4.10.2022. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Jukka Vuorio: Moraalifilosofi Elisa Aaltola on eläinten ääni ihmisten maailmassa: "En osaa kuvitella persoonaani ilman, että tekisin eläinasioita" Seura.fi. 3.7.2022. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ https://www.facebook.com/imagelehti:+Ihmisen pitäisi hävetä ja rakastaa enemmän, sanoo filosofi Elisa Aaltola | Image www.apu.fi. 8.10.2021. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Filosofia | ”Lihaparadoksi” repii meitä, ja siksi eläimiä syödessä sammutamme empatian, sanoo filosofi Elisa Aaltola Helsingin Sanomat. 29.12.2021. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Vaaliteemani Elisa Aaltola. Viitattu 18.1.2023.
- ↑ Vaaliteemani Elisa Aaltola. Viitattu 24.4.2023.
- ↑ Elisa Aaltola | Tulospalvelu | Eduskuntavaalit 2023 | yle.fi vaalit.yle.fi. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Eläinoikeuspalkinto pastori Kari Kuulalle ja filosofi Elisa Aaltolalle Animalia. 8.12.2021. Viitattu 9.12.2021.
- ↑ Heidi Nummi: Vuoden maailmanparantaja 2022: Elisa Aaltola Fingo. 29.5.2022. Viitattu 20.8.2022.
- ↑ Eläinsuojelun Topelius -palkinto rautakarhujen auttajille HESY. 25.11.2021. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Erämaa, Ida: Elisa Aaltola jättää uransa eläinten takia Iltalehti.fi. 15.7.2024. Viitattu 15.7.2024.
- ↑ Sinikka Aaltola: ”Jonkun elämä voi mennä niin, ettei siinä ole yhtään valoa” Petäjävesi-lehti 18.5.2021. Viitattu 27.2.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aaltolan kotisivu
- Aaltolan blogi
- Kalle Rovanperä vastasi kritiikkiin – selvitti (Aaltolalta) arvostelua saanutta tekoaan Sardinian MM-rallissa: "Voisi aiheuttaa vaaratilanteen" MTV Uutiset
- Aaltola, Elisa: Sentimentaalisuus vs. analyyttinen järki - Tunteiden asema eläinetiikassa. niin & näin 2/2001, 45–52.
| ||||||||||||||